30 v.

Minä viestin….

Sinulla on käsissäsi jäsenlehti – olet siis todennäköisesti yksi Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen liki 1660 jäsenestä. Jo kolmenkymmenen vuoden ajan lehti on kolahtanut STLY:n jäsenten postiluukkuun neljästi vuodessa.

Seitsenhenkinen toimitus pohtii pitkin vuotta, mitä jäsenet tahtoisivat lehdestään lukea. Jäsenkyselyt ohjaavat myös – kiitos taas kaikille syksyn kyselyyn vastanneille! Toimitus kiittää kannustavasta palautteesta. On ilahduttavaa, että lehteä luetaan ja viedään työpaikoille muidenkin luettavaksi. Varsin moni säilyttääkin lehden numerot palatakseen artikkeleihin myöhemmin. Osa seuraa lehteä Terveysportin kautta. Oletko huomannut, että myös STLY:n kotisivujen kautta löydät artikkelimme?

Palautetta antaneista jonkun mukaan lehti on liian kevyt, toisen mielestä liian raskas. Joku kaipaa enemmän tieteellistä luettavaa, toinen pitää lyhyistä ja kevyistä jutuista. Palaute kertoo jäsenkuntamme moninaisuudesta. Olkoon se rikkaus!

Vaivaako meitä turha vaativuus lehtien lukemisessa – voisiko tätä ja muitakin pöydille kasoihin kertyviä lehtiä opetella silmäilemään ja lukea vain muutaman jutun? Tämän lehden tarkoitus ei ole syyllistää eikä kuormittaa, vaan ilahduttaa, informoida, ajatteluttaa. Lehteä ei tarvitse lukea kannesta kanteen, mutta toivomme jokaisen löytävän lehdestä jotain mieleistä luettavaa.

Sinä viestit…

Kollegoiden haastatteluja on toivottu lisää – pyrimme vastaamaan toiveeseen. Kenen ajatuksia sinä tahtoisit lukea lehdestä? Me lääkärit olemme arkoja itse tulemaan esiin rivistä, mutta ilmianna toimitukselle arvostamasi kollega! Juttuaiheita saa myös toivoa ja kirjoittajia ehdottaa. Tämä on todellakin jäsenlehti!

Vuosien myötä on pyritty kannustamaan ruohonjuuritason perustyötä tekeviä, päivittäin ihmisten ja yritysten ongelmia ratkovia kollegoita kirjoittamaan arjestaan ja arkeen liittyvistä oivalluksistaan, ajatuksistaan ja kokemuksistaan, mutta melkoisen hiljaista on ollut sillä rintamalla. Liekö vaatimattomuutta, salassapitovelvollisuuden tai kiireen taakse kätkeytymistä vai mistä on kyse? Vai etkö vain ole tullut ajatelleeksi, että sinäkin voisit kirjoittaa arkityöstäsi?

Me viestimme…

Moni meistä kokee olevansa vahvimmillaan kahdestaan potilaan kanssa vastaanotolla, mutta työterveyshuolto on nimenomaan tiimityötä ja yhteistyötä. Toimimme asiantuntijoina, teemme havaintoja ja raportoimme niistä. Viestimme oikeastaan kaiken päivää. Kirjoitamme käyntitekstejä, työpaikkaselvitysraportteja, toimintasuunnitelmia, ties mitä muistioita. Olemmeko siis viestinnän ammattilaisia – ainakin viestimme työksemme. Mutta miten?

Kahden kesken potilaan kanssa viestimisen tapakaan ei ole yhdentekevä, kun tavoitteena on potilaan hoitoon sitoutuminen ja muutos elämäntapoihin tai työtapoihin. Työpaikoilla asiakkaiden luona kuljemme asiantuntijan ominaisuudessa. Mitä meiltä odotetaan? Tuppisuuna palavereissa istuva asiantuntija ei vakuuta, muttei myöskään besserwisser, jolla ei ole kuuntelemisen jaloa taitoa. Kysymällä viisastuu. Jos malttaa vielä kuunnella vastauksenkin. Luentojen pitäminen ja raporttien läpikäyntikin on parhaimmillaan, kun se on vuorovaikutteista, vastapuolen tarpeet ja odotukset huomioon ottavaa.

Sain taannoin itseni kiinni kirjoittamasta sähköpostivastausta luennointipyyntöön: "Minä olen vain työterveyslääkäri – olisikohan joku juristi tai HR-asiantuntija parempi kertomaan aiheesta." Kunnes havahduin. Miten niin "vain"? Mehän työterveyslääkäreinä elämme hyvin lähellä työpaikkojen ja työntekijöiden arkea. Me olemme oman alamme asiantuntijoita, joten ei ole muuta tahoa kertomaan paremmin meidän työssämme tekemistä havainnoista. Pois turha vaatimattomuus!

Olennaista ei ole vain se mitä sanomme, vaan myös miten. Toimiva yhteistyö perustuu hyville viestintätaidoille, ja taitoja voi ja kannattaa harjoitella. Harjoitus tekee mestarin. Ja mestaritkin harjoittelevat.

Mukavia lukuhetkiä viestintäteeman parissa.