Esiintymisvinkkejä lääkäriltä lääkärille

Olen kuunnellut monta luentoa, kuten kaikki kollegani. Parhaiten mieleeni ovat jääneet tilaisuudet, joissa luennoitsija on kiinnittänyt huomiota myös esiintymiseensä ja on saanut tempaistuksi yleisön mukaansa, ehkä jopa nauramaan. Jotta asiani muistettaisi, päätin alkaa yrittää pitää tällaisia luentoja.

Vuosia sitten luentojen pito oli suorastaan epämukavaa. Edellisenä iltana sykkeeni kiihtyi pelkästä avausrepliikin ajattelusta. Luennon aluksi jännitin liikaa, pelkäsin unohtavani sanoja. Yritin olla asiallinen ja totinen lääkäriasiantuntija.

Hakeuduin esiintymisen kurssille. Jokainen meistä piti lyhennelmän luennostaan toisille kurssilaisille. Ennen "virallisen" osuuteni aloitusta kerroin vapaamuotoisesti itsestäni ja ongelmistani esitelmän pidossa. Saamani palaute muutti systeemini. Minun kerrottiin olleen hauska siihen saakka, kunnes aloitin virallisen puheen. Minua rohkaistiin olemaan oma itseni, joka on kaikkea muuta kuin totinen asiantuntija. Jännityksen vastakonstiksi jäi mieleeni kehotus kuvitella siivet omien lapaluiden jatkeeksi, jolloin tulee ylväämpi ja rohkeampi olo.

Kurssin jälkeen esiintymiseni jotenkin vapautui. Tajusin, että voin rupatella yleisön edessä, pitää heitä tavallaan tuttavinani. Yleensähän yleisön asenne luennoitsijaa kohtaan on ystävällinen, empaattinen ja odottava, joka on varsin hedelmällinen pohja tällaiselle.

Nykyisin työstän luentoni kahdella tavalla. Aiheen saatuani kehittelen esitystäni asiasisällön lisäksi myös esiintymisen kannalta. Varmistan kohdeyleisön, onko se lääkäreitä, hoitajia vai maallikkoja. Mietin, millaisella luennolla haluaisin itse olla. Ajatuksia luennon elävöittämisestä pulpahtelee mieleeni. Lisään esityksiini valokuvia ja mietin esimerkkejä oikeasta elämästä. Jos dioja tuntuu olevan liikaa, vähennän niitä. Jos teksti tuntuu liian pieneltä, isonnan sitä. Esitän juttuni kotona ja tarkistan, että se mahtuu aikarajoihin. Muutaman onnistuneen luennon ja hyvän palautteen jälkeen olen alkanut pitää esiintymisestä. Jännitystä on edelleen, mutta sopivasti.

Mitä vinkkaisin kollegalle esityksen pitämisestä? – Ole oma itsesi. Luota itseesi, ei sinua sattumalta ole pyydetty esiintymään.