Sairaanhoidon merkitys työterveyshuollon ennaltaehkäisevässä työssä
Työterveyshuollon tehtävänä on tukea työssäkäyvien terveyttä ja työ- ja toimintakykyä. Sairaanhoidon välityksellä työterveyshenkilöstö saa vastaanotolla käyviltä työntekijöiltä reaaliaikaista tietoa myös työpaikan tilasta. Tavoitteena on paitsi tunnistaa ja vähentää työstä johtuvia terveysriskejä myös sopeuttaa työ tekijänsä terveydellisten edellytysten mukaiseksi. Tämä voi tapahtua ainoastaan kiinteässä yhteistyössä työpaikan eri osapuolten kanssa ja työterveyshuollolla on asemansa puolesta tähän hyvät mahdollisuudet. Sairaanhoidolla pystytään myös vaikuttamaan yleisten sairauksien kuten masennuksen, sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja alkoholin haittojen tunnistamiseen ja hoitoon.
Työperäiset sairaudet ilmenevät useimmiten ihmisen ja ympäristön rajapinnoilla. Työperäisten altisteiden kannalta tärkeimmät rajapinnat ovat iho, hengitystiet, tuki- ja liikuntaelimet sekä melun osalta kuuloelimistö. Tietoyhteiskunnassa korostuu myös vuorovaikutus uupumisena ja jaksamiseen liittyvinä ongelmina. Niin ikään kansantautien kehittymisessä (mm. verenpaine- ja sepelvaltimotauti, aikuistyypin diabetes, lihavuus ja metabolinen oireyhtymä sekä masennus) voi olla mukana työperäinen osuus, joka välittynee monimutkaisesti stressimekanismien kautta. Toisaalta mikä tahansa sairaus voi olla työhön liittyvä. Työ voi vaikuttaa sen kulkuun myönteisesti tai kielteisesti. Työhön liittyvä sairaus ei määräydy diagnoosin perusteella vaan työn ja sairauden välisen yhteyden kautta.
Sairaanhoidon tavoitteena on työkyvyn ylläpito ja työkyvyttömyyden ehkäisy
Edellä olevasta johtuen työterveyshuollon yhteydessä toteutettavan sairaanhoidon ja työterveyshuollon ennaltaehkäisevän työn suhde on monitasoinen ja – tahoinen. Hoitamalla myös henkilöstön sairauksia työterveyshenkilöstöllä on mahdollisuus todeta työn ja terveyden välisiä yhteyksiä. Tämän tiedon pohjalta puolestaan työterveyshuolto voi osaltaan vaikuttaa työoloihin niin, että työtä voidaan muuttaa terveellisemmäksi – sopeuttaa paremmin työntekijän terveydentilalle sopivaksi. Toisaalta muiden kyseistä työtä tekevien sairastumisriskiä voidaan pienentää. Ensisijaisena keinoina tulee olla työhön, työolosuhteisiin tai työn tekemiseen vaikuttaminen ja toissijaisesti voidaan tarvita esimerkiksi asianmukaisten henkilösuojainten käyttöä.
Työterveyshuollon sairaanhoidon tarkoituksenmukaisuus perustuu työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutukseen, tietoon ja kokemukseen työn ja terveyden välisistä vaikutuksista. Parhaiten työn huomioon ottaminen kaikessa sairaanhoitotoiminnassa toteutuu, kun samat henkilöt hoitavat sekä työterveyshuollon ennaltaehkäisevän toiminnan että sairaanhoidon. Hyvään sairaanhoitokäytäntöön kuuluu myös se, että työterveyshuoltoyksikön sisällä asiakkaat ohjataan työpaikan nimetylle työterveyshenkilöstölle, kun sairaus liittyy työhön.
Työterveyshuollon ennakoivien tarpeiden tunnistaminen tapahtuu luontevasti sairausvastaanottojen yhteydessä. Työterveyshuollon työpaikkaan kohdistuvalla ennaltaehkäisevällä työllä ei varsinkaan ikääntyvien työntekijöiden monenkirjavien terveysongelmien ilmaantuvuuteen juuri voida vaikuttaa väestötasolla. Sen sijaan jo orastavien ongelmien ilmetessä työterveyshuolto voi osaltaan vaikuttaa kyseisen työntekijän työhön ja työolosuhteisiin niin, että työssä voi jatkaa sairaudesta huolimatta (jos sairautta ei voida hoitaa esim. kirurgisin keinoin).
Pitkällä aikavälillä työntekijöiden toimintakykyä nakertavien sairauksien kuten sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen riskitekijöiden tunnistaminen ja hoito kuuluvat usein myös työterveyshuollon sairaanhoidon tehtäviin. Paikkakunta- ja työnantajakohtaisesti on sovittava selkeät käytännöt siitä, mitä tehdään kansanterveystyönä ja mitä työterveyshuollossa. Näiltä osin varsinkin yksityisen työterveyshuollon ja kansanterveystyön välillä tarvitaan lisää yhteistyötä. Myös alkoholin liiallisen kulutuksen tunnistaminen, puheeksi otto ja interventiot kuuluvat työterveyshuollon sairaanhoitoon.
Työhön paluun tukeminen on osa sairaanhoitoa
Osa työterveyshuollon sairaanhoitoa on myös se, että pitkillä sairauslomilla olevien työntekijöiden työhön paluuta tuetaan. Työterveyshuolto voi osaltaan varmistaa, että työntekijällä on asianmukaisessa hoitosuhteessa tai on saanut hoidon kulloiseenkin sairauteensa. Lisäksi työterveyshuollon keinoin voidaan toipumisvaiheessa alentaa töihin paluun kynnystä. Jos työntekijä ei ole sairauslomaansa liittyvän sairauden takia asioinut työterveyshuollossa, voi olla tarpeen kutsua hänet käymään vastaanotolla.
Yksittäisen potilaan työkykyongelmista tai työhön palaamisen tukemisesta voidaan järjestää yhteisneuvotteluja. Työntekijä, työnantajan edustaja, työterveyshuollon edustajat ja mahdollisesti muun hoitavan tahon edustaja pyrkivät neuvottelemalla löytämään ratkaisuja tilanteeseen. Ratkaisuina voivat olla esimerkiksi työjärjestelyt, työnkuvan muuttaminen tai uudelleen sijoitus toisiin työtehtäviin.
Työterveyshuollon sairaanhoidon tavoitteena tulee pitää työkyvyn ylläpitoa ja työkyvyttömyyden ehkäisyä. Vahvuutena toiminnassa on varhaisen puuttumisen mahdollisuus ja suorat yhteydet työpaikalle. Työterveyshuollon sairaanhoito on matalan kynnyksen palvelua. Ennaltaehkäisyn kannalta se on sekä uhka että mahdollisuus. Jos toiminta on liian reaktiivista - työntekijöiden palvelujentarveimpulssien ohjaamaa - se vie helposti erityisesti lääkärien työajasta ehkä liiankin suuren osan. Jos palvelujen käyttöä sen sijaan onnistutaan ohjaamaan niitä eniten tarvitseville, saavutetaan sairaanhoidosta suurin hyöty myös ennaltaehkäisyn kannalta.
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
kliininen opettaja
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos
Kuopion yliopisto
kimmo.rasanen@uku.fi
Markku Seuri
dosentti
vastaava työterveyslääkäri
Metson työterveys Jyväskylä markku.seuri@metso.com
