Työterveyslääkäriyhdistyksen jäsenille suunnatun sairaanhoitokyselyn tuloksia

Työkyvyttömyyden ehkäisy ja työkyvyn arviointi

Kyselyn lähettäneet ovat lukeneet kaikki avovastaukset. Kesäkuun loppuun mennessä tulleet vastaukset on luokiteltu karkeasti muutamaan pääluokkaan. Ensimmäinen avokysymys koski työterveyshuollon sairaanhoidon tärkeimpiä tehtäviä. Enemmistö piti työkyvyn arviointia ja sen ylläpitoa sekä toisaalta työkyvyttömyyden ehkäisyä yhtenä työterveyshuollon sairaanhoidon kolmesta tärkeimmästä tehtävästä. Tähän liittyy oleellisesti oikea-aikainen kuntoutukseen ohjaaminen ja varhainen puuttuminen työkykyongelmiin.

Työperäisten sairauksien ehkäisy ja tunnistaminen

Seuraavaksi eniten mainittiin yhtenä tärkeimmistä tehtävistä työhön liittyvien sairauksien, työperäisten sairauksien ja ammattitautien ehkäiseminen ja tunnistaminen. Tähän yhteyteen voidaan katsoa kuuluvan myös työn huomioiminen taudin etiologiassa ja hoidossa yleisemminkin. Myös toisensuuntainen yhteys oli huomioitu, eli se, miten pitkäaikainen sairaus vaikuttaa työssä selviämiseen.

Nopea akuuttisairauksien hoito

Kolmanneksi yleisimmin mainittiin joustava, nopea hoitoon pääsy akuuttisairauksien johdosta, mitä julkisen terveydenhuollon ei katsottu voivan tarjota. Vastauksissa korostettiin tämän hyödyttävän sekä työntekijöitä että työnantajia. Työterveyshuollon katsottiin olevan se, joka hoitosuhteissa "pitää langat käsissä" ja huolehtii kokonaisvaltaisesti hoidosta ja yhteistyöstä mm. erikoissairaanhoidon kanssa. Työterveyshuolto on se, joka työolojen tuntemuksensa perusteella pystyy parhaiten arvioimaan tarvittavan sairausloman pituuden ja helpottamaan nopeaa työhön paluuta.

Sairaanhoidon ennaltaehkäisevä näkökulma

Tärkeäksi katsottiin myös se, että sairaanhoito antavaa työterveyshuollolle arvokasta tietoa työyhteisön ja työympäristön tilasta, mitä voidaan käyttää ehkäisevän Kela I-luokan toiminnan suunnittelun pohjana. Osa piti ennaltaehkäisyä, myös kansantautien, yhtenä kolmesta tärkeimmästä työterveyshuollon sairaanhoidon tehtävästä.

Muita sairaanhoidon tärkeitä tehtäviä olivat terveyden edistäminen, (työ)tapaturmien hoito, sairauspoissaolojen vähentäminen, sairauspoissaolojen hallinta, yritystä tukeva yhteistyö ja puuttuminen työolosuhteisiin tai niiden kehittäminen.

Sairaanhoito kuuluu osana työterveyshuoltoon

Enemmistö korosti kokonaisvaltaisen sairaanhoidon tärkeyttä osana työterveyshuollon kokonaisuutta edellä mainituista syistä, mutta osa oli sitä mieltä, että sairaanhoito on nykyisellään paisunut liian suureksi. Tämän nähtiin olevan erityisesti lääkäriasemaketjujen ongelmana (tarjonta luo kysyntää). Osa vastaajista olisi halunnut keskittyä vain ennaltaehkäisevään toimintaan, työkykyongelmiin ja työperäisiin sairauksiin ja jättäisi akuuttisairaanhoidon yleislääkäreiden ja terveydenhoitajien hoidettavaksi.

Sairaanhoitoon kuuluva aika täytyy rajata

Vaikka sairaanhoito koetaan tärkeänä, se vie vastaajien mielestä nykyisin liian suuren osan työajasta, varsinkin jos ei itse allokoi aikaansa tai jos siihen ei pysty vaikuttamaan niin, että ennaltaehkäisevään työhönkin jää aikaa. Miksi sairaanhoito vie niin paljon aikaa, johtuu monista syistä: yritysten vaatimuksista, lääkärikeskusten markkinoinnista, terveyskeskusten vajaaresurssoinnista jne. Se ei ole tämän kyselyn perusteella yksittäisten työterveyslääkäreiden intressi, vaikka julkisessa keskustelussa niin väitetään.

Mitä pitäisi ja mitä voi nykyisin kirjata käyntitietoihin?

