Tupakointi: tapa vai sairaus – hoitaako vai ei?
Vaikka tupakoijien määrä on vähentynyt, polttaa suomalaisista miehistä edelleen noin 24 % ja naisista 17 %. Heistä työikäisiä on yli 500 000. Miten työterveyshuollossa tulisi heidän suhteensa toimia – onko kyseessä henkilökohtainen asia ja tapa, jonka jokainen hoitaa itse, vai tulisiko meidän terveydenhuollon ammattilaisina pitää tupakointia terveydellisenä ongelmana tai jopa sairautena, joka edellyttää aktiivista hoitoa?
Vuosittain Suomessa kuolee ennenaikaisesti jopa 6 000 tupakoijaa tupakoinnista johtuviin tauteihin. On arvioitu, että jos tupakoi askin päivässä, rasittaa se sydäntä yhtä paljon kuin 40 kilon ylipaino. Yhden tupakan polttaminen lyhentää odotettavissa oleva elinikää 17 minuuttia ja tupakointi sinänsä keskimäärin 10 elinvuotta. Mitä nuorempana lopettaa, sitä suurempi on hyöty. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, ettei ole olemassa sellaista ikää tai terveydentilaa, jossa tupakoinnin lopettaminen ei kannattaisi. Kaikki me tiedämme, että tupakointi on monen syövän riskitekijä, mutta muistammeko sen olevan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijänä vähintään yhtä tärkeä kuin korkeat veren rasvat tai verenpaine. Tupakoinnin lopettaminen kannattaa siis AINA – eikä ihme, sillä tupakointi (mukaan lukien myös passiivinen tupakointi) vaurioittaa käytännössä kaikkia elimistön toimintoja tai elimiä.
Tupakoija investoi myös ajallisesti huomattavan osan elämästään tupakointiin. Keskimäärin yhden tupakan polttamiseen saa menemään 10 imukertaa. Jos polttaa askin päivässä, tekee se 200 käden liikettä päivässä, 200 imua, 200 suunsuipistusta, 200 mukavaa tunnetta kurkussa ja 200 savukiehkuraa puhallettuna. Kun on tupakoinut 12 vuotta askin vauhtia, on käyttänyt kokonaisen vuoden tupakointiin. Ehkä aika ajoin on hyvä kysyä tupakoijalta, mitä ko. ajalla voisi muuta tehdä ja toisaalta, miten paljon aikaa hän olisi valmis käyttämään tupakoinnin lopettamiseen?
Tupakoinnin lopettamisen hyödyt ovat siis valtavat ja ne alkavat nopeasti - verenkiertoon ja verenpaineeseen jo minuuteissa. Maku- ja hajuaisti alkavat toipua muutamassa päivässä ja keuhkojen toiminta ensi viikkojen aikana. Sydäninfarkti riski puolittuu, jos on vuoden polttamatta, keuhkosyöpäriski 10 vuoden kuluessa. Jo puolen vuoden tupakoimattomuuden on arvioitu olevan tupakoijalle huomattava terveyshyöty.
Tupakoinnin hinta euroissa
Tupakkasairauksien kokonaiskustannukset yhteiskunnalle ovat arviolta jopa 2 miljardia euroa vuodessa. Tupakoinnista johtuva sairaalahoito vastaa 1–2 keskussairaalan koko vuotuista kapasiteettia. Suomen terveydenhuollolle aiheutuu kustannuksia n. 85–100 milj. €/vuosi, mikä on noin 1,8–2,1 % terveydenhuollon menoista. Tupakoinnin vuoksi on Suomessa vuosittain 1,2 milj. sairauspoissaolopäivää ja 600 000 lääkärissä käyntiä.
On laskettu, että työnantajalle syntyy vuosittain työn tuottavuuden alentumisena kuluja keskimäärin 925 €/jokainen tupakoiva työntekijä. Lisäksi sairauspoissaolot sekä sosiaaliturvamenot ovat n. 252 €/tupakoiva työntekijä/vuosi. Askin päivässä polttava työntekijä on tupakkatauolla keskimäärin 17 työpäivää vuodessa. Kokonaiskustannuksiksi tupakoivasta työntekijästä yritykselle muodostuu n. 2 000–2 500 € vuodessa.
Askin päivässä tupakoivalle kustannukset ovat yli 1 500 € vuodessa, kolmessa kuukaudessa tupakointi maksaa hänelle yli 380 € ja kuudessa kuukaudessa yli 760 €. Jos tupakoija sijoittaisi 1500 € vuodessa ja saisi sijoituksestaan 5 % vuotuisen tuoton, ansaitsisi hän viidessä vuodessa 8703 €, 10 vuodessa 19 810 €, 20 vuodessa 52 079 € ja 30 vuodessa 104 641 €.
Isoja summia – aktiivinen ja kannustava tupakasta vieroitus on sekä taloudellisesti että terveyden edistämisen kannalta hyvin vaikuttavaa toimintaa.
Miksi hoito, seuranta ja kannustus?
Tupakan nikotiini aiheuttaa riippuvuuden, jota voidaan verrata mihin tahansa huumeriippuvuuteen. Nikotiinin aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet ovat yksilöllisiä ja voivat kestää jopa useita viikkoja, ellei kuukausia. Käypä hoito -suosituksen mukaan useimpien tupakoitsijoiden arvellaan jatkavan tupakointia vasten tahtoaan, koska he ovat riippuvaisia nikotiinista. Nikotiiniriippuvuus on krooninen sairaus, jossa tapahtuu retkahduksia (ICD-10 diagnoosi F 17.2). Kun tupakoinnin taustalla on nikotiinin aiheuttaman farmakologisen riippuvuuden lisäksi myös psyykkinen ja sosiaalinen (tapa)riippuvuus, muodostuu helposti sellainen noidankehä, josta omin voimin on vaikea päästä irti.
