Apuvälineet työkyvyn ja opiskelun tukena

Työn ja opiskelun apuvälineitä

Sopivilla työ- ja apuvälineillä helpotetaan työtä ja opiskelua ja ehkäistään työperäisiä sairauksia. Aina ei kyseessä tarvitse olla nimenomaan apuväline, vaan usein sopivasti valittu työväline tai -tapa voi olla työtä oleellisesti helpottava ratkaisu.

Apuvälineitä tulee tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta huomioiden yksilölliset tekijät ja ympäristötekijät etsittäessä ratkaisuja vammaisen tai vajaakuntoisen henkilön opiskeluun tai työhön. Työtä ja opiskelua edistävät ympäristön esteetön suunnittelu sekä ergonomiaan, työ- ja apuvälineisiin ja työturvallisuuteen liittyvä kehitystyö.

Istuminen

Istujan valmiudet, fyysiset ominaisuudet, toimintakyvyn vahvuudet ja rajoitukset vaikuttavat istuimen valintaan. Istuin on valittava ja säädettävä yksilöllisesti. Työtuoleja on useita eri malleja, joihin on saatavana erilaisia säätömahdollisuuksia ja lisävarusteita (esim. erilaiset käsinojat, vartalo- ja niskatuet, vyöt ja istuintyynyt). Sopivan työkorkeus saavutetaan korkeussäädettävällä pöytätasolla tai istuimella. Lisävarusteina pöytiin on saatavissa työkappaleiden kiinnittimiä, laatikostoja, hyllytasoja, pyöriviä alustasoja, kirjatelineitä, pyöriviä mappikaruselleja ja erilaisia käsi- ja kyynärvarsitukia.

Nosto- ja toistotyö, seisominen

Nostamista helpottavia välineitä on pienistä tarttumisvälineistä isoihin kiinteisiin nostureihin. Tavaroiden siirtämistä voidaan suorittaa rullaradoilla, erilaisilla vaunuilla ja kärryillä. Kevyet tarttumisvälineet eli tarraimet ovat noin kilon painoisia ja niiden nostovoima voi olla yli 100 kg. Tarraimissa on käsikahva ja taakkaan kiinnittyvä runko- osa, kiinnittymistapa voi olla mekaaninen, magneettinen tai imukuppi.

Toistotyön tuomaa rasitusta helpottavat työkalujen keventimet, irtokahvat sekä ergonomian huomioiminen kalusteissa ja muissa työvälineissä.

Seisten tehtäviin töihin tuovat apua seisoma- ja nojaustuet, joustavat ja liukastumista estävät seisoma- alustat ja matot.

Lukeminen ja kirjoittaminen

Lehti- tai kirjatelineet ja kallistuvat pöytätasot helpottavat lukemista ja mahdollistavat kirjoittamisen tai piirtämisen jopa sellaisellekin henkilölle, joka käyttää suutikkua. Suurentavat lukutelevisiot, erilaiset suurennuslasit, äänikirjat voivat auttaa lukemista näön heikentyessä.

Käsin kirjoittamisen avuksi on lukuisia erilaisia kynän käyttöä helpottavia apuvälineitä, jotka parantavat kynäotetta ja lievittävät kipua.

Tietotekniikan mahdollisuudet

Tietotekniikalla tässä yhteydessä tarkoitetaan tietokonetta, sen ohjaimia ja ohjelmia. Tietokone on käytännössä syrjäyttänyt muut kirjoittamisen, kuvien käsittelyn, tiedon hakemisen ja sen välittämisen välineet lähes kaikessa opiskelussa ja monilla työpaikoilla. Tietokoneen puhesynteesiohjelma on perinteisesti auttanut näkövammaisia. Yleisesti voidaan sanoa, että tietotekniikka ja erilaiset tietokoneohjelmat tarjoavat monipuolisen ja nopeassa tahdissa kehittyvän lisän työn ja opiskelun apuvälinearsenaaliin myös niille, joille omatoiminen lukeminen tuottaa vaikeuksia.

Verkossa on myös oppimisympäristöjä, jotka mahdollistavat etäopiskelun.

