Työelämää kiinalaisittain
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos, joka on työskennellyt Kiinassa 19 vuoden ajan.
Työpaikka kokee Kiinassa parhaillaan saman murroksen kuin Suomessakin. Nykyisestä työntekijäsukupolvesta vain harva on samassa työpaikassa tai edes samalla alalla koko elämäänsä kuten edelliset sukupolvet. Kiinalaiselle muutos on suurempi kuin suomalaiselle, koska vielä runsaat parikymmentä vuotta sitten kiinalaisen tärkein yksikkö oli työyksikkö. Sen kautta hän oli henkikirjoilla, sai työsuhdeasuntonsa, hoito- tai koulupaikan lapsilleen, sosiaaliturvansa ja eläkkeensä. Työyksikkö järjesti vapaa-ajan opiskelun, harrastukset ja huvit. Eläkeläiset kuuluivat kiinteänä osana entisen työpaikkansa henkilökuntaan, koska heidän eläkkeensä maksettiin kirjaimellisesti työssä olevien yhtiölle tai laitokselle tuottamasta tuotosta. He olivat myös aina itseoikeutettuina läsnä työpaikan tilaisuuksissa ja juhlissa.
Nyt ovat Kiinassakin tulleet tutuiksi määräaikaiset työsopimukset, pätkätyöt ja aliurakoinnit ilman työsuhde-etuja. Työtoveritkin vaihtuvat tiuhaan, mutta kiinalaiset kiintyvät edelleen helposti työtiimiinsä ja pitävät sitä omanaan siinä määrin, että varjelevat sen yhtenäisyyttä ulkopuolisilta vaikutuksilta. Jouduin itse näkemään tämän Kiinassa työskennellessäni, kun ehdotimme työpaikkani kiinalaisille työntekijöille lisäavun palkkaamista odotettavissa olevan työmäärän kasvun takia. Ei! kuului vastaus kuin yhdestä suusta. Mistä sitä tietää, kuka tähän olisi tulossa! Ei, me teemme itse sen verran enemmän, ettei tarvitse palkata ketään uutta tiimiä sotkemaan. Ei tulokkaalla olisi itselläänkään alkuun kovin mukavaa ollut, sillä entiset työntekijät tuntuvat Kiinassa aika yleisesti varjelevan tietämystään ja katsovan mielellään, kuinka uusi tulokas tekee samat virheet kuin he itse aikoinaan. Ryhmillä on omat jäseneksiottamisriittinsä.
Vähän maata – paljon väkeä
Kiinalainen oppii pienestä pitäen, että on tärkeää panna merkille, keitä on hänen ylä- ja alapuolellaan ja keiden kanssa on mahdollisesti samalla tasolla syntyperän, koulutuksen, iän tai aseman perusteella. He tietävät, keitä kohtaan heillä on velvollisuuksia ja keillä puolestaan on velvollisuuksia heitä kohtaan. Kiinalaisen ja suomalaisen väliset erot suhtautumisessa erilaisiin tilanteisiin juontavat juurensa niitten olosuhteitten erilaisuudesta, joissa meidän on pitänyt selviytyä hengissä. Kiinassa on ollut yleisesti pulaa viljelyskelpoisesta maasta, joten ihmisten on pitänyt ahtautua niille alueille, joilla viljely on ollut mahdollista. Ne kiinalaiset, jotka ovat oppineet selviytymään tilanteessa, jossa on paljon ihmisiä ja vain vähän omaa toimintatilaa yhteisten toimien lisäksi, ovat jääneet henkiin. Yhteisön velvoitteiden tärkeys, oman aseman tiedostaminen, ylempänä ja alempana olevien selkeä näkeminen ovat muodostuneet taidoksi nähdä, mitä kannattaa tehdä omien etujen säilyttämiseksi ilman, että hankkii vihollisia.
Itsenäisyys, aloitteellisuus ja omintakeisuus eivät ole Kiinassa saaneet niin paljon harjoitusta kuin Suomessa, jossa on aina ollut vähän ihmisiä ja paljon maata. Suomessa meillä jokaisella on ollut tilaa osoittaa, kuinka paljon parempi on kuin isänsä tai ikätoverinsa ilman, että tarvitsisi pelätä astuvansa toisten tontille tai vievänsä ympäriltään tilaa, joka kuuluu yhteisölle eikä yksilölle. Kiinassa ei mitään ole tarvinnut tai voinut tehdä yksin tai eri tavalla kuin muut. Suomessa on perinteisesti tarvittu kykyä toimia yksin, tosin omat voimat oikein arvioiden, sillä apuvoimia ei ole ollut saatavissa. On ollut mahdollista muuttaa olosuhteita tai toimintatapoja yksilöllisen tilanteen mukaan eikä sopeutuminen ole ollut niin tärkeää kuin Kiinassa.