Valtaosa tupakoijista (n. 70 %) haluaisi lopettaa tupakoinnin. Oma kokemukseni on, että suurin osa heistä pitää tupakointia pahana tapana ja heidän "velvollisuutenaan" on päästä siitä itse irti. He myös kokevat, että sen pitäisi olla helppoa ymmärtämättä em. riippuvuuden luonnetta. He päätyvät yrittämään tahdon voiman avulla, jolloin vuoden kuluttua on tupakoimatta korkeintaan 5 %. Pysyvä lopettaminen vaatii usein 5–7 yritystä.
Tarvitseeko välttämättä olla näin? Mielestäni ei. Tupakoinnin lopettaminen vaatii siis kovaa työtä ja ponnisteluja. Neuvonta, tuki, lääkehoito ja retkahduksiin valmistautuminen voivat auttaa matkalla pysyvään tupakoimattomuuteen. Tutkimukset osoittavat, että terveydenhoidon ammattilaisen antama lyhytkin vieroitusohjaus voi lisätä tupakoimattomina pysyvien määrää jopa 30 %. Onnistumiseen johtavassa hoidossa yhdistyvät neuvonta ja lääkehoito.
Terveydenhuollon rooli tupakasta vieroituksessa
On arvioitu, että "yksi ennenaikainen kuolema vältetään joka toista sellaista tupakoijaa kohti, jonka lääkäri auttaa ja tukee lopettamaan tupakoinnin". Työterveyshuollossa me teemme aktiivista tiimityötä moniammatillisessa hengessä. Se vähentää työn kuormaa myös tupakasta vieroituksessa, työterveyshoitaja ja –lääkäripari voivat luoda menestyksellisen toimintatavan omine vastuualueineen käytännön vieroitustyöhön.
Tupakasta vieroituksen Käypä hoito -suosituksesta löytyvät Kuusi K:ta – keskeiset työvälineet työterveyslääkärille ja hoitajalle:
Kysy – potilaan tupakoinnista vähintään kerran vuodessa
Keskustele – tupakoinnin lopettamisesta ja arvioi potilaan lopettamishalukkuus
Kirjaa – tupakointitapa, määrä ja kesto
Kehota – potilasta lopettamaan tupakointi ja aloita tarvittaessa vieroitushoito
Kannusta – ja auta lopettamisessa, anna myönteistä palautetta ja ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon
Kontrolloi – onnistumista seuraavilla käynneillä
Voi olla, että kiireen keskellä edellä mainittu ohje tuntuu työläältä. Tällöin voi mielestäni soveltaa vielä lyhyempää työväline-ohjetta ja kysyä jokaiselta tupakoijalta vähintään kerran vuodessa ja kirjata se potilastietoihin:
Tupakoitko?
Oletko ajatellut lopettaa?
Voinko olla siinä avuksi?
On hyvä muistaa, että jos emme terveydenhuollon ammattilaisina kysy tupakoinnista, on se kannanotto, jonka tupakoija helposti tulkitsee luvaksi polttaa. Ja jos emme kysy – arvostaako tupakoija ammattitaitoamme?
Jokaisella meillä on vastuu omasta terveydestämme – niin myös tupakoijalla. Tupakointi on kuitenkin krooninen sairaus samoin kuin diabetes tai verenpainetauti – hoitovastuu kuuluu siten meille terveydenhuollon ammattilaisille. Potilasta, joka tupakoi ei saa jättää yksin, hoidon ja seurannan merkitys korostuu myös hänen kohdallaan!
Tavoite työterveyshuoltoon
Jokaiseen työterveyshuoltoyksikköön tulee luoda asiakasyrityskohtainen toimintamalli tupakasta vieroitukseen. Esimerkiksi työterveyslääkäri-työterveyshoitaja-työpari voi toteuttaa mallin, jossa on hoito ja seuranta tupakasta vieroittujalle vuoden ajaksi, sillä käytännössä ensimmäinen vuosi on haavoittuvinta aikaa ja valtaosa repsahduksista tapahtuu ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Malleja voi olla monenlaisia – tärkeää on huomioida yksikön resurssit ja mahdollisuus panostaa tupakoinnin vieroitukseen monien muiden haasteiden keskellä. Mallissa tulee olla mukana myös vaikuttavuuden arviointi, missä kartoitetaan onnistuneiden osuus esim. 3kk, 6kk ja 12 kk kuluttua tupakoinnin lopetuksesta.
Monessa yrityksessä ja työterveyshuollon palvelun tuottajalla on jo oma malli toiminnassa. On käynnistetty lukuisia kampanjoita erityisesti työpaikkoja ja ravintoloita koskevien tupakkalakien tiukentamisen jälkeen. Tulokset ovat olleet lupaavia, parhaimmillaan jopa yli 50 % tupakoinnin lopettajista on ollut savuttomia vuoden kuluttua. Omana porkkanana on ollut työnantajien tarjoama tuki lääke- tai muissa kustannuksissa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää: Miten muuttaa kampanjat jatkuvaksi toiminnaksi, jolla systemaattisesti tuetaan, hoidetaan ja seurataan tupakoinnin lopettajaa pitkällä ja kivisellä tiellä.
Lähdemateriaalin saa kirjoittajalta.
Erityinen kiitos professori Kari Reijulalle ja toiminnanjohtaja Kristiina Patjalle taustamateriaalista.
Perustuu esitykseen Entabenin minisymposiumissa Tupakasta vieroitus kannattaa aina – työterveyshuollon rooli, keinot ja vastuu 21.3.09.
työterveyshuollon erikoislääkäri
johtava työterveyslääkäri
Sampo Pankki Oyj
mikko.nykanen@sampopankki.fi