Tietokoneen ohjaimilla tarkoitetaan yleensä hiirtä ja näppäimistöä, jotka voidaan korvata vaihtoehtoisilla ohjainratkaisuilla. Toimintakyvyn heikentymistä voidaan kompensoida ja tietokoneen käyttöä parantaa toimivalla ohjaimella. Markkinoilla on erikokoisia, - muotoisia ja -värisiä näppäimistöjä ja saatavilla on myös ohjelmoitavia kosketuslevyjä, joihin voidaan luoda yksilöllisiä näppäimistöpohjia. Tavallistenkin näppäimistöjen käyttöä voidaan helpottaa muuttamalla helppokäyttöasetuksia, jotka löytyvät tietokoneen ohjauspaneelista. Esimerkiksi suurennetulla kirjasinkoolla tai rivivälillä, tekstin ja taustan suurella kontrastierolla voidaan helpottaa lukemista. Esimerkiksi näppäinpainalluksen toiston viivettä tai nopeutta voidaan helposti pidentää ja tämä helpottaa erityisesti kirjoittajaa, jonka liikkeet ovat hidastuneet tai liikkeissä on vapinaa. Perinteisen näppäimistön voi korvata myös ns. ruutunäppäimistöohjelmalla, joka tuo näppäimistön kuvaruudulle. Perinteisen hiiren voi korvata asiakkaalle parhaiten sopivalla ohjaimella esimerkiksi pallo-, taso- tai joystick- hiirellä. Erillisillä apulaitteilla ja -ohjelmilla hiiritoiminnot voidaan siirtää painikkeille, kosketusnäytölle tai -levylle. Puheohjausohjelman avulla tietokonetta voi ohjata omalla puheellakin.

Tietoteknisten apuvälineiden apuvälinehankinnasta vastaavat pääasiassa keskussairaaloiden apuvälineyksiköt. Tietokoneen, sen ohjaimien ja ohjelmien myöntämisessä apuvälineeksi on alueellisia eroja. Usein myöntämisen perusteena on, että tietokone on käyttäjälleen kommunikoinnin, kirjoittamisen, ympäristönhallinnan tai kuntoutuksen apuväline. Opiskelun tai työn apuvälineeksi vaikeavammaiselle ihmiselle tietokoneen myöntää useimmiten Kansaneläkelaitos. Muita kustantajia voivat olla esim. vakuutuslaitokset.

Vajaatyökykyisyys, ergonomia ja apuvälineet

Ergonomia tarkoittaa työpisteen rakenteiden, työvälineiden, kalusteiden ja työmenetelmien kehittämistä ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi. Näitä on tarkasteltava kokonaisuutena ottaen huomioon työntekijöiden yksilölliset ominaisuudet. Vajaakuntoisuus tai vammaisuus tuo arvioitsijalle lisähaasteen. Tavoitteena on, että työ voidaan tehdä aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta tai tapaturman vaaraa.

Työturvallisuuslain 24 § mukaan työpisteen ergonomia, työasennot ja työliikkeet työpisteen rakenteet ja käytettävät työvälineet on valittava, mitoitettava ja sijoitettava työn luonne ja työntekijän edellytykset huomioon ottaen ergonomisesti asianmukaisella tavalla. Niiden tulee mahdollisuuksien mukaan olla siten säädettävissä ja järjestettävissä sekä käyttöominaisuuksiltaan sellaisia, että työ voidaan tehdä aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta. Lisäksi on otettava huomioon, että työntekijällä on riittävästi tilaa työn tekemiseen ja mahdollisuus vaihdella työasentoa, työtä kevennetään tarvittaessa apuvälinein, terveydelle haitalliset käsin tehtävät nostot ja siirrot tehdään mahdollisimman turvallisiksi (milloin niitä ei voida välttää tai keventää apuvälineillä) ja toistotyön työntekijälle aiheuttama haitta vältetään (tai jollei se ole mahdollista, se on mahdollisimman vähäinen).