Kiinalaisten kyky arvioida, millaisia vaikutuksia heidän toimillaan on heidän ympäristössään, on huomattavasti suomalaisia parempi. Pyydetyt ja annetut palvelut kirjautuvat eräänlaisen sosiaalisen pääoman tilille, johon voi tehdä talletuksia ja josta ottaa tarpeen vaatiessa. Jos oman tilin saldo ei riitä, voi aina yrittää pyytää lainaa jonkun toisen sosiaalisen pääoman tililtä, mutta takaisinmaksu on hoidettava ajallaan eikä vararikkoon kannata itseään päästää. Sosiaalisella pääomalla pidetään yllä mainetta, toisin sanoen vaalitaan sitä, mitä mieltä muut yhteisössä ovat. Kiinalainen pitää huolta maineestaan niin työ- kuin muussakin yhteisössään. Hyvä maine on tärkeä asia, kun eletään tiiviissä yhteydessä toisten kanssa. Maine voi tärvääntyä omien toimien johdosta, mutta myös helposti jonkun tahallaan tai tahattomasti levittämistä perättömistä tiedoista. Suomalaisen lohdutukseksi tarkoittama tokaisu: älä välitä, ainahan ihmiset puhuvat, ei kiinalaista tyynnytä. Ahtaissa oloissa ei ole varaa hankkia vihamiehiä, siksi puhtaasti omia asioita, joissa voisi tehdä, mitä itse haluaa harkitsematta vaikutusta ympäristöön, ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole olemassa.
Kiinalainen työtoveri varjelee mainettaan miellyttävänä ihmisenä ja hyvänä työtekijänä myös esimerkiksi tietoisesti pehmentämällä epämiellyttävän työuutisen negatiivista vaikutusta jättämällä kertomatta asiasta suoraan. Me suomalaiset emme useinkaan huomaa arvostaa tällaista, saati sitten kiittää siitä, vaan ihmettelemme moista "epärehellisyyttä". Suomalaisten kanssa työskentelevä kiinalainen yrittää tottumuksesta ottaa selville, mikä on meidän sosiaalinen valuuttamme, missä ja miten tili avataan. Kiinalaisittain selkeä arjen arvojärjestys ei ole Suomessa samanlainen kuin Kiinassa, joten kiinalainen työtoverimme voi joutua käyttämään melko pitkän ajan ennen kuin meidän järjestelmämme alkaa selvitä. Tämä prosessin aikana hän oppii myös ymmärtämään, että sana ystävä tarkoittaa hiukan eri asioita suomeksi ja kiinaksi.
Pidä esimies hyvällä tuulella
Eräs merkittävä ero suomalaisen ja kiinalaisen työyhteisön välillä on suhtautuminen esimieheen. Kiinassa vallitsee pyramidihallinto, olipa kyseessä valtakunnallinen tai paikallishallinto tai hallintosuhteet työpaikalla. Pyramidin huipulla on esimies, jonka suosioon kaikki pyrkivät ja jonka kautta päätöstenteko kulkee. Pyramidin huipulla olevan ylimmän johtajan odotetaan olevan ylin auktoriteetti, joka ei neuvottele jokaisesta ratkaisustaan kaikkien kanssa ja jonka aivoituksista alempana tiedetään melko vähän. Pyramidihallinnosta seuraa, että samantasoisten työntekijöiden on vaikea oppia tekemään yhteistyötä keskenään ilman, että jokainen samalla hoitaa suhteitaan johtoon. Tällaisessa järjestelmässä johtajan on vaikea saada luotettavaa tietoa alaisiltaan esim. työssä esiintyvistä vaikeuksista tai hidastuksista. Kaikki haluavat miellyttää ja kertovat sellaista, minkä arvelevat ilahduttavan johtoa. Suomalaiset työnjohtajat Kiinassa osaavat kertoa menetelmistä, joilla he vähitellen pääsivät perille siitä, että heille saatetaan kertoa vain hyviä asioita meneillään olevasta projektista. Johtajan ei Kiinassa myöskään kuulu kysellä liian tarkkaan, miten asiat on hoidettu arjen tuoksinassa, vaan valvoa vain lopputulosta ja antaa työntekijöille suhteellisen vapaat kädet menettelytapojen valinnassa.
