Työelämän kansainvälistyminen – rikkaus ja haaste

Perinteisesti suomalainen työntekijä on solminut työnantajansa kanssa psykologisen sopimuksen ajatuksella: jos hoidan työni hyvin, saan pitää työpaikkani. Kansainvälisten yhtiöiden vallatessa yhä enemmän alaa on monen työnantaja muuttunut kasvottomaksi ja arvaamattomaksi. Paikallisilla esimiehilläkin on usein vain toimeenpanovastuu, ei juuri harkintavaltaa. Osa nuorista työntekijöistä on jo oppinut pelaamaan – työpaikassa ollaan niin kauan kun siitä on hyötyä. Uskollisuus ei ole enää hyve. Win-win -periaate valtaa alaa. Globaali raha tekee pesänsä mihin milloinkin, minkä yhtenä seurauksena lama nyt heiluttelee niin työpaikkoja kuin arvojakin pakottaen rakennemuutoksiin.

Kansainvälisessä yrityksessä esimies saattaa olla toisesta maasta ja kulttuurista, tiimi työskentelee hajallaan ympäri maailmaa ja työyhteisö muodostuu eri kansallisuuksista. Alaisilla voi kullakin olla erilainen työehtosopimus ja loma-ajat kunkin maan lainsäädännön mukaan.

Eri kulttuureissa suositaan erilaisia temperamentteja ja vuorovaikutustapoja. Se mikä on normaalia käytöstä Suomessa, voi vaikuttaa depressiiviseltä ja pidättyväiseltä Italiassa.

Suomalaista suoraan asiaan syöksyvää, yksin asioista päättävää liikemiestä saatetaan kummeksua ja pitää epäkohteliaana delegaatioihin tottuneissa Aasian maissa, joissa on ensin tapana tutustua ja vaihtaa kuulumisia, niin kauppakin alkaa sujua. Eikä tarvitse lähteä Ruotsia pidemmälle, kun vastassa on hyvin keskusteleva päätöksentekokulttuuri. Vaikka meilläkin on alettu arvostaa demokraattista ja keskustelevaa esimiestä, kuuluu monessa muussa maassa johtajan ominaisuuksiin autoritäärisyys, kun taas päätöksistä neuvotteleva esimies herättää epäluottamusta.

Kansainvälisyys, tietokoneet ja matkustelu tuovat lisämaustetta työhön, mutta usein mukanaan myös 24/7 -työajan. Mobiili työ ei ole aikaan tai paikkaan sidottua, se sujuu lentokentillä siinä missä kesämökilläkin.

Ulkomaankomennusten lisääntyessä on alettu miettiä, kuka sopii minkäkinlaiseen kulttuuriin ja pohtia myös perheiden sopeutumista.

Kriisinhallintatehtävät ovat puhuttaneet – mikä on sotaa ja missä ovat kansainvälisen vastuun rajat?

Kansainvälistymisen myötä toisaalta herää yhteisöllisyyden ja lähiesimiehen tuen kaipuu. Moni tahtoisi lähitiimin ja esimiehen, jonka kanssa olisi helppo keskustella työstä ja elämäntilanteen haasteistakin tarvittaessa. Miten lähestyä vieraalla kielellä esimiestä, jonka tapaa kasvotusten palaverissa kerran pari vuodessa?

Vaan eipä tavallinen suomalainen työyhteisökään enää ole pellavapäisten sinisilmien homogeeninen massa, vaan meitä suomalaisia alkaa olla monenkirjava joukko erilaisin kulttuuritaustoin. Työperäinen maahanmuutto puhuttaa. Kiinasta on saatu metallimiehiä, Filippiineiltä koulutetaan sairaanhoitajia ja Thaimaasta palkataan marjanpoimijoita kesäksi. Kansainvälisten yritysten työntekijöiden ohella on yksittäisiä tulijoita, niin pakolaisia kuin puolison mukana Suomeen muuttaneita perheineen. Onpa meille saatu EU:n kemikaalivirastokin.

Kansainvälisyys haastaa työterveyshuollon. Vanhojen altisteiden ohella pitää olla hereillä infektiotautien ja rokotussuojan arvioinnissa pandemioihin varautumista myöten. Työyhteisö ja johtaminen heijastuvat työkykyyn, sitoutumiseen ja luomisvoimaan. Joudumme miettimään menetelmiämme, kun työ karkaa työntekijän kanssa lentokentille, juniin ja bittiavaruuteen. Mikä on työterveyshuollon rooli, miten tutkimme ja hahmotamme työtä, jota tehdään meidän ulottumattomissamme? Entä otammeko huomioon sopeutumisen ja kotoutumisen? Entä kun oireilevan työntekijän esimies asuu Ruotsissa tai Ranskassa? Osaammeko me hoitaa ja ohjata niistä kulttuureista tulevia, joissa ei ole sellaista luottamusta terveydenhuoltoa kohtaan kuin meillä –ymmärrämmekö ja tulemmeko me oikein ymmärretyiksi, kun peruskäsitteemmekin ovat vieraita?

Työterveyshuollon haasteet ovat moninaiset. Minkä roolin otamme?

Tervetuloa Kansainvälisyys ja työ –teemanumeron pariin ja samalla uuden päätoimittajan ja osin uusiutuneen toimituskunnan aikakauteen.

Kiitos kiehtovista yhteisistä vuosista ex-päätoimittaja Tuija Sirkka ja uusiin haasteisiin siirtyvät toimittajat!