Erikoistuminen lääkäriasemalla – ajatuksia

Koulutusta ja sen koordinoimista

Toimin aiemmin pääkaupunkiseudun suurimman yksityisen työterveyspalveluja tuottavan yrityksen, Diacor terveyspalvelut Oy:n, työterveyshuollon vastaavana lääkärinä. Työhöni kuului myös erikoislääkärikoulutuksen koordinointi ja osallistuminen sen käytännön toteuttamiseen. Viimeisten 2–3 vuoden ajan panostimme määrätietoisesti erikoistuvien lääkäreiden koulutukseen. Diacor otti tavoitteekseen profiloitua työpaikaksi, josta muodostuisi erityisen koulutusmyönteinen mielikuva. Ilokseni sain havaita, ettei erikoistuvan koulutusta nähty pelkästään menoeränä, vaan panostuksena tulevaisuuteen. Ketjun näkökulmasta panostus kannattaa: mikäli kaikki menee hyvin, ihanteellisessa tapauksessa erikoistuva jatkaa Diacorissa myös valmiina työterveyshuollon erikoislääkärinä.

Kun vuoden 2008 alussa siirryin osa-aikaisesti nykyiselle työnantajalleni, tehtävänkuvaani Diacorissa muokattiin nimenomaan koulutukselliselta näkökannalta ja nimikkeekseni muutettiin työterveyslääkäreiden koulutuskoordinaattori. Koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen veivätkin merkittävän osan työajastani.

Koulutus käytännössä

Kouluttajalääkäri antaa erikoistuvalle henkilökohtaista ohjausta noin 2 tuntia viikossa. Erikseen sovittavalla tiheydellä toteutettavissa tapaamisissa kouluttajalääkärin kanssa käydään läpi mm. työpaikkaselvitysten tekemistä, ongelmallisia potilastapauksia ym. esille nousevia keskeisiä teemoja. Konsultaatio ja yhteydenpito kouluttajalääkäriin on mahdollista reaaliaikaisesti Diacorin internetpohjaisen etäviestintäyhteyden (VoIP-verkkopuhelin+kommunikointi, jossa mm. ns. "chat"- eli keskustelutoiminto) avulla. Näin erikoistuva voi olla yhteydessä kouluttajalääkäriinsä jatkuvasti, vaikka eivät toimisikaan samalla lääkäriasemalla. Konsultointia ja tukea on mahdollista tehdä myös sähköpostitse. Näin ollen koulutus on parhaimmillaan todellista lähiopetusta. Kouluttajalääkäri saa työstään kiinteän kuukausikorvauksen. Tähän kouluttajakorvaukseen koulutuspaikka saa valtion määrärahoista tällä hetkellä 600€/erikoistuva/kuukausi.

Diacorissa järjestettävä toimipaikkakoulutus sisältää mm. 3–4 kertaa lukukaudessa järjestettävät iltapäiväkoulutukset koko työterveyshuollon henkilöstölle, lääkäriaseman omat työterveyshuollon palaverit noin 3 viikon välein sekä erikoistuvien lääkäreiden omat kuukausikoulutukset. Viime mainituissa aiheet ovat olleet työterveyshuoltopainotteisia. Aiheina on ollut viimeksi kuluneen vuoden aikana mm. "kosteusvauriot", "terveystarkastukset ja terveyden edistäminen työterveyshuollossa", "vakuutuslääketiede ja työterveyshuolto" jne.

Aivan uusi koulutusmuoto Diacorissa on "moniammatillinen ongelmameeting", jossa eri ammattiryhmien (työterveyshoitajat, -lääkärit, -psykologit ja työfysioterapeutit) yhteistyönä käsitellään (anonyymisti ilman tunnistetietoia) 1–2 ongelmatapausta, jotka voivat olla potilas- tai yritystapauksia tai esimerkiksi eettisiä ongelmatilanteita. Ongelmameetingissä on ollut mahdollisuus käsitellä myös keskeneräisiä tapauksia, jolloin meeting on toiminut hoitavalle tiimille myös konsultaatiokanavana. Tämä koulutusmuoto käynnistettiin vuoden 2007 lopulla ja on osoittautunut erittäin suosituksi ja on osaltaan selvästi vahvistanut moniammatillisuutta. Palaute on ollut pelkästään positiivista. Tällaista voin hyvällä omatunnolla suositella kaikille muillekin.

Erikoistuvan oma aktiivisuus tärkeä

Diacorissa voi erikoistua sekä ammatinharjoittajana että työsuhteessa. Ammatinharjoittajana erikoistuvat luonnollisesti huolehtivat kouluttautumiskustannuksistaan itse. Kouluttautumisaktiivisuus vaihtelee riippumatta siitä onko työsuhteessa vai ammatinharjoittajana. Ja vaikka koulutusta on tarjolla paljon, aivan keskeinen merkitys on jokaisen omalla osallistumisaktiivisuudella. Väkipakolla ei voi kenellekään tuputtaa tietoa.