Tiettyyn ryhmään, heimoon, perheeseen ja kansaan kuuluminen on kiinalaiselle tärkeämpää kuin yksilöitymisen tiellä pitemmällä olevalle suomalaiselle. Tästä voi syntyä väärinkäsityksiä, joiden ratkominen haavoittaa sekä suomalaista että kiinalaista osapuolta. Vaikka kiinalainen on matkustanut kauas kotimaastaan ulkomaille töihin ja on ehdottoman sitoutunut työtehtäviensä moitteettomaan hoitamiseen vieraalla maalla, hän tuntee velvollisuutensa auttaa esim. entistä oppi- tai tutkimuslaitostaan ulkomailla hankkimillaan tiedoilla ja taidoilla. Näin hän saattaa tulla tarkoittamattaan syyllistyneeksi jopa tekijänoikeusrikkomukseen. Suomalainen työnantaja saattaa myös epäillä häntä kiinalaisten kilpailijoiden edun edistämisestä, vaikka kyseessä on vain kiinalaisessa yhteisössä kasvaneen oikeana pitämä sosiaalinen käytös.
Ilon jakaminen työtovereiden kesken
Kiinalaisen työelämän ero suomalaiseen verrattuna on suomalaista pienempi ero yksityiselämän ja työelämän välillä. Työtovereitten sulkeminen pois yksityiselämästä saatetaan kokea loukkaavana. Ennen kaikkea ilo ja onnistuminen tulee kiinalaisen mielestä jakaa työtoverien ja alaisten kesken. Kiinalaiset työtoverimme ihmettelevät, jollemme tuo perhejuhlan, kuten häiden tai syntymäpäivien valokuvia heidän ihailtavakseen. Ei siis ole kyse työtoverien kutsumisesta mukaan juhliin tai edes rinnakkaistarjoilun järjestämisestä työpaikalle juhlan kunniaksi, vaan työtovereiden sulkemisesta ilon ulkopuolelle, kun emme kerro yksityiselämämme tapahtumista työpaikalla.
Aina, kun olemme tiedustelleet suomalais-kiinalaisessa työyhteisössä työskenteleviltä kiinalaisilta työtovereiltamme kommentteja meistä suomalaisista työtovereina ja esimiehinä, olemme saaneet saman vastauksen: muuten hyvä, mutta voisitte tiedustella useammin, mitä kuuluu, siis muutama sana lisää "small talkia" tervehtimisen yhteyteen.
Vaikka kiinalainen työpaikka on muuttumassa yhä enemmän globaalisti ohjautuvaksi kuten meilläkin, on se edelleen säilyttänyt entistä, inhimillisesti sallivampaa tyyliä kuin suomalainen. Tämä saattaa johtua mm. kiinalaisten perinteisestä terveyden käsitteestä, joka eroaa länsimaisesta kokonaisvaltaisempana. Kiinalaisten työtovereiden samoin kuin kiinalaisen työterveyslääkärinkään mielestä ihminen ei ole työkykyinen, jos on saanut kuulla edellisiltana puolisonsa päättäneen aloittaa uuden elämän jonkun toisen kanssa tai kun kaukana toisella paikkakunnalla yksin asuvan vanhempi on joutunut sairaalaan. Jopa rajusta riidasta perheessä tai työpaikalla voi kiinalaisen käsityksen mukaan joutua ottamaan päivän pari toipumislomaa. Kiinalaisen ajattelun mukaan iskut ei-fyysiseen puoleemme ovat yhtä lailla ruhjeita aiheuttavia kuin kaatuminen. Niiden jälkeen liikkuminen tavallisella vauhdilla normaaliympyröissä aiheuttaa kipuja ja ihmisen on tarpeen ottaa ja saada aikaa ajatusten selvittämiseen ilman, että diagnoosina on masennus tai hoitona pillerit.
Kiitokset kaikkien kuullen – moitteet kahden kesken
Meitä suomalaisia varoitetaan usein saattamasta kiinalaisia tai muita aasialaisia tilanteeseen, jossa he eivät voi säilyttää kasvojaan. Käsitämme usein tämän tarkoittavan, että meidän tulisi osata kiinalaisia käytöstapoja. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan kasvojen menettämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöön kohdistetaan moitteita hänen omassa yhteisössään alaistensa tai esimiehensä läsnä ollessa. Tällöin ei ole enää tilaisuutta korjata mahdollista virhettään ilman, että muut saavat asiasta tietää. Kiinalaisen työkulttuuriin kuuluu, että moitteet annetaan kahden kesken, ja kyllä suomalainenkin pitää tätä parempana, vaikkei mistään kasvojen menetyksestä puhutakaan. Sen sijaan avoin suorituskilpailu jokaviikkoisine arviointeineen ja kunniatauluineen, josta selvästi käy ilmi kunkin työntekijän saama arvio, on kiinalaisilla työpaikoilla paljon yleisempää kuin meillä Suomessa muuallakin kuin urakkatyössä.
