Haastattelu - Tuore edustajamme Lääkäriliiton hallituksessa: Nautin muutoksesta enemmän kuin jatkuvuudesta
Kun tapasin Kari-Pekka Martimon, Työterveyslaitoksen tuoreen Vaikuttava työterveyshuolto -teemajohtajan ja Lääkäriliiton hallituksen jäsenen, keskustelu lähti liikkeelle haastateltavan vasta lukemasta Antti Kylliäisen kirjasta Paksunahkaisesta suurisieluiseksi. Kaupalliseksi muuttuneen arvokeskustelun sijaan kirjassa tarkastellaan työelämää aristotelisten hyveiden näkökulmasta. Martimoa oli erityisesti puhutellut Kylliäisen näkökulma asenteiden tarkistamisen tarpeellisuudesta. Sen sijaan että mietitään, mitä muut voisivat tehdä minun hyväkseni, olisi aika pohtia mitä minä itse voisin tehdä voidakseni paremmin. Onhan Jari Hakasen tutkimuksissakin todettu työn imun syntyvän myös siitä, että työntekijä itse vaikuttaa asioihin ja toimii rakentavasti työssään.
Kylliäisen mukaan ihmisenä oleminen on tekemistä tärkeämpää, vaikka nyky-yhteiskunnasta voisi toisinkin päätellä. Ihmisen olemisen tavan ja mielipiteiden kyseenalaistaminen loukkaa enemmän kuin hänen tekemistensä kritisointi, mitä Martimo on joutunut miettimään käytännössä Vaikuttava työterveyshuolto -teemajohtajana. Meiltä puuttuu edelleen tutkimusnäyttöä työterveyshuollon toimenpiteistä, ja hänen visionsa on käydä käsiksi työterveyshuollon ytimeen tutkimuksen kautta. Työterveyshuollon traditioon taas kuuluu nimenomaan kokemusasiantuntijuus. Aiempien käytäntöjen ja painopistealueiden kyseenalaistaminen on tehtävä silkkihansikkain: kokemukseen perustuvien toimintatapojen kyseenalaistaminen voi herättää konkareissa tunteen "nyt kritisoidaan minua". Kun kuulee itse luotuja käytäntöjä arvioitavan, herää tarve puolustautua ja todistaa mielipiteiden oikeutus. Kyseenalaistamista vastaan on helpompi/neutraalimpi puolustautua, jos toimintansa tueksi voi esittää tutkimusnäyttöä, joka on vähemmän henkilökohtaista.
Mitä työterveyshuollon pitäisi tehdä?
Martimon missiona on selvittää, millaiset toimintatavat ovat vaikuttavia – ei selvittää epämääräisesti "työterveyshuollon vaikuttavuus" vaan minkälaisia toimenpiteitä työterveyshuollon kannattaa/pitäisi tehdä.
Työnjako työterveyshuollon ja terveyskeskusten välillä puhututtaa. Resurssipulan vuoksi iso osa sairaanhoitoa ja kansanterveystyötä on siirtynyt työterveyshuollon hoidettavaksi. Työikäisellä on käytännössä usein kaksi kanavaa hoitaa asioitaan. Työnjakoa tulee miettiä.
Työnantajien kustannusten nousuun on monia syitä. Aiemmin yritysten omat työterveysasemat toimivat klo 8–16 välillä, ja muina aikoina hakeuduttiin muualle, jos oli todella tarve. Lääkärikeskuksiin siirtymisen myötä palveluita on alettu edellyttää 24/7-tyyliin ja tarjonnan laajenemisen myötä yhä pienempiin vaivoihin halutaan lääkärin kommentti. Nykykoulutuksesta valmistuvien terveydenhoitajien sairaanhoitotaidot ovat selvästi aiempaa niukemmat, mikä osaltaan johtaa lääkäripainotteiseen sairaanhoitoon. Internet-ajanvarauksella potilaat varaavat usein ajan suoraan lääkärille vaivassa kuin vaivassa. Työnantajista osa vaatii sairauspoissaolotodistuksen nimenomaan työterveyshuollosta.
– Työterveydessä voisi aiempaa enemmän hyödyntää tiimejä ja miettiä työnjakoa, visioi Martimo.
Tuki- ja liikuntaelinoireiset voisivat hakeutua suoraan fysioterapeutille, joka ohjaisi "punaisten lippujen" periaatteella tarvittaessa lääkäriin. TULE-vaivaisen tutkijaksi ja ohjauksen antajaksi fysioterapeutti olisi usein aivan oikea taho. Hän voisi neuvoa myös käsikauppalääkkeiden käytössä. Keskusteluapua taas saisi yhtä lailla psykologilta tai työterveyshoitajalta.
Uutena ammattiryhmänä ovat työterveyshuoltoon tulleet kuntoutusasiantuntijoina työkykyneuvojat, jotka ovat nimenomaan työhönpaluukeinojen asiantuntijoita.
Lääkärikoulutuksessa ei ole juuri painotettu terveyden edistämisen näkökulmaa, johon on olemassa aivan omat teoriansa ja koulutuksensa. Monessa maassa onkin usein erikseen terveysneuvojien ammattikunta.
Martimo varoittaa omnipotenssin riskeistä. Yksintyöskentely ilman tiimin tukea voi heikentää työn tuloksia. Siksi yhteistyön oppiminen on tärkeä taito. Yhteistyötaitoja opiskellaan esimerkiksi erikoistumiskoulutuksessa mallioppimisen kautta. Miten muuten hankitaan neuvottelutaidot työterveysyhteistyöhön, työterveysneuvotteluihin, työpaikkaselvityksiin?
– Kapteenin käskyttävä rooli sopii ensiaputilanteisiin, mutta on kaukana siitä kommunikaatiotavasta, jota työterveysyhteistyössä tarvitaan, toteaa Martimo.
Laadullisella otteella organisaatioita peilaamaan
– Työterveyshuollon tutkimuksessa tarvittaisiin nimenomaan laadullista tutkimusotetta, joka on monimuotoista. Laadullinen tutkimus haastatteluineen voi antaa hyvää lisävalaistusta vaikka tutkimushypoteesien luomiseen. Esimerkkinä laadullisesta lähestymistavasta Martimo mainitsi mm. Tanja Rokkasen sopimusneuvotteluita koskevan tekeillä olevan väitöskirjan.
Moni työterveyshuollon menetelmä on vailla teoreettista pohjaa. Hyvänä esimerkkinä olkoot työterveysneuvottelut, joita moni käy parhaaksi katsomallaan tavalla. Ne askarruttavat välillä eettisesti, joskus ahdistavuudessaan, toisinaan tietosuojasyistä. Niiden hyödyt ovat kuitenkin varsin suuret, koska niissä voidaan käsitellä työn tekemisen näkökulmaa ja aktivoida yritystä miettimään työssä selviämisen tuen keinoja. Yhteistä ja yleistä sapluunaa kannattaa hioa.
Haasteeksi teemajohtajana Martimo kokee sen, miten 5 miljoonaa sairausvastaanottokäyntiä ja miljoona terveystarkastusta saadaan palvelemaan selkeämmin yritystä, ei vain vastaanotolla kulloinkin istuvaa yksilöä.
– Hyöty syntyy siellä, missä toimimme. Olisi aika lähteä yksilötasolta enemmän organisaatiotasolle, Martimo kannustaa.
Helpompaa on puhua kemikaaleista, niiden pitoisuuksista ja sen vaikutuksista kuin vaikka kiireestä ja se vaikutuksista. Kelan kanssa käydään rajankäyntiä siitä, saako työterveyshuolto käydä keskustelua kiireen syistä ja toiminnan häiriöistä, jotka aiheuttavat stressiä ja unettomuutta. Kummalla tekijällä on enemmän vaikutusta työssä selviytymiseen?
– Hyvin tehdystä työpaikkaselvityksestä on oikeasti hyötyä ja onnistuneista interventioista voi poikia malleja opiksi kaikille työntekijöille. Tukea voidaan antaa yritykselle myös vaikkapa yt-tilanteen käsittelyyn tai työpaikan ja organisaatiotason toimintatapojen kehittämiseksi.
Työpaikan turvallisuus ja terveellisyys ovat työnantajan vastuulla. Työterveyshuolto voisi toimia peilinä, viestitellä yritykseen työntekijöiden voinnista ja tunnelmista.
Kehittämishankkeita
Rahoittajia on vaikea saada innostumaan työterveyshuollon prosessien rahoituksesta, mutta jos näkökulmaksi otetaan vaikka osatyökykyisten työssä selviytymisen tukeminen, yhtenä keinona työterveyshuollon toimet, alkaa aihe kuulostaa kiinnostavammalta.
Työ- ja elinkeinoministeriön työelämän kehittämisstrategiassa vuoteen 2020 työterveyshuolto nähdään tärkeänä voimavarana. TYKES on kiinnostunut innovatiivisista kehittämishankkeista. Martimon tehtäviin kuuluu myös tukea Vaikuttava työterveyshuolto –teeman alla käynnissä olevaa 20 kehityshanketta projektipäällikköineen.
Miehemme lääkäriliitossa
Tärkeäksi haasteeksi Lääkäriliiton valtuuskuntaan valittu tuore teemajohtaja kokee työterveyshuollon profiilin nosto kollegoiden keskuudessa. Hänellä on siihen oivallinen tilaisuus – valittiinhan hänet juuri ensimmäisenä työterveyslääkäriedustajana liiton hallitukseen ja lisäksi professiojaoksen puheenjohtajaksi, kannuksinaan mm. toiminta Lääkäriliiton asettamassa Lääkärien työhyvinvointityöryhmässä viime vuonna.
– Emme ole onnistuneet luomaan uskottavaa mielikuvaa työterveyshuollosta yhteistyötahona kollegojen silmissä, kun olemme keskittyneet enemmän yritysmaailman suuntaan, Martimo miettii. Tämän asian korjaamiseen hänellä on nyt tuhannen taalan paikka toimiessaan puheenjohtajana yhdessä kolmesta jaoksesta.
– Perusterveydenhuollon isossa kuvassa työterveyshuollon tulisi lunastaa paikkansa, onhan työkyvyttömyys aina työperäistä, naurahtaa Martimo. – Työterveyshuollolla voisi olla selkeämmin rooli työpaikan valmistautumisessa vastaanottamaan eri syistä pitkältä sairauslomalta palaavia takaisin työhön ja pohtimaan yhdessä työn/työnkuvan tilapäistä tai pysyvää muokkaustarvetta.
Urapolku
Kari-Pekka Martimon urapolku on kulkenut varsin loogisesti: M-Realista yhden yrityksen työterveyshuollosta kehittämistyöstä (1998–2006) monistamaan oivalluksiaan useamman yrityksen työterveyteen Mehiläiseen, jossa hän toimi johtavana työterveyslääkärinä ja työterveys- ja työkykypalveluiden kehitysjohtajana vv. 2006-2012.
Vaikuttava työterveyshuolto -teeman johtajaksi Työterveyslaitokselle siirtyminen kuulostaa kovin luontevalta jatkolta – nyt Martimolla on mahdollisuus miettiä koko valtakunnan työterveyshuollon roolia. Martimo on myös kirjoittanut ahkerasti.
Työterveyslaitos on tuttu vanhastaan, onhan hän ollut siellä jatkuvasti enemmän tai vähemmän tutkijana/asiantuntijatehtävissä jo 90-luvulta erikoistumisvaiheesta alkaen ja hankkiessaan työlääketieteen suppean spesialiteetin v.1995. Väitöskirjakin on valmistunut työn ohessa v.2010. Kimmokkeen työkyvyn tuen tutkimiseen hän sai v.2002 osallistuessaan NIVA:n kurssille Tanskassa.
Mistä kaikki tämä energia?
Työ on aina ollut Martimolle tärkeä osa elämää, joskaan ei koko elämä. Työn mielekkyys on tärkeää ja uudet haasteet kiehtovat. Työ tuo mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen, se on tärkeä myös sosiaalisten suhteiden kannalta. Miten hän ehtii kaiken tämän? Monet haasteista kietoutuvat toisiinsa, liittyvät yhteen. Synergiasta saa energiaa.
Rentoutumiskeinoista parhaana juuri Intian-lomalta puolisonsa kanssa palannut Martimo pitää matkustelua.
– Kun perjantaina tiiviin työviikon päätteeksi istahtaa lentokoneeseen, siteet arkeen katkeavat. Matkustelu erilaisissa kulttuureissa anonyyminä turistina pitää yllä nöyryyttä ja suhteellisuudentajua. Yksi viimeaikaisista pohdinnan aiheista on se, miten rikkaus kussakin kulttuurissa mielletään. Yhteisöllisyys on suuri rikkaus idässä, jossa se on olennaista selviytymisen kannalta.
Martimoa kutkuttaa Oscar Wilden tokaisu "Elämä olisi todella tylsää ilman erehdyksiä". Suoritusyhteiskunnassa eletään suorituspaineen alaisena peläten epäonnistumista ja kasvojen menetystä, mikä voi estää uskaltautumasta yrittämään.
Kun ratkaisua ei ole valmiina, voidaan yhdessä lähteä sitä etsimään, kunhan kaikki osapuolet ovat perillä siitä, että liikutaan tuntemattomalla maaperällä.
Onnea ja menestystä teemajohtajan haasteisiin ja Lääkäriliiton hallitustyöskentelyyn sekä professiojaoksen puheenjohtajuuteen Lääkäriliiton kollegiaalisuus-teemavuoden 2013 alkaessa!
selina.selin@ttry.fi