Ajatuksia Raimo Puustisen kirjoituksen pohjalta: Toimiva ja resursoitu perusterveydenhuolto on vaikuttavan työterveystoiminnan edellytys

Kollega Puustinen vertaa artikkelissaan perusterveydenhuoltoa ja sen yhtä osa-aluetta, työterveyshuoltoa, toisiinsa ja tekee varsin yllättäviä johtopäätöksiä. Sen sijaan, että työterveyshuolto nähtäisiin häirikkönä terveydenhuollon kentässä, voisiko sen toteuttamistapa toimia esimerkkinä perusterveydenhuollon kehittämisessä laajemminkin? Yleislääketieteen professorina toimivan Puustisen mielestä työterveyshuollossa sovelletaan monia niistä periaatteista, joita on yleisesti suositeltu hyvin toimivan terveydenhuollon takaamiseksi.

On helppo olla samaa mieltä, että työterveyshuollon rakenteissa on paljon sellaista, joka mahdollistaa vaikuttavat ja tehokkaat palvelut. Olemme kuitenkin vain osa terveydenhuollon järjestelmää, eivätkä yhden osan hyvät rakenteet vielä riitä, jos kokonaisuus yskii. Koko terveydenhuoltokentän puutteet heijastuvat myös työterveyshuollon toimintaan ja vaikeuttavat asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Siksi valtakunnassa käynnissä oleva sosiaali- ja terveyspalveluiden rakennemuutos on merkittävä myös työterveyshuollon näkökulmasta.

Työikäisten sairaanhoidosta on tullut työterveyshuollon keskeinen tehtävä, joka vie lääkäreiden työajasta suurimman osan. Tilanne on mennyt jo niin pitkälle, että laaja työnantajan kustantama sairaanhoito vertautuu henkilöstöllä palkanlisään, jolloin sen rajaaminen on erittäin hankalaa. Olemme vaarassa joutua tilanteeseen, jossa työterveyshuollon lakisääteinen toiminta ja niiden kehittäminen ovat vaarassa.

Työterveyshuollon hoidon ensisijaisena kohteena tulisi olla työpaikka. Työhön liittyviä sairauksia ja tapaturmia ehkäistään, työkykyä edistetään ja työyhteisön toimintaa kehitetään nimenomaan työpaikalla. Mitä yksilöpainotteisempaa työterveyshuollon toiminta on, sitä varmemmin siitä saatava hyöty myös jää yksilötasolle ilman, että työpaikalla tai asiakasorganisaatiossa koetaan palveluista mitään oleellista lisäarvoa.

Jo nykyisin työpaikkaselvitys on esimerkki toiminnasta, joka onnistuessaan tuottaa lisäarvoa kaikille työpaikan toimijoille, ja joskus selvityksen yhteydessä tehdyt innovaatiot hyödyttävät koko organisaatiota. Lisäksi asiakasorganisaation kanssa yhteistyössä kehitettävät toimintatavat, esim. varhaisen tuen malli, päihdeohjelma, savuton työpaikka, kiusaamisen ehkäisy tai muutoksen tuki, laajentavat työterveysyhteistyön vaikutusten piiriin kaikki organisaation työpaikat ja työntekijät.

Voidaan sanoa, että työterveyshuoltolaki ja hyvä työterveyshuoltokäytäntö vasta mahdollistavat – mutta eivät takaa – muulle terveydenhuollolle esimerkiksi kelpaavan toimivan palvelujärjestelmän, jossa työterveyshuolto tukee terveydenhuollon kokonaisuutta omalla roolillaan. Erikoissairaanhoidossa toiminnan kohteena on potilas ja hänen diagnoosinsa. Perusterveydenhuollon kohde on laajemmin myös kansalaisten terveyden ja toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen. Selkeänä erona edellisiin työterveyshuollon velvollisuudet ja vahvuudet liittyvät erityisesti työkyvyn ylläpitämiseen ja palauttamiseen.

Työkykyä ei voi enää nähdä vain yksilön ominaisuutena, jota arvioidaan ja edistetään yksilöön kohdistuvin (lääketieteellisin) toimenpitein. Erityisesti työkyvyttömyyden ehkäisy onnistuu vain arvioimalla tilannetta ympäristön "työllistämiskyvyn" näkökulmasta. Työkyvyttömyys voidaan hyvin myös ymmärtää ympäristön kyvyttömyytenä sopeutua yksilön jäljellä olevaan toimintakykyyn niin, että osallistuminen työhön mahdollistuisi. Tämän näkökulman hyödyntämiseen on viime aikoina luotu uusia yhteistyön areenoita varhaisen tuen mallien, sairauspoissaolojen seurannan ja 90 päivän säännön myötä.

Työterveyshuolto asettuu kolmen erilaisen maailman risteykseen. Olemme osa terveydenhuoltoa, jossa tarvittaviin oppeihin koulutuksemmekin pohjautuu. Samaan aikaa olemme osa työpaikan kehittämispotentiaalia, kun voimme tehdä yhteistyötä työnantajien ja työtekijöiden kanssa työpaikkojen ja työelämän kehittämiseksi. Työpaikkojen kanssa yhteistyö vaatii selvästi erilaisia valmiuksia kuin mitä kuuluu lääketieteelliseen osaamiseen.

Kolmas alue, jossa työterveyshuollolla on paljon annettavaa, on sekä lääketieteellinen että erityisesti ammatillinen kuntoutus. Lääkinnällisellä kuntoutuksella on saatu hyviä tuloksia, kun mittarina on terveys ja toimintakyky. Kaukana työpaikoista tapahtuvilla yksilöön kohdistuvilla toimenpiteillä on kuitenkin vain heikko vaikutus työssä jatkamiseen. Tässä meille tarjoutuu mahdollisuus kehittää työterveyshuoltoon uudenlaisia malleja tukea työssä kuntoutumista.

Edellä mainittuihin mahdollisuuksiin liittyy kaksi haastetta, määrälliset ja laadulliset resurssit. Edellä jo kävi ilmi, että sairaanhoito vie tällä hetkellä työterveyslääkäreiden työajan, kun julkinen sektori ei vedä. Tilanne on jatkunut niin pitkään, että olemme sekä työterveyshuollossa että työpaikoilla tähän jo tottuneet. Lisäksi lääkärin koulutus antaa erinomaiset valmiudet juuri sairauksien hoitoon, jolloin vaarana on halu pysyä omalla mukavuusalueella laajentamatta osaamista asiakastyöpaikkojen yhteiskehittelyn ja kuntoutuksen suuntaan.

Työterveyshuoltomme on ainutlaatuinen suomalainen innovaatio, joka tukee kansalaisten hyvinvointia niin, että he mahdollisimman pitkään ja turvallisesti voisivat jatkaa työssään. Onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että koko terveydenhuoltojärjestelmä hyödyntää tätä erityisosaamistamme ja että perusterveydenhuollon tehtävät eivät valu työterveyshuoltoon. Siksi kollega Puustisen tekstiä soisi luettavan myös työterveyshuollon ulkopuolella. Hyvin toimiva ja resursoitu perusterveydenhuolto on myös vaikuttavan työterveystoiminnan edellytys!