Työperäisten sairauksien preventio – esimerkkinä hengityselinsairaudet

Ammattiastman esiintyvyys edelleen korkea

Ammattitautilainsäädäntö ja sen suomat korvaukset ja ammatillinen kuntoutus takaavat Suomessa sairastuneelle kohtuullisen sosiaaliturvan, mikä on edellytyksenä sille, että työntekijät uskaltavat kertoa työhön liittyvistä oireista. Tämä on yksi selitys sille, miksi Suomen ammattitautien, esimerkiksi ammattiastmojen, ilmaantuvuus on jatkuvasti korkeammalla tasolla kuin monissa Euroopan maissa.

Jos tarkastellaan Työperäisten sairauksien rekisteriä, josta löytyy tiedot vuodesta 1964 lähtien, voidaan väittää, että työperäisten hengityselinsairauksien preventio ei ole ollut kovinkaan tehokasta. Esimerkiksi vuodesta 1990 lähtien uusien ammattiastmojen lukumäärä on ollut 300-400 vuodessa, paitsi vuosina 2005 ja 2006, jolloin osin uuden tilastointitavan vuoksi lukumäärä on noussut noin 600:aan. Miksi ammattiastman preventiossa ei ole onnistuttu paremmin ja miksi siitä on ylipäätään niin vähän vaikuttavia interventiotutkimuksia?

Prevention tasot työperäisissä hengityselinsairauksissa

Preventiiviset toimenpiteet voidaan jakaa primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventioon. Primaariprevention tarkoitus on pitää altistuminen niin alhaisena, ettei sairastumisia tapahdu. Tähän tähtäävät erilaiset viranomaismääräykset ja -toiminta, esimerkiksi työturvallisuuslainsäädäntö ja altistumisen raja-arvot. Työpaikalla altistumisen rajoittaminen mm. erilaisin ilmastointiin, työtapoihin ja -menetelmiin kohdistuvilla toimenpiteillä on primaaripreventiota. Myös työpaikan riskinarviointi sekä sen johdosta tehtävät toimenpiteet ovat osaltaan primaaripreventiota. Työterveyshuolto on mukana primaaripreventiossa työpaikkaselvityksien kautta ja työhöntulotarkastuksissa. Herkkien työntekijöiden löytäminen ja heidän terveytensä suojeleminen on yksi työhöntulotarkastusten tavoitteista. Lisäksi tällöin kerrotaan altisteiden haittavaikutuksista, suojainten käytöstä ja oikeista työtavoista.

Sekundaaripreventioon kuuluvat työntekijöiden määräaikaiset terveystarkastukset, joiden tavoitteina on mahdollisen työperäisen taudin varhaisten merkkien toteaminen, jotta ammattitauti voitaisiin ehkäistä ja samalla ryhtyä toimenpiteisiin muiden altistuvien sairastumisen ehkäisemiseksi. Esimerkiksi astmaa aiheuttaville aineille altistavissa töissä on näyttöä siitä, että oirekysely yhdessä spirometrian kanssa tavoittaisi varhaisessa vaiheessa ne, joille astma on kehittymässä. Toisaalta spirometria on huono tavoittamaan astmaa ja enemmän tietoa oireiden työhön liittyvyydestä antaisi työpaikka-PEF-seuranta.Työperäisiä nuhaoireita ilmoittavat ovat riskissä sairastua jatkossa astmaan, joten nuhailijoihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Tertiaaripreventiolla tarkoitetaan toimenpiteitä silloin, kun primaari- ja sekundaaripreventio ovat pettäneet ja työntekijä on jo sairastunut työn johdosta, liittyy usein sairaanhoitoon. Työterveyshuollon tertiaaripreventioon kuuluu esim. ammattitautidiagnostiikka, asianmukaisen lääkityksen järjestäminen, ammatillinen kuntoutus ja sairauskohtainen kuntoutus.

Tehokas preventio edellyttää yhteistyötä

Tehokas työperäisten sairauksien preventio edellyttää työterveyshuollon ja työpaikan työsuojelusta vastaavien tiivistä yhteistyötä. Työterveyshuolto voi suositella altistumisen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, mutta ratkaisujen toteutus jää työpaikan vastuulle. Usein onnistuneissa preventiohankkeissa on ollut kyseessä suuret, yleisiin tuotantoprosesseihin kohdistuneet muutokset. Esimerkkinä voidaan mainita entsyymiteollisuudessa entsyymien rakeistaminen tai muuttaminen nestemäiseen muotoon pölyhaittojen vähentämiseksi tai kertakäyttökäsineissä siirtyminen pois talkin käytöstä ja luonnonkumimateriaalista. Työterveyshuollon terveystarkastusten vaikuttavuudesta työperäisten sairauksien primaari- ja sekundaaripreventiossa on ristiriitaista näyttöä, mutta nimenomaan hengitystiesairauksissa niillä on todennäköisesti merkitystä.