Sopimus on sopimus siitä, että emme saata toisiamme vaikeuksiin
Suomalainen työelämä ja muu yhteiskunnallinen elämä nojaa kirjoitettuun tekstiin. Mustaa valkoisella on suomalaiselle neuvotteluprosessin päämäärää ja tuki ja turva yhteistyössä. Suomalainen haluaa kirjata sopimukseen tai yhteisesti sitoviin määräyksiin myös mielellään sen, mitä tehdään, jos toinen osapuoli rikkoo yhteisen sopimuksen. Kiinalainen yhteisö toimii enemmän henkilösuhtein ja kun on kyseessä tärkeä asia, otetaan mukaan kahden sopijapuolen lisäksi vielä uskottu mies, henkilö, jonka mielipidettä molemmat osapuolet kunnioittavat. Kirjallinen sopimus nähdään lähinnä sopimuksena siitä, että jos tulee vaikeuksia sopimuksen noudattamisessa, osapuolet neuvottelevat, tarvittaessa kolmannen henkilön avustuksella. Mahdollisten vaikeuksien ja rangaistuksien kirjaaminen etukäteen tuntuu kiinalaisesta vaikeuksien odottamiselta ja jopa luottamuksen puutteelta.
Arvovallan merkit
Suomalaisessa työympäristössä tavoitellaan organisaatiota, jossa itsenäistä toimintakykyä kuuluu ihailla tehokkuutena. Viestimme tätä myös ulkomailla lähettämällä tehokkaan yhden miehen tiimin käymään neuvottelut kiinalaisen yhteistyökumppanin kanssa. Kiinalaisessa kulttuurissa ei riisuttu mallimme herätä lainkaan niin suurta luottamusta yritystä kohtaan kuin toivoisimme. Arvovalta on haluttu ja kunnioitettu asia, jonka hankkimisesta ja ylläpitämisestä huolehditaan. Meistä saattaa tuntua, että taloudellisen tuottavuuden kannalta kiinalaisten organisaatiot ja miehitys on ylenpalttinen verrattuna omaamme, mutta kiinalaisen kumppanimme kolmelle tasolle jakautuva asioiden hoito ei välttämättä vaadi suuria joukkoja: jokaista tehtävää varten keskellä on toimeenpaneva taso, neuvottelija tai työn suorittaja, jolla on yläpuolellaan ylin päätäntävalta, jolle alistetaan tärkeät ratkaisut. Sen lisäksi on käytössä avustaja, todellakin usein vain yksi. Hän on usein varsinainen yleismies hoitaen kaiken avustavan toimen ja harjaantuen samalla itse toimimaan toimeenpanevana tasona. Erityisesti liiketaloudellisissa suhteissa kiinalaisten kanssa kannattaisi vakavaraista ja luotettavaa vaikutelmaa tavoittelevan suomalaisyrityksen neuvottelijan jättää itselleen neuvotteluvaraa vetoamalla tarvittaessa ylempään tasoon päätöksentekijänä. Kiinalaisten yleisesti käyttämä kokonaisvaltainen avustajan tehtävä olisi nykyisin Suomessakin tärkeänä pidetyn ns. hiljaisen tiedon siirtymisessä tarpeen. Olisi myös hyvä, että jokainen johtavaan asemaan siirtyvä olisi saanut harjoitella jonkun johtavassa asemassa olevan avustajana.
Yrityksen arvovaltaa osoittaa myös se, että tärkeät henkilö pysyvät samoissa tehtävissä riittävän pitkään. Kiinalaisen mielessä yritys henkilöityy siihen, jonka kanssa yleensä asioidaan. Koska luottamuksellisten suhteitten luomiseen menee aikaa, ei henkilöä kannattaisi vaihtaa niin usein kuin suomalaisessa elinkeinoelämässä tulemme tehneeksi suhteissamme kiinalaisten kanssa. Jos tällainen henkilövaihdos on tulossa, on tärkeää hoitaa vaihdoksen seremoniallinen puoli arvokkaasti lähettämällä sekä entinen että uusi henkilö yhtä aikaa tutustumis- ja jäähyväiskäynnille. Suhteiden katkaiseminen äkillisesti vaihtamalla henkilöä viestittää arvostuksen puutteesta kiinalaista yhteistyökumppania kohtaan.
Lähetystöneuvos
Ulkoministeriö Amerikan ja Aasian osasto
annikki.arponen@kolumbus.fi
