Monikulttuurisuus ja mielenterveys–ristiriitoja kulttuurien kohdatessa

Syrjintää ja rasismia

Maahanmuuttajat kokevat vieläkin paljon ennakkoluuloja ja rasismia. Syrjintä voi lisätä konflikteja perheessä etenkin murrosikäisten ja heidän vanhempiensa välillä, koska vanhemmat saattavat tulla tällaisessa tilanteessa ylisuojeleviksi lastensa suhteen. Myös terveydenhuollossa on tärkeää, että rasismiin liittyviin ongelmiin suhtaudutaan vakavasti ja että kokemuksia kuunnellaan. Siksi rasismista onkin hyvä rutiininomaisesti kysyä suoraan, sillä se ei välttämättä muuten tule ilmi.

Traumaattiset kokemukset

Osalla maahanmuuttajista – erityisesti pakolaisilla - saattaa olla traumaattisia kokemuksia julmasta kohtelusta ja kidutuksesta. Kidutusta kokeneita ja heidän perheitään on hyödyllistä pyrkiä auttamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti heidän oman kulttuurinsa sekä sosiaalisen ja psykologisen ympäristönsä mukaisesti. Traumaattisista kokemuksista selviytymistä voi auttaa pakolaisten omaan kulttuuriin kuuluvien yhdistävien rituaalien (esim. perinteiset vuodenaikajuhlat) tukeminen myös uudessa ympäristössä.

Islam

Muslimikulttuureissa (esim. arabit ja somalit) uskonto koskettaa kaikkea elämää. Hartaille uskoville islam on enemmänkin elämäntapa. Yksilöiden suhde uskontoon kuitenkin vaihtelee. Osa islaminuskoisista on hyvinkin maallistuneita. Muslimien perhejärjestelmä on patriarkaalinen ja perustuu laajennettuun perheeseen, johon lasketaan kuuluviksi myös isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja serkut. Mies ja nainen ovat eriarvoisia sekä perheen sisällä että yhteiskunnassa. Monia asioita, jotka ovat miehille sallittuja, ei suvaita naisilta ollenkaan. Äärimmillään suvaitsemattomuus voi johtaa naisten kunniamurhiin, vaikka ne jyrkästi Koraanissa tuomitaankin. Laajennettu perhe toimii apuna mielenterveys-, perhe- ja parisuhdeongelmien käsittelyssä, mutta toisaalta se saattaa olla vaikeuksien syy ja pahentaa niitä. Vaimoa syytetään usein parisuhteen ongelmista, koska uskotaan, että nainen aiheuttaa hankaluuksia "kiivautensa vuoksi". Suurperhe saattaa painostaa puolisoita pysymään yhdessä sukujen kunnian säilyttämiseksi. Lapsia käytetään avioriidoissa yleisesti toisen puolison painostukseen, mikä saattaa aiheuttaa heille mielenterveysongelmia. Terapiaan hakeudutaan usein vasta sitten, jos sittenkään, kun perhe on menettänyt luottamuksensa oman perheen kykyyn auttaa ongelmissa.

Arabikulttuureissa on totuttu hakemaan apua mielenterveysongelmiin myös sheikeiltä, imaameilta tai ennustajilta. Avun hakemiseen vaikuttaa myös usko kohtaloon. Ei kiinnosta lähteä hakemaan apua terapiasta, jos uskotaan, että elämän kulkuun ei voi juuri vaikuttaa ja kaikki, mitä tapahtuu, on vain hyväksyttävä ja kestettävä.

Maahanmuuttajat ja terapia

Ongelmien käsittely terapiassa saattaa olla maahanmuuttajien kulttuurille vierasta, jopa häpeällistä (esim. intialaiset, japanilaiset), ja omista asioista kertominen ulkopuoliselle henkilölle voidaan kokea hyvin vaikeaksi. Lähtömaissa terapia saattaa olla harvinaista, eivätkä monet ole ollenkaan tietoisia palveluista, joilla toisaalta saattaa olla leima, että ne ovat pelkästään "hulluille" ja psykoottisille tarkoitettuja. Toisaalta piraattikopioina liikkuvat dvd:t erilaisista amerikkalaisista sarjoista, kuten Sopranos ja Sinkkuelämää, ovat tehneet terapiasta tutumpaa myös kulttuureissa, joissa palveluja on vähän saatavana.

Sama asia voidaan eri kulttuureissa käsittää eri tavoin (esim. depressio). Usein maahanmuuttajien mielenterveysongelmien taustalla voi olla koti-ikävä, tulomaassa kohdatut kulttuurisyhteiskunnalliset ristiriidat tai yksilön ja perheen intressien ristiriita. Näissä tapauksissa terapeutin apu saatetaan hyväksyä, jos perheen yhtenäisyys säilyy ja koko perheen päämäärät ja pyrkimykset ovat etusijalla yksittäisen perheenjäsenen etuihin nähden. Perheenjäsenen yksilöterapia hyväksytään myös, jos se ei johda ristiriitaan ydin- tai laajennetun perheen pyrkimysten ja tarpeiden kanssa.

Suositeltavia terapeuttisia lähestymistapoja

Länsimaiset terapiamallit eivät aina sovellu, vaan niitä joudutaan muokkaamaan tarpeen mukaan. Auttajatahojen ei luonnollisesti tarvitse hyväksyä asiakkaidensa uskomusjärjestelmää tai tapoja, mutta ne tulee ottaa huomioon. Kognitiivis-behavioraalinen terapia on joustava terapiamuoto, joka sallii terapiamallien muokkaamisen siten, että ne kunnioittavat asiakasperheen kulttuurisia peruskäsityksiä. Se sallii myös perheelle vapauden tehdä muutoksia siten, ettei omista arvoista tarvitse tinkiä. Islamilaiseen kulttuuriin soveltuvat holistiset ja ekologiset sekä systeemiset (esim. perheterapia) lähestymistavat. Muslimien perheterapiassa laajennetun perheen mukaan ottaminen saattaa olla hyödyllistä. Moni hyötyy omien uskonnollisten rituaalien harjoittamisesta hoitoprosessin yhteydessä.

Monikulttuurinen työskentely on terapeuteille haastavaa. Kulttuurien tuntemus ja tietoisuus niiden monimuotoisuudesta on avuksi. Sen sijaan stereotypioita kannattaa välttää. Aito ja rehellinen kiinnostus potilaan kulttuurista on avuksi. Potilaalle voi sanoa suoraan, ettei tiedä miten heidän kulttuurissa ajatellaan tästä asiasta, ja pyytää potilasta kertomaan. Yksi tapa lähestyä monikulttuurisuutta mielenterveystyössä on "transkulttuurinen" lähestymistapa: hoitotyössä pitää pyrkiä selvittämään yksilöiden, perheiden ja ryhmien kulttuurisiin elämäntapoihin perustuvaa hoitamiskäyttäytymistä, arvoja ja uskomuksia, jotta voitaisiin toteuttaa hyvää, tehokasta ja tyydyttävää hoitoa. On syytä ottaa huomioon mahdollisesti erilaiset odotukset terapeuttisen työskentelyn suhteen. Joillekin dialoginen ja reflektiivinen työskentely on vierasta. He odottavat terapeutin olevan auktoriteetti, joka antaa heille konkreettisia neuvoja ja ohjeita. Heistä voi tuntua erikoiselta, jos terapeutti tai lääkäri kysyy heidän mielipidettään, miten ongelman käsittelyssä kannattaisi edetä.