Tietoa täytyy olla silti tarjolla. Useimmat työnantajat tarjoavat nykyään lääkäreille mm. mahdollisuuden Terveysportin käyttöön. Diacorissa on lisäksi yliopistolta saadun koulutustuen turvin tilattu erikoistuvien käyttöön mm. tenttivaatimuksina olevat kansainväliset työterveyshuollon ammattilehdet. Erikoistuvien käytössä on myös varsin kattava keskuskirjasto, josta ammattikirjallisuutta on lainattavissa. Useimmilla lääkäriasemilla on oma pienempi käsikirjastonsa. Tietoa omista ja eri järjestöjen tarjoamista koulutuksista jaetaan Diacorin intranetissä sekä kohdennetummin sähköpostitse.

Erikoistuvien kouluttautumisaktiivisuutta seurataan vuosittain kerättävillä koulutuskorteilla. Koulutusta on vaikea kohdentaa ilman että tietää mitä jo osaa. Siksi kouluttajalääkärin kanssa käytävissä tutorointikeskusteluissa arvioidaan säännöllisesti oppimistavoitteiden toteutumista ja koulutustarpeet käydään yksilöllisesti läpi.

Tulevaisuuden haasteita

Työterveyshuolto on noussut ainakin Helsingin yliopistossa jo suosituimmaksi erikoisalaksi. Alan imu vaikuttaa lisääntyvän vieläkin. Siksi yksityissektorin rooli alan suurena palveluntuottajana (ja työnantajana) korostaa myös sen osuutta erikoislääkärikoulutuksessa. Koska alalla on paljon toimijoita, on vaikea taata kaikille tasalaatuista ja samansisältöistä toimipaikkakoulutusta. Jokaisen erikoistuvan perusoikeuksiin tulisi kuulua saada monipuolinen toimipaikkakoulutus, päästä tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin jne. Olenpa kuullut sellaisistakin koulutuspaikoista, joissa ei tehdä lainkaan työpaikkaselvityksiä, jotka sentään ovat koko työterveyshuoltotoiminnan perustana...

Myös kouluttajien kokemus ja innostuneisuus voi vaihdella. Jos erikoistuvan ohjausta tehdään oman työn ohessa ilman riittävää aikaresurssointia (tai rahallista kompensaatiota), se voi olla vain välttämätön paha kaiken kiireen keskellä, eikä kouluttajan into riitä ja on vaarana että erikoistuva joutuu yksin huolehtimaan edistymisestään.

Markkinatalous ja kova kilpailu eri lääkäriasemaketjujen välillä voi osaltaan estää kokemusten ja tiedon vaihtoa eri koulutuspaikkojen välillä. Yhteistyöstä kuitenkin todennäköisesti olisi hyötyä kaikille osapuolille. Tässä korostuukin yliopiston rooli mm. kouluttajakoulutuksen järjestäjänä.

Yliopiston opinto-oppaassa ja loppuvuodesta 2008 käyttöön otetussa erikoistuvan lääkärin lokikirjassa annetaan varsin täsmälliset koulutustavoitteet, mikä sitoo myös koulutuspaikkoja. Onkin koulutuspaikkojen vastuulla huolehtia siitä että tavoitteet saavutettaisiin 2-vuotisella työterveyshuoltojaksolla. Kaikkia lokikirjan tavoitteita ei kyllä mielestäni ole mahdollista saavuttaa yhdessä koulutuspaikassa – varsinkin jos koulutuspaikassa hoidetaan esimerkiksi pääasiassa toimistotyyppisiä työpaikkoja, niin kuin hyvin monessa pääkaupunkiseudun työterveyshuoltoyksikössä tehdään.

Silloin kun ne ovat yliopiston hyväksymiä koulutuspaikkoja, yksityiset lääkäriasemat eivät voi pelkästään tuijottaa tulostavoitteisiin ja suorituksiin. Erikoistuvaa lääkäriä ei voi käyttää työjuhtana paikkaamassa työterveyslääkäripulaa. Erikoistuvalla on oikeus saada riittävästi (ja laadukasta) koulutusta. Siihenhän lääkäriasemakin sitoutuu tehdessään koulutuspaikkasopimuksen yliopiston kanssa. Pätevät erikoislääkärit parantavat lääkäreiden asemaa työterveyshuollon toimijoiden keskuudessa. Panostamalla erikoistuvien koulutukseen varmistetaan että alalle saadaan päteviä erikoislääkäreitä ja alan maine säilyy hyvänä.