Jako sairaanhoitokäynteihin ja ennaltaehkäisevän työn käynteihin perustuu paljolti siihen, että Kela tarvitsee nämä tiedot, kun se myöntää yrityksille korvausta työterveyshuollon toiminnasta. Käytännössä jako ei ole näin mustavalkoinen. Kyselyn mukaan noin 60 %:ssa sairaanhoitokäynneistä on mukana myös ennaltaehkäisevän työn elementtejä, esim. terveysneuvonta (koskien mm. tupakointia, päihteiden käyttöä, liikuntatottumuksia), työkykyä tukevat toimenpiteet, kuntoutusarviot ja kuntoutukseen ohjaaminen, altistumisen tai työkuormituksen arviointi tai suojainten käytön ohjaus. Sairaanhoitosuosituksen tarkoituksena ei ole linjata uudelleen Kelan korvausperusteita. Työterveyshuollon toiminnasta jako Kela I ja Kela II luokan käynteihin antaa jossain määrin vääristyneen kuvan ja aiheen työterveyshuollon arvostelijoille syyttää pelkästä "räkäpolin" pyörittämisestä ja rahastamisesta.

Työterveyshuollon sairaanhoidolta vaaditaan laatua ja vaikuttavuutta. Kummankin mittaaminen tarvitsisi enemmän tietoa kuin vain käyntien lukumäärän ja jakautumisen I ja II luokan käynteihin. Laatua ja vaikuttavuutta peräänkuuluttaa yhteiskunta, Kela, yritykset, työntekijät ja työterveyshuollon palvelutuottajayksiköt - kaikki omasta näkökulmastaan. On tuhannen taalan kysymys osata laatia sellaiset seurantamittarit, jotka tuottaisivat riittävästi hyödyllistä tietoa kaikille osapuolille, mutta eivät veisi kohtuuttomasti aikaa vastaanottavalta työterveyslääkäriltä. Koska työkyvyn arviointi ja ylläpito sekä työhön liittyvät sairaudet ovat työterveyshuollon erityisosaamista tämänkin kyselyn perusteella, olisi perusteltua pystyä antamaan raportti siitä, paljonko tällaisia käyntejä on ollut ja ovatko ne johtaneet mihinkään toimenpiteisiin. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista oli sitä mieltä, että jokaisella työterveyshuollon sairaanhoitokäynnillä tulisi kirjata, onko kyseessä työhön liittyvä sairaus tai oire ja samoin kaksi kolmasosaa ilmoitti, että heidän nykyinen sähköinen potilastietojärjestelmänsä mahdollistaa em. tiedon kirjaamisen. Seuraavissa kysymyksissä, jotka koskivat sitä, pitäisikö pystyä myös kirjaamaan, aiheuttaako sairaus tai oire työhön tai yksilön työkyvyn tukemiseen kohdistuvia toimenpiteitä, vastaajien mielipiteet hajosivat enemmän.

Kuka voi hoitaa työterveyshuollon sairaanhoitoa?

Kuusitoista prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että työterveyshuollon sairaanhoitoa voi hoitaa esimerkiksi kokenut yleislääkäri. Lopuista noin puolet katsoi, että periaatteessa vastaanottoa pitävän pitää aina olla työterveyshuoltoon pätevöitynyt lääkäri ja toinen puoli antaisi päivystysluonteisessa sairaanhoidossa toimia muidenkin lääkäreiden. Periaatehan on ollut, että samat henkilöt, jotka vastaavat yrityksen työterveyshuollosta muutenkin, hoitavat myös sairaanhoidon. Pätevyysvaatimuksia arvioitaessa täytyy pitää mielessä, mitä laki asiasta sanoo. Päivystysvastaanoton jakaminen osin yleislääkäreille voi helpottaa työterveyslääkärin paineita, mutta silloin tulee huolehtia siitä, että mikäli akuuttivastanotolla ilmenee työhön liittyviä ongelmia, ne ohjautuvat ko. yrityksestä vastaavan työterveyslääkärin tietoon ja tarvittaessa hänen jatkohoitoonsa.

Tästä eteenpäin

Kyselyn tulokset on toimitettu sairaanhoito-suositusryhmän sihteerille Kimmo Räsäselle ja referoitu lyhyesti koko suositusryhmälle elokuussa 2009. Tavoite on paneutua jatkossa tarkemmin avovastausten laadulliseen arviointiin. Kysely onnistui teknisesti hyvin ja saimme kolmasosalta jäsenistöstä fiksuja, punnittuja vastauksia. Näiden kokemusten rohkaisemana yhdistys tulee kysymään jatkossakin jäsenkunnan mielipiteitä, kun valmistellaan tärkeitä yhteisiä asioita.