Näyttöpäätetyö

Valtioneuvoston päätöstä näyttöpäätetyöstä (1405/1993) sovelletaan työpisteisiin ja työhön, jossa merkittävä osa työstä tehdään näyttöpäätteellä. Merkittävän osan arviointi on tehtävä yksilökohtaisesti ja siinä on otettava huomioon aika, työn yksipuolisuus, jaksoittaisuus sekä näköergonomiset seikat. Arvioinnissa huomioidaan työolot eli työtila, valaistus, lämpötila ja ääniympäristö sekä laitteet ja kalusteet. Työnantajan on annettava opastusta ja ohjausta työntekijöille työn alkaessa ja työpisteen tai työtehtävien muuttuessa sekä hankittaessa uusia laitteita ja tietojärjestelmiä. Työterveyshuolto voi antaa opastusta mm. työpisteen järjestelyistä, säädöistä, työn tauottamisesta ja rentoutumisesta. Opastuksen jälkeen työntekijän tulee itse pystyä arvioimaan työpisteen perusergonomian toimivuutta ja tarvittaessa itse korjaamaan sitä. Työterveyshuollossa tarvitaan tieto näyttöpäätetyön apuvälinemahdollisuuksista. Näön ja silmien tarkastus tehdään työntekijän aloittaessa näyttöpäätetyön ja määräaikaistarkastuksia pääsääntöisesti 3-5 vuoden välein. Työnantajan on hankittava työntekijälle näyttöpäätetyöhön sopivat erityistyölasit, jos työntekijällä on ongelmia nähdä näytölle vielä työpisteen ergonomisten korjausten jälkeen.

Käsin tehtävät nostot

Valtioneuvoston päätöstä käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä (1409/1993) sovelletaan nostoihin ja siirtoihin sekä muuhun taakan käsittelyyn, jotka tehdään käsin ja joista työn luonteesta tai epäsuotuisista ergonomisista olosuhteista johtuen aiheutuu erityisesti työntekijän selän vahingoittumisen vaara. Käytännössä selän vahingoittumisriski edellyttää käsin tehtäviin nostoihin ja siirtoihin sekä taakan käsittelyyn liittyvän tapaturman vaaran ja terveyden haitan huomioimisen yleisemmin koko tuki- ja liikuntaelimistön osalta. Valtioneuvoston päätös koskee myös henkilönostoja esim. potilaan siirtoa, jossa selän vahingoittumisen vaara liittyy sekä taakan ominaisuuksiin että usein ergonomian kannalta puutteellisiin työolosuhteisiin. Jos käsin tehtäviä nostoja ja siirtoja ei voida korvata, erityisesti mekaanisilla laitteilla, työpisteet on järjestettävä niin, että nostot ja siirrot ovat mahdollisimman turvallisia. Nostojen helpottamiseksi työntekijöiden käyttöön annetaan asianmukaisia noston ja siirron apuvälineitä. Vaihtelevat taakkojen käsittelytapahtumat edellyttävät usein käyttösovelluksiltaan tiettyyn nostoon ja taakkaan sopivan apuvälineen valintaa. Nostoapuvälineestä saatava hyöty kuormitusta keventävä hyöty varmistetaan asianmukaisella käyttökoulutuksella ja käytön perusteluilla. Työntekijöillä on velvollisuus käyttää saatavilla olevia apuvälineitä ottamalla huomioon työn kuormitusriskit sekä oma ja toisten terveys ja turvallisuus. Nostotyötä tekevät tarvitsevat myös riittävän opetuksen ja ohjauksen turvallista nostoa ja taakkojen käsittelyä varten. Työntekijöiden tulisi myös mahdollisuuksien mukaan tietää käsiteltävien taakkojen paino ja esimerkiksi epäkeskisesti pakatun taakan painopisteen sijainnista. Vajaatyökykyisen henkilön kohdalla taakkojen käsittelyyn ja nostoihin liittyy usein erityisiä ongelmia.

Apuvälineet Kelan tai työhallinnon harkinnanvaraisena ammatillisena kuntoutuksena

Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraisena kuntoutuksena voidaan myöntää apuvälineitä kun ne ovat henkilökohtaisen sairauden tai vamman takia tarpeellisia työssä selviytymiseksi eikä työnantaja järjestä niitä normaaleina työvälineinä niiden apuvälineluonteisuuden takia. Näitä harkinnanvaraisia apuvälineitä ovat esim. erikoistyötuolit, erikoisvalaisimet ja erityisistuimet. Erikseen on säädetty Kelan kuntoutuslain 8 §:ssä vaikeavammaiselle myönnettävistä opiskelun ja työn apuvälineistä (esim. tietokoneet). Tarvittaessa tulee pyytää työnantajan lausunto apuvälineen tarpeesta. Myös työvoimahallinto voi korvata työnantajalle työvälineiden hankkimisesta ja työolosuhteiden järjestelyistä aiheutuvia kustannuksia ensisijaisesti silloin, kun työnhakijana olevan vajaakuntoisen työhön sijoittuminen edellyttää erikoisjärjestelyjä.

Erityisistuimet

Auton tai traktorin erityisistuimen myöntämisen edellytyksiä ovat mm. ammatti, johon liittyy runsasta tai jatkuvaa ajoa, vaikea selkäsairaus, olennainen hyöty työstä selviytymiseen ja istuimen henkilökohtainen käyttö. Työmatkoilla käytettävään autoon ei erityisistuinta myönnetä. Erityisistuimen hankinta ei myöskään kuulu Kelan vastuulle, kun hakija on työsuhteessa ja kyseessä on ala, jossa istuin liittyy selkeästi yleiseen työolosuhteiden parantamiseen. Tällöin hankinnasta vastaa työnantaja. Hakemuksen liitteenä tulee olla erikoislääkärin lausunto.

Suojaimet

Muita tavallisia työkyvyn tukemiseen käytettäviä apuvälineen kaltaisia välineitä ja varusteita ovat esim. hengityksensuojaimet, erikoisvalmisteiset työvaatteet, kengät ja kypärät, silmien ja kasvojen suojaimet, kuulon suojaimet sekä turvavyöt ja valjaat. Valtioneuvoston päätös (1407/1994) henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä edellyttää, että suojaimet hankitaan työpaikalla tehtävän arvioinnin perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon työpaikan olosuhteet, ne työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle vaaraa tai haittaa aiheuttavat tekijät, joita työpaikalla esiintyy ja joiden poistamiseksi tai rajoittamiseksi henkilönsuojaimia tarvitaan. Lisäksi tulee huomioida ergonomian vaatimukset ja työntekijän ominaisuudet ja terveydentila.

Lopuksi

Työterveyshuoltohenkilöstön on hyvä tuntea apuvälinepalvelun mahdollisuudet ja solmia toimiva yhteistyö apuvälinepalvelussa toimivien kanssa. Tästä hyötyvät vajaatyökykyiset, joiden toimintakyky on alentunut esimerkiksi kroonisten tuki- ja liikuntaelinsairauksien tai neurologisten sairauksien vuoksi.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Apuvälinekeskuksessa tehdään tarvittaessa työterveyslääkärin tai terveyskeskuslääkärin lähetteellä vaativia apuvälinearviointeja. Apuvälinetarve perustuu asiakkaan toimintakykyyn ja suoriutumiseen työssä ja päivittäisissä toiminnoissa. Arvioinnissa otetaan huomioon henkilön toimintaympäristö, sen mahdolliset päivittäistä toimintaa haittaavat esteet ja toisaalta ympäristön soveltuvuus apuvälineen käytölle. Mikäli arvioinnissa päädytään siihen, että asiakkaan suoriutuminen päivittäisissä toiminnoissa helpottuu apuvälineen avulla, tehdään suunnitelma apuvälineen hankkimiseksi ja koko apuvälineprosessin toteuttamiseksi. Apuvälinepalvelu kirjataan keskussairaalassa asiakkaan sairauskertomukseen. Jos kyseessä on tietotekninen apuväline, toteutuu arvioinnin ensimmäinen käynti keskussairaalan Apuvälinekeskuksen Tikoteekissa ja muut tarvittavat käynnit joko Tikoteekissa tai asiakkaan kotona, koulussa tai työpaikalla. Työpaikkakäynnillä työterveyshuollon mukanaolo on toivottavaa. Arviointijakson aikana asiakkaalla on mahdollisuus kokeilla erilaisia apuvälineitä omassa lähiympäristössään. Tarvittaessa suositus apuvälineen hankinnasta tehdään sille taholle, joka edellä olevan perusteella oletetaan apuvälineen kustantajaksi.