Mobiili työ – mikä on työtila, missä on työntekijä ja mikä on työterveyshuollon rooli?
Tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen on muuttanut työelämää siten, että liikkuva ja monipaikkainen työ on lisääntynyt aloilla, joilla se ei ole ollut aikaisemmin kovin tavallista. On alettu puhua mobiilista työstä. Työtä voi tehdä missä tahansa ja milloin tahansa. Mobiili työ on syntynyt yritysten tarpeesta kansainvälistyä, vastata markkinoiden muutoksiin mahdollisimman nopeasti, olla lähellä asiakasrajapintaa ja verkostoitua. Työt ja työn organisointitavat, työtilojen suunnittelu sekä niiden käyttö, osaamistarpeet, työn ja vapaa-ajan suhde ovat muuttuneet. Työterveyshuollon tarve ymmärtää mobiilia työtä ja työhön liittyviä kuormittavaksi koettuja häiriötekijöitä on lisääntynyt. Työterveyshuollon näkökulmasta työn kohde näyttää kuitenkin katoavan, kun työntekijä pakkaa työvälineensä ja katoaa työskentelemään lentokentille, hotelleihin, konferenssitiloihin, asiakkaiden tiloihin, kotiinsa ja kesämökille. Miten vastata työterveyslain velvoitteeseen ymmärtää sitä työtä, jota asiakkaamme tekevät?
Mikä liikkuu?
Mobiilissa työssä liikkuvat työntekijä, työvälineet ja työn kohde. Työn siirrettävyys tarkoittaa juuri työvälineiden ja työn kohteen siirrettävyyttä työntekijän mukana siten, että työympäristöä on mahdollisuus vaihtaa. Työntekijän mobiilius voi olla joko fyysistä liikkumista paikasta toiseen tai virtuaalista liikkumista tietoverkoissa sekä usein niiden yhdistelmiä. Myös työympäristö voi liikkua työntekijän tehdessä työtään liikennevälineissä. Työvälineet eli mukana kannettava mobiili teknologia mahdollistaa ajan ja paikan suhteen joustavan kommunikoinnin ja yhteistyön. Työn kohde liikkuu tai siirretään paikasta toiseen fyysisessä (aineellisessa) tai sähköisessä (digitaalisessa, virtuaalisessa) muodossa. (Vartiainen 2005) Kun työntekijä tekee enemmän kuin kymmenen tuntia viikossa töitä muualla kuin pääasiallisella työpaikallaan käyttäen tieto- ja viestintäteknologiaa, voidaan puhua mobiilista työstä. (Hyrkkänen ja Vartiainen 2005, Gareis, Lilischkis ja Mentrup 2006). Useiden tutkijoiden näkemyksen mukaan hajautetut organisaatiot, virtuaalitiimit ja verkostot tulevat lisääntymään, minkä vuoksi joustavat ja mobiilit työskentelytavat tulevat korvaamaan kiinteät ja tiukasti aikataulutetut tavat tehdä työtä. Useat toimialat ottavat käyttöön älykästä, kaikkialla käytettävää ja verkostoitunutta teknologiaa, joka sallii sekä ajasta että paikasta riippumattoman vuorovaikutuksen ja joustavuuden.
Muutos
Muutoksesta puhutaan työpaikoilla paljon. Se tuntuu jääneen vallitsevaksi olotilaksi. Mobiilissa työssä ei ole kyse vain organisaatioiden, työn ja strategioiden muutoksesta. Näiden lisäksi työympäristöt ja niissä toimivat ihmiset muuttuvat jatkuvasti. Projektit alkavat ja loppuvat eri aikaan. Globaaleista toimijoista puhuttaessa myös kulttuurit, kielet ja toimintatavat ovat erilaisia eri tilanteissa. Työn muuttuminen aiheuttaa työn toimintajärjestelmään ja työympäristöihin muutospaineita. Sekä työn että työympäristöjen muutokset vaikuttavat monilla tavoin työn tekemiseen ja siten työntekijöihin. Toimintaympäristön muuttuessa kompleksisemmaksi työntekijöiltä vaaditaan uusia valmiuksia muun muassa kykyä säädellä sisäisesti työn tekemistä ja työympäristöjen valintaa. Hyrkkäsen (2008) tutkimus osoittaa, että mobiilin työn kompleksisuustekijät asettavat myös esimiehen osaamiselle monia uusia haasteita. Heinonen (2004) tuo omissa tutkimuksissaan esiin johtamisen merkityksen ja painottaa, että johtajuusvaatimuksiin tulee sisältyä jo lähitulevaisuudessa mobiilin työn johtamisen osaaminen. Jos johtaminen on heikkoa, jää työntekijän vastuulle liian paljon työn tekemiseen liittyviä päätöksiä. Muutosjohtamiseen voi myös liittää tässä viitekehyksessä aivan uusia näkökulmia eikä sen tärkeyttä voi riittävästi korostaa. Vanhat tavat toimia ja tehdä työtä eivät johda hyvään lopputulokseen eivätkä lisää työhyvinvointia. Myös uudenlaisia kysymyksiä on tärkeä ottaa puheeksi mobiilia työtä tekevissä työyhteisöissä. Yhteisesti on hyvä sopia esimerkiksi matkustuksen ja muun elämän tasapainottamisesta matkustuspolitiikalla ja pelisäännöilla sekä työaikakäsitteen laajenemiseen ja muuttumiseen liittyvistä sopimuksista (Hyrkkänen 2008).
Työtilat
Työterveyshuollon työpaikkaselvitysten ja riskien analysoinnin kohteena ovat perinteisesti olleet työtilat. Mobiili työ laajentaa työtilan käsitteen koskemaan fyysisten tilojen lisäksi virtuaalisia sekä henkisiä ja sosiaalisia tiloja. Fyysiset tilat muodostuvat kalusteista, työtiloista ja työympäristöstä ensisijaisella työpaikalla (toimisto), kotona, kulkuvälineissä (autot, junat, lentokoneet, laivat), toissijaisilla työpaikoilla (yhteistyökumppaneiden, asiakkaiden, alihankkijoiden tilat) ja kolmansissa työpaikoissa (hotellit, kahvilat, kongressipaikat). Pelkästään ensisijaisella työpaikallaan työntekijä saattaa työskennellä useassa eri tilassa kuten neuvottelutiloissa, henkilöstöravintolassa tai – kahvilassa, ja vaihtelevissa työpisteissä avotoimistossa. Virtuaalisilla tiloilla tarkoitetaan viestinnän ja yhteistyön mahdollistavia yhteyksiä (Internet, intranet, extranet, wlan, laajakaista), laitteita (kannettava, mobiililaite) sekä sovelluksia (sähköposti, kalenteri, pääsy tietokantoihin). Virtuaalitilat mahdollistavat mobiilin työn, mutta ovat usein myös esteenä työn sujuvuudelle, kun teknologia ei toimi toivotulla tavalla. Työntekijä on tavallisesti mentaalisesti virtuaalitilassa toimiessaan siellä, mutta fyysisenä olentona joutuu kuitenkin toimimaan fyysisessä tilassa käyttäessään laitteita, jotka mahdollistavat virtuaalitilaan pääsyn. Henkiset ja sosiaaliset tilat ovat vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön perustuvia jaettuja yhteisiä kokemuksia, ideoita, arvoja ja ajatuksia, joiden merkitys korostuu erityisesti silloin, kun työntekijä toimii ilman työyhteisöään esimerkiksi matkustaessaan. (Hyrkkänen ja Vartiainen 2005) Mielenkiintoista on pohtia, miten työterveyshuolto voisi selvittää virtuaalitilojen terveellisyyttä ja turvallisuutta. Haasteena selvitystoiminnalle on jo fyysisten tilojen monimuotoisuus ja työn siirtyminen pois työnantajan tiloista, jolloin niiden terveellisyyden ja turvallisuuden arvioiminen sekä siihen vaikuttaminen muuttuu erittäin haasteelliseksi.
Työ on muuttunut kompleksisemmaksi
Aikaisemmissa tutkimuksissa (Vartiainen, Kokko ja Hakonen 2004, Vartiainen, Hakonen ja Kokko 2006, Vartiainen 2005) on päädytty tarkastelemaan mobiilin työn ominaispiirteitä niin sanottujen vaativuus- eli kompleksisuustekijöiden näkökulmasta. Tämä perustuu systeemiteoreettiseen ajattelutapaan, jossa työn toimintajärjestelmää tarkastellaan suhteessa johonkin ympäristöön, kontekstiin. Vartiaisen, Hakosen ja Kokon (2004) esittämä kompleksisuustekijöiden mallia voidaan käyttää tarkisteltaessa toimintajärjestelmän ulkoisen toimintaympäristön tekijöitä osana työn vaativuustekijöitä. Mallin avulla voidaan kuvata työntekijöiden toimintaympäristön vaativuutta kuuden ulottuvuuden avulla (kuvio 1). Alkuperäistä mallia on muokattu siten, että termi hajautuneisuus on korvattu monipaikkaisuuden (Gareis, Kordey ja Müller 2004) käsitteellä; termin liikkuminen sijasta puhutaan matkustamisesta sekä eriaikaisuus on korvattu sitä laajemmalla työajan käsitteellä (Hyrkkänen 2008).
Jokainen kompleksisuustekijä sisältää useita eri osatekijöitä, joilla on vaikutusta itse työhön ja työympäristöihin. Pelkästään matkustustyöhön liittyviä kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi: aikaerorasitus, pitkät työpäivät, aikataulumuutokset, vaikeudet vapaa-ajan ja harrastusten järjestämisessä, tehtävien kasautuminen toimistossa, jatkuva tarve sopeutua uusiin ympäristöihin, odottamattomat tehtävät ja ennakoimattomat vaatimukset, työvälineiden kuljettaminen mukana, staattiset ja huonot työasennot, yksinäisyys sekä terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät riskitekijät.
Työterveyshuollon menetelmät
Hyrkkänen, Vartiainen ja Nurmi (2009) ovat selvittäneet, miten olemassa olevat keskeiset työoloja ja työkuormitusta arvioivat menetelmät tavoittavat mobiilin, monipaikkaisen työn ilmiöitä, ja miten ne palvelevat näiden ilmiöiden arviointia. Tarjolla olevat menetelmät perustuvat pääosin työsuojelu- tai työterveyshenkilöstön tekemään havainnointiin sekä haastatteluun ja mittaavat tiettyä kuormitustekijäryhmää tai tietyntyyppistä työtä. Osa menetelmistä on yleismenetelmiä, joiden kartoituksen kohde ja tulos jää hyvin yleiselle tasolle. Useimpien mittareiden mittauskohteen käsitteen sisältö ja ala eivät koske mobiilin työn kompleksisuuden ulottuvuuksia ja niihin liittyviä kuormitustekijöitä eikä niitä siis ole suunniteltu mittaamaan mobiilin työn piirteitä.
Työterveyshuollolta odotetaan näyttöön perustuvaa tuloksellista toimintaa. Työelämän muutokset ovat kuitenkin erittäin nopeita eikä vanhoilla toimintatavoilla pystytä toimimaan uusissa tilanteissa, ei työterveyshuolloissakaan. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten tekemien tutkimusten tulosten valmistuminen kestää aina vuosia; uuden tutkittavan ilmiön tunnistamiseen menee aikaa, tutkimusrahoituksen saamiseen ja itse tutkimuksen tekemiseen kuluu aina vuosia. Niidenkin vuosien aikana työterveyshuollon on tehtävä työtään. Mielestäni kannattaa rohkeasti omassa työyhteisössään ottaa puheeksi ja arvioida nykyisten menetelmien käyttökelpoisuutta sekä kehittää käytäntöön paremmin soveltuvia toimintatapoja.
Mobiilin työn toimintaympäristön kompleksisuustekijät (Vartiainen, Kokko & Hakonen 2004, mod.)
TtM, koulutussuunnittelija
Työterveyslaitos
johanna.koroma@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Gareis K, Kordey N, Müller S. 2004 Work in the information society, BISER Domain report no.7. www.biser-eu.com/results.htm (Luettu 06.03.2009)
- Gareis K, Lilischkis, S., Mentrup, A. 2006. Mapping the Mobile eWorkforce in Europe. Teoksessa
- Andriessen J.H.E, Vartiainen M. (toim.) Mobile Virtual Work. A New Paradigm? Berlin Heidelberg New York, Springer, 45-69.
- Heinonen S. Etätyö on varteenotettava vaihtoehto perinteiselle tietotyölle. Ihminen tietotyössä. Työ ja ihminen 2004; 18 (3): 127–135
- Hyrkkänen U. 2008 Mobiili työ esimiehen haasteena. Ammattikorkeakoulujen verkkojulkaisu, Osaaja.net 2. http://www.osaaja.net (Luettu 7.7.2009)
- Hyrkkänen U, Vartiainen M. 2005. Mobiili työ ja hyvinvointi. Työpoliittinen tutkimus 293. Helsinki, Työministeriö.
- Hyrkkänen U, Vartiainen M. 2009. Measuring the working conditions of mobile employee as a challenge for occupational health care. Symposia session (chaired by Matti Vartiainen and Guido Hertel): Collaboration in Global Context. EAWOP symposium on Collaboration in Global Context 13-16.5.2009.
- Hyrkkänen U, Vartiainen M, Nurmi N. 2009. Mobile work - assessing the complexity and work load factors as a challenge for occupational health care. 29th International Congress on Occupational Health (ICOH). 22-27.3.2009.
- Vartiainen M. 2005. Mobiili työ ja organisaatio. Teoksessa Vartiainen M, Lönnblad J, Balk A, Jalonen K. (toim.) Mobiilin työn haasteet. Työpoliittinen tutkimus 296. Helsinki, Työministeriö, 3-121.
- Vartiainen M, Hakonen M, Kokko N. 2006. Emergence of mobile virtual work: concepts, outcomes and challenges. Teoksessa Sachse P. & Weber W.G. (toim.) Zur Psychologie der Tätigkeit. Bern, Huber, 298-327.
- Vartiainen M, Kokko N, Hakonen M. 2004. Hallitse hajautettuorganisaatio - paikan, ajan, moninaisuuden ja viestinnän johtaminen. Helsinki, Talentum.