30-vuotias työterveyslääkärilehti – ajassa muuttuva identiteetin, ammattitaidon ja yhteyksien rakentaja

Ennen omaa lehteä

Jo STLY:n perustamisvaiheessa haaveiltiin omasta lehdestä, mutta voimat eivät siihen riittäneet. Niinpä STLY:n äänenkannattajana vuoteen 1959 asti toimi jäsenistölle tilattu Varokeino-lehti, joka oli vuonna 1935 perustetun Tapaturmantorjunta-yhdistyksen lehti. Vuosina 1959–1970 STLY oli mukana julkaisemassa Työterveysuutiset-lehteä (myöhemmin Työterveyslehti) yhdessä Työterveyslaitoksen ja Työterveyshoitajien kanssa. Lehden muuttuessa Työ, Terveys ja Turvallisuus -lehdeksi jäi STLY pois julkaisijan asemasta. 1970-luvulla tiedottaminen tapahtui sihteerien lähettämien jäsenkirjeiden avulla, mutta ajatus kokonaan omasta lehdestä eli taustalla.

Työterveyslääkäri näkee päivänvalon ja kasvaa pikkulehdestä isoksi

Vuoden 1982 aikana ideoitiin omaa lehteä ja hiottiin toiminta-ajatusta. Vuoden suunnittelun ja valmistelujen jälkeen Työterveyslääkärin ensinumero julkaistiin talvella 1983. Tavoitteeksi oli asetettu julkaisu, joka tukee työterveyslääkärin käytännön työtä, perustuu uusimpaan tietoon perustuvaan ytimekkääseen kirjoitteluun ja nimenomaan työterveyslääkärien omiin kirjoituksiin. Toki ulkopuolisiakin arvioita, kirjoituksia ja esim. eri avainhenkilöiden haastatteluja haluttiin mukaan.

Lehdestä on aina ilmestynyt neljä numeroa vuodessa. Ensinumerosta lähtien lähes joka numerossa on ollut joko teema tai miniteema. Sisällysluettelojen perusteella vain kahdeksan numeroa on ollut vailla tunnistettavaa teemaa. Lehden selkämykseen teemat on painettu vuoden 2003 alusta.

Lehdessä oli nelivärimainoksia ensi numerosta lähtien, alkuun lähinnä kansissa. Kokonaan värilliseksi lehti muuttui vuosien 1993–94 aikana.

Taloudellisesti lehden aloittaminen oli turvallista, sillä lääketehdas Orionille oli etukäteen myyty kaikki mainostila (4 mainosta per lehti), jolla katettiin kahden ensimmäisen vuoden kirjapaino-, postitus-, taitto- ja toimituskulut. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen lehden toimittajat hankkivat myös mainokset, kunnes päädyttiin ilmoitushankkijan pestaamiseen. Tehtävässä on pitkään toiminut kollega Pekka Nykänen. Aiempina vuosina lääkemainosten ohella on ollut esillä myös mm. vakuutusmainoksia, autokauppiaita, matkatoimistoja, toimistokalustemyyjiä, ravintorasvamainoksia ja kirjojen myyntiä. Mainostaminen lienee kuitenkin murroksessa, kuten oheisesta taulukosta voi päätellä: vuosien 2006–2012 kokosivuiksi laskettujen mainosten lukumäärä on ollut keskiarvoltaan 81 mainosta per vuosikerta (vaihteluväli 53–93 mainosta/vuosikerta), vuosikertojen mediaani on 87 mainosta. Vuosikerran 2012 mainosten yhteismäärä on selvästi näitä vähemmän eli 53. Viimeisen parin vuoden aikana ilmoitusten hankkiminen on käynyt aiempaa hankalammaksi.

Positiivinen talous on osin perustunut kulurakenteeseen: lehden toimittaminen on alusta lähtien perustunut vapaaehtoisuuteen ja innostukseen, toimittajien työ on harrastustoimintaa ja yhdistysaktiivisuutta. Nykyäänkin toimittajista vain päätoimittajalle maksetaan palkkiota. Artikkelien kirjoittajista vain ne, jotka eivät ole STLY:n jäseniä ,saavat pienen kirjoituspalkkion – kaikki heistäkään eivät palkkiota laskuta.

Erikoisnumeroista

Joinakin vuosina on julkaistu suplementteja tai erityislehtiä, kuten Ulkomailla työskentely ja työterveyshuolto (UTTA 1a/1995), samoin Miltä magneettikentät näyttävät (1995), Aivotyö ja terveys (lisänumero 1/2001), Pohjois-Suomen erikoisnumero 1/2002b, Tampereen seudun työterveyslääkärit 30 vuotta -juhlajulkaisu 2003, Pohjois-Suomen erikoisnumero 1b/2005, puoliksi englanninkielinen Työterveyslääkäri-lehden numero 1/2008 ja International Supplement of Finnish Occupational Health Physician Journal vuonna 2006, Pohjois-Suomen Työterveyslääkärilehti 2008 teemalla Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyöllä vaikuttavuutta.

Lehti numeroiksi laitettuna

Yksi tapa arvioida lehden ainakin määrällistä kehitystä on katsoa vuosittaisen sivu-, artikkeli- ja mainosmäärän muutoksia, kuten oheisessa taulukossa on tehty. Ensimmäisen vuoden yhteinen sivumäärä oli kansineen 122 sivua, vuosikerta 2003 oli paksuin vuosikerta 611 sivullaan. Vaikka sivumäärät ovat huipustaan hieman pienentyneet, artikkelien lukumäärä on kasvanut – artikkelit ovat napakoituneet – ja vakiintunut noin 110–130 artikkeliin vuodessa viime vuosina. Mainosten määrä oli suurimmillaan vuosina 2000–2005.

Päätoimittajista

Uuden lääkärilehden käynnistäjänä ja ensimmäisenä päätoimittajana aloitti Mari Antti-Poika, joka toimi tehtävässä ensimmäisen vuoden, yhteensä neljän numeron ajan. Matti Ylikoski toimi lehden ensimmäisenä toimittajana.

Vuoden 1984 alusta aloitti päätoimittajana Kirsti Pakkala, joka jatkoi tehtävässä lähes 15 vuoden, 58 numeron ajan, aina numeroon 2/1998 saakka. Hän kokosi tuekseen ja ympärilleen toimituskunnan, jonka tehtävänä on ollut ideoida lehtien sisältö ja kysyä kirjoittajat. Osa toimittajista on ollut myös innokkaita kirjoittajia. Toimituskunta on selkeästi uusiutunut aina uuden päätoimittajan aloittaessa. Lehdelle on myös nimetty toimitusneuvosto, joka ainakin viime vuosina on toiminut päätoimittajan ja toimituskunnan varsin hiljaisena taustatukena.

Numerosta 3/98 yhteensä 20 numeron ajan päätoimittajana toimi Rea Lagerstedt. Hänen jälkeensä numerosta 3/2003 Tuija Sirkka 24 numeron ajan ja edelleen numerosta 3/2009 Selina Selin, tämän numeron ilmestyessä 15 numeron ajan. Jokaisen päätoimittajan omanlaisensa kädenjälki on ollut lehdestä nähtävissä ja kuultavissa niin pääkirjoitusten, taiton, juttujen laadun kuin sisällönkin muodossa.

Toistuviakin teemoja

Työlääketieteellisiä artikkeleita on lehden joka numerossa. Lehdessä on ollut myös lukuisia toistuvia teemoja/miniteemoja. Esimerkiksi työterveyspalvelujen järjestämistä ja tulevaisuutta on mietitty kuudessa teemanumerossa, tietojärjestelmiä neljässä, alkoholia ja työtä kolmessa, taloutta, tunnuslukuja ja johtamista neljässä numerossa, lisääntymisterveyttä ja seksuaalisuuttakin kahdessa, kansainvälisyyttä kolmessa teemanumerossa jne.

Vaikka teemaksi asti kaikkia aiheita ei olekaan nostettu, ovat mm. tuotanto- ja työelämän nopea muutos, uuden teknologian käyttöönotto, työvoiman ikärakenne, pientyöpaikkojen työterveyspalvelut ja maamme terveydenhuoltojärjestelmän kehitys olleet kestoaiheita jo 30 vuotta lehden eri artikkeleissa.

Ja tietysti pääasia: monia kutkuttavia artikkeleita!

Yhteensä lähes 3 000 artikkelin joukossa työlääketiedettä ja työterveyshuoltoa monipuolisesti luotaavien artikkelien osuus on ollut suurin. Lisäksi on kirjoitettu lääkärin etiikasta, tiedon käsitteestä, työterveyspalvelujen historiasta tai oman isoisän elämänurasta, harrasteista, shamanismista, tiedon käsitteestä, matkoista ja juhlista. On kirjoitettu omista kokemuksista, taiteitten terveysvaikutuksista, väitöskirjoja ja niiden tekemistä on esitelty, on pakinoitu, on arvioitu monenlaisia kirjoja ja maisteltu viinejäkin. Työterveyslääkäri on moni- ja poikkitieteellinen, välillä jopa poikkitaiteellinen lehti! Hauska huomio vanhoja numeroita selatessa oli, että paljon nyt uutena esille tulevaa on ollut esillä jo vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi ratkaisukeskeisestä terapiasta ja ko. lähestymistavan käytöstä työterveyshuollossa kirjoitettiin toistuvasti jo 1980-luvulla! Pyörä on siis jo keksitty, mutta ilmeisesti meistä jokaisen on erikseen opittava sillä ajamaan…

Puuttuuko jotain?

Työterveyslääkäri-lehtikään ei ole täydellinen. Lehti on hieman "hidas", koska se ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa. Tämä ei juurikaan mahdollista lukijoiden aktiivista mielipiteitten vaihtoa tai kirjoitusten kommentointia. "Tavalliset" työterveyslääkärit voisivat lehdessä näkyä enemmän ja kirjoittaa omista näkemyksistään ja kokemuksistaan, arjestaan. Miten saada heidät kirjoittamaan? Monia artikkeleja elävöittäisi potilas- ja case-tapausten käsittely. Tavoite olisi tuoda asiat aina vähän lähemmäksi – tätä on toki tavoiteltu mm. ammatillisen kuntoutuksen tapauksilla ja erilaisten työterveysyksiköiden esittelyllä. Teemoista puuttuvat ainakin työelämän sosiaalivakuutus, taloudellinen vaikuttavuus, erilaisten toimialojen (kuten kaivosteollisuus, maatalous, rakennusala jne.) omat numerot, samoin työterveyden ympärillä pyörivän palvelujärjestelmän kokonaisesittely. Myös lukijoiden palautetta voisi olla enemmän.

Kehittämistä voi aina tehdä ja uutta luoda – lukijoiden aktiivisesti esittämät toiveet toimenpiteiden pohjana.

Ammattilehti oli aiemmin myös tenttilehti

Kyse on siis ammatillisesta lehdestä, jossa eri tavoin jalostettua tietoa, hyviä käytäntöjä ja näkemyksiä on välitetty kollegalta toiselle. Lehteä ei ole tarkoitettu tieteelliseksi lehdeksi – vapaaehtoisvoimin toimitettavalta lehdeltä se lienee kohtuuton ajatuskin? Tieteellisten artikkeleiden ja referee-käytännön puuttuminen pudotti lehden vuonna 2007 erikoislääkärikuulusteluun kuuluvien lehtien joukosta, jonne se oli kuulunut 1990-luvulta lähtien. Toivottavasti saamme sen sinne takaisin 2013 syksyllä, jolloin tenttivaatimukset julkaistaan seuraavan kerran. Työlääketieteen tutkimustuloksia meille välittyy eri kanavien kautta, mutta työterveyslääkärin ajattelutapaa, kokemuksia, eettistä asennetta ja käytäntöjä ei mikään muu lehti meille välitä!

Onko lehti täyttänyt tehtävänsä?

Työterveyslääkäri-lehti on ilmestynyt yhtäjaksoisesti jo 30 vuotta. Lehti ei ilmesty ilman lukijoitaan tai ilmoittajiaan. Molempia on ollut eli tästä päätellen lehdellä on oma vankka asemansa. Lukijoiden mielipiteitä ja toiveitakin on kysytty – palaute on kyselyissä ollut pääosin selkeästi kiittävää.

Lehden yksi alkuperäinen tehtävä oli toimia jäsenistön yhdyssiteenä – sitä se on tehnyt koulutusilmoitusten, referointien, henkilöesittelyjen, matkakertomusten, pääkirjoitusten jne. muodossa. Tehtävä oli myös kohottaa ammatti-identiteettiä nuori spesialiteetti ja kuitenkin pitkä teollisuus/työpaikkalääkäritraditio huomioon ottaen: tekemisen fokusta on kirkastettu, kirjoituksista kuultaa ammattiylpeys, pyrkimys parempaan.

Myös historiaa on käsitelty. Entä toimiiko lehti ammattitaidon ylläpidon ja kohottamisen välineenä? Toki, kyllä noin 2800 julkaistun artikkelin täytyy vaikuttaa myös käytännössä! Lehti on ollut myös yksi yhdistyksen tulonlähteistä ja samalla näyteikkuna meiltä muulle kollegakunnalle ja jopa suurelle yleisölle.

Jos menneisyys on paras ennustaja, voi lehti katsoa luottavasti tulevaisuuteen – toki koko ajan jäsenistön ääntä kuunnellen ja ajassa muuttuen.

Taulukosta näkyy karkeasti lehden määrällinen kehittyminen. Artikkeleiden lukumäärä on laskettu nimellä esitettyinä artikkeleina lehtien sisällysluetteloista. Näin ollen osa artikkeleiksi luokiteltaviksi kirjoituksista puuttuu – mm. osa pääkirjoituksista, pakinat, sihteerin kynästä kirjoitukset, Arbete och hälsa -sarja, työterveyslaitos tiedottaa, vitsipalstat, koulutuskalenterit ja -ilmoitukset, tenttikysymykset ym. Kirjoitusten määrä on oikeasti siis suurempi kuin mitä "nopeassa sisällysluettelolaskennassa" on tulokseksi saatu.