Kysely luottamusmiehille – Toteutuuko työkykyneuvotteluissa sairausvakuutuslain muutoksen tavoite?

Lakimuutos tutumpi isoilla työpaikoilla

Paneelissa kysyttiin, miten hyvin lakimuutokset tunnetaan ja miten asiasta on tiedotettu työpaikalla. Lisäksi haluttiin tietää, oliko asiaa käsitelty yhteistyössä ja olivatko luottamushenkilöt osallistuneet neuvotteluihin työntekijän tukena. Keskeinen kysymys oli, miten paljon työkykyneuvotteluja on käyty, mihin ne ovat johtaneet ja onko niissä ilmennyt ongelmia.

Kysely lähetettiin 1 600 luottamushenkilölle ja siihen vastasi 1 186 henkilöä. Vastausprosentti oli 74. Kyselyyn vastanneista 81 prosenttia oli kuullut lakimuutoksista. Pienillä alle 20 työntekijän työpaikoilla asiasta oli kuullut vain reilu 60 prosenttia vastanneista. Isoilla yli 250 työntekijän työpaikoilla lakimuutoksista tiesi 93 prosenttia. Pienten työpaikkojen edustajille on tämän mukaan tarvetta antaa asiaan liittyvää informaatiota.

Paneelissa haluttiin selvittää myös sitä, oliko lain muutoksista ja niiden vaikutuksista henkilöstölle tiedