Työterveyshuolto osana terveydenhuoltoa

Työssä käyvän väestö sosioekonomiset terveyserot

Vaikka eliniänodote Suomessa on pidentynyt 30 viime vuoden aikana naisilla runsaat seitsemän ja miehillä lähes yhdeksän vuotta, on työikäisellä väestöllä yhä mittavia terveysongelmia. Voidaanko tällä perusteella sanoa, että työterveyshuolto on onnistunut kansanterveydellisessä tavoitteessaan? Työikäisen väestön sisällä sosioekonomisten ryhmien väliset terveyserot ovat kuitenkin edelleen suuret. Mitattuna 35-vuotiaiden eliniän odotteella on korkeimman ja alhaisimman ryhmän välisen eliniän odotteen ero kasvanut 1970-luvulta 4,5 vuodesta 6 vuoteen miehillä ja 2,3 vuodesta 3,6 vuoteen naisilla. Tämä heijastuu työelämään sairauspoissaoloina ja ennenaikaisena eläköitymisenä ja niiden aiheuttamina taloudellisina menetyksinä.

Työterveyshuollon tehtävänä on panostaa juuri ehkäisevään työhön ja varhaiseen reagointiin. Työterveyshuoltoa ei tule rajata kapeasti perinteisiin työhön liittyvien riskien ehkäisemiseen, vaan henkilöstön osaaminen on hyödynnettävä koko laajuudessaan. Näin tapahtuu kun elintapoihin liittyvät tekijät nähdä ovat osa työterveyshuollon ehkäisevää toimintaa. Työterveyshuollon sisällä tulisi panostaa entistä enemmän riskialoihin ja ammatteihin. Suurimmat terveyshyödyt ovat oletettavasti saatavissa juuri näistä ryhmistä.

Palvelujärjestelmästä

Työterveyshuoltolaki sallii palvelujen joustavan tuottamisen useita eri vaihtoehtoja käyttäen.. Tämä on mahdollistanut palvelutuotannon sopeutumisen työpaikkojen organisatoriseen muuntumiseen.

Yksityisten terveyspalvelujen tuottajat ovat saaneet lähes 200 000 uutta henkilöasiakasta vuosina 2005–2007, ja vastaavat tällä hetkellä lähes puolesta (48 %) palvelutuotannosta henkilöasiakkaiden määrällä mitattuna. Vastaavana aikana kunnallisen työterveyshuollon asiakasmäärä on vähentynyt 78 000. Työnantajien omien yksiköiden asiakasmäärä on vähentynyt 60 000: lla ja työnantajien yhteisten yksiköiden asiakasmäärä 11 500: lla.

Kuten muutkin kunnalliset terveyspalvelut, myös kuntien työterveyshuollon palvelutuotanto on ollut suuren muutoksen kourissa. Kunnat ovat ulkoistaneet palvelutuotantoaan pääasiassa lääkärikeskuksiin ja liikelaitostaneet palvelutuotantoaan. Liikelaitokset ovat huomattavasti suurempia yksiköitä kuin perinteiset kunnalliset yksiköt. Liikelaitokset näyttävät olevan paremmin resursoituja ja tuottavat moniammatillisempia palveluita kuin perinteiset kunnalliset yksiköt. 

Henkilöstöresurssien kehityksessä suunta näyttää olevan päätoimisia viranhaltijoita suosiva. Työterveyshuollon näkökulmasta olisi onnellista, jos Paras-hankkeen myötä myös kunnalliset perusterveydenhuollon palvelut saataisiin toimimaan kansalaisia tyydyttävällä tavalla. Työterveyshuolto voisi entistä enemmän keskittyä perustehtäväänsä. On täysin ymmärrettävää, että nykyisessä tilanteessa, jossa työssä käyvien on erittäin vaikea saada kunnallisia sairaanhoitopalveluita, paine työterveyshuoltoa kohtaan muodostuu erittäin voimakkaaksi.

Työelämän muutosten vaikutukset

Työelämän sisällöllinen ja organisatorinen kehitys vaikuttaa olennaisesti työterveyspalveluiden tarpeeseen. On hyvä muistaa, että toisin kuin monet ovat ajatelleet ja ajatuksensa myös julkituoneet, ei uusien esim. psykososiaalisten kuormitustekijöiden merkityksen nousu poista perinteisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten terveyshaittojen merkitystä. Suuri joukko ihmisiä altistuu edelleen melulle, kemikaaleille, tärinälle ja muille perinteisille altisteille. Yksipuolinen psykososiaalisiin tekijöihin painottuva kuormituskäsitys johtaa siihen, että osa asioista laiminlyödään.

Vuoden 2008 alkupuolella alkanut ja jatkuvasti voimistunut talouden alamäki on tuonut Suomeen talouden taantuman, jollei jo lamankin. Tämä on merkinnyt ja merkitsee kymmenien tuhansien työpaikkojen loppumista. Työntekijöistä tulee työttömiä vailla työterveyspalveluja. Samanaikaisesti kunnalliset palvelut ovat erittäin suurissa vaikeuksissa. Työterveyshuollon ja kunnallisen perusterveydenhuollon yhteistyölle pitäisi näitä tilanteita varten kyetä luomaan taloudellinen silta, jotta voitaisiin välttää palveluista syrjäytyminen työttömyyden kohdatessa.

Työterveyshuollon menestystarinat ja haasteet

Alussa viittasin työssä käyvän väestön sosioekonomisten ryhmien väliseen terveyserojen kehitykseen. Koko väestön tasolla työterveyshuolto on kiistämättä ollut eräs keskeinen väestön terveyden positiiviseen kehitykseen myötävaikuttanut tekijä.  

Työterveyshuollon kehityksen perusta on "prosessinomistajien" (työmarkkinajärjestöt) vahva sitoutuminen kehittämiseen kolmikantaisesti. Kuten kaikki salissa olijat varmaankin tietävät, tämä sitoutuminen on ollut niin vahva, että he ovat myös keskenään sopineet palveluiden kustannusten kattamisesta. Tästä kollega Kari Kaukinen oli kirjoittanut viimeiseen Työterveyslääkäri-lehteen lyhyen, erinomaisen selkeän kirjoituksen, jonka soisi päätyvän mahdollisimman monen poliittisen päättäjän ja yhteiskunnallisen kehittäjän käsiin. 

Kehitystyön sosiaalisiin innovaatioihin kuuluvat työkykyä ylläpitävän toiminnan kehittäminen vastaamaan väestörakenteen muutokseen ja em. työn tukeminen hyvän työterveyshuoltokäytännön ja korvausjärjestelmän kautta. Käsitteiden ja työotteen uudistamisella Suomi on ollut maantieteellisesti laajalla alueella vaikuttamassa työterveyshuollon kehitykseen.  

Vahvuutemme on ollut myös hyvin toimiva Työterveyslaitos, jonka tutkimustoiminta on kansainvälisesti arvioituna korkeatasoista ja laaja-alaista. Työterveyslaitos on myös ollut olennainen resurssi ja tuki palvelujärjestelmän kehittämisessä. Työterveyslaitoksen kolmas kansainvälinen arviointi on käynnistynyt poliittistaloudellisesti varsin mielenkiintoisessa tilanteessa ja kuluvan vuoden aikana saamme kuulla, mihin johtopäätöksiin kansainväliset arvioijat ovat päätyneet. On kuitenkin selvää, että arvioinnin yhteydessä tullaan tarkastelemaan Työterveyslaitoksen kaikkia toimintoja tieteellisestä tutkimuksesta palvelutoimintaa ja koulutukseen saakka.  Arvioinnin tulokset vaikuttanevat osaltaan Työterveyslaitoksen tulevaisuudesta tehtäviin ratkaisuihin. On paradoksaalista, että samaan aikaan, kun työterveyshuollon menestys luetaan sen ansioksi, että Työterveyslaitos on ollut tukemassa työterveyshuollon kehitystä, kohdistuu laitoksen suuria paineita sekä julkisen sektorin sisältä että ulkoa. Tämä on varmaankin omalta osaltaan merkki siitä, että kauan jatkunut nousujohteinen kehitys joutuu aina jossain vaiheessa suurennuslasin alle. 

Haasteet

Suomalaisessa yhteiskunnassa on käynnissä monia prosesseja, jotka voivat vaikuttaa työterveyshuollon asemaan osana terveydenhuoltoa. Tähän saakka työterveyshuollon toiminnalliset strategiat on johdettu terveydenhuollosta. Käynnissä olevien selvitysten julkisuudessakin esiintyneet vaihtoehdot työterveyshuollon kotipesästä ovat:

1. terveydenhuolto/sosiaalivakuutus
2. vakuutus/eläkevakuutus
3. työsuojelu

Henkilökohtainen näkemykseni on, että terveydenhuoltoyhteys on työterveyshuollon luonnollinen hyvin toimiva toimintaympäristö. Se on toiminnalle arvoiltaan ja etiikaltaan selvästi sopivin. 

Virran viedessä ulkoistettuun yksityiseen palvelutuotantoon sekä yritysten että työterveyshuoltojen tulisi huolehtia keskinäisten yhteyksien säilymisestä. Vain siten voidaan turvata työterveyshuoltolain mukaiset ennaltaehkäisevät ja terveyttä edistävät palvelut. Laadukkaiden palvelujen puitteet ovat olemassa. Mikäli tämä yhteys heikkenee johtaa se sairaanhoidon entistä suurempaan dominointiin ja ehkäisevän työn heikkenemiseen. 

Työterveyshuollon sisällölliseen kehittämiseen ovat tuoneet uusia paineita erityisesti kuntoutus- ja vakuutuslainsäädännön kehittymisen myötä tulleet uudet osittain laajentuneet tehtävät. Tämä kehitys on omalta oaltaan ollut vaikuttamassa myös työterveyshuollon kotipesästä käytävään keskusteluun. 

Aikaisemmin totesin, että työterveydellä riittää sekä kansanterveydellisiä että työterveydellisiä haasteita: työelämä polarisoituu työhön liittyvät altistus- ja kuormitustekijät keskittyvät ja elintapariskit (alkoholi, tupakointi jne) kasautuvat. Näiden keskittymien yhteiskunnallinen sijainti pitää selvittää/tutkia ja suunnata palvelut edistämään kyseisten ryhmien terveyttä.

Työterveys 2015 valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisessa toimeenpanosuunnitelmassa on valmisteltu kehittämishankkeita, joissa keskitytään työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen yhteistyön parantamiseen. Tavoitteena on mm. lisätä julkisen terveydenhuollon tietoa ja tietoisuutta työn terveysvaikutuksista.

Vanha sanonta kuuluu, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Voi myös kysyä, onko työterveyshuolto suunnattu yhteiskunnan sisällä parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi terveydenhuollon sisällä työterveyshuollon toimivuus on ontuvaa. Koulumaailman traagiset tapahtumat lähimenneisyydessä ovat nostaneet esille huolen kouluterveydenhuollon toimivuudesta. Sama huoli koskee myös työsuojelua ja työterveyshuoltoa koulujen terveellisyyttä ja turvallisuutta tukevina toimintoina.  

Lopuksi, hyvät kollegat, voin todeta, että olemme jälleen kerran omalla väellä miettimässä työterveyshuollon tätä päivää ja tulevaisuutta. On selvää, että oman väen kesken tapahtuvaa keskustelua tarvitaan alan substanssiasioiden kehittämisessä, koulutuksessa ja asioiden toimeenpanossa. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin läpinäkyvyyttä, joka vie asiamme tärkeiden yhteistyökumppaneidemme tietoisuuteen.

Pyrkikäämme omilla toimillamme vaikuttamaan siten, että työmme sisältö ja merkitys tunnetaan  myös oman piirin ulkopuolella. Siihen meillä on  ihan hyvät perusteet. Hyvää ja tuloksekasta seminaaria luonnon keskellä!

Tämä artikkeli noudattelee STLY:n prekongressissa Entabenissa 19.3.2009 pidettyä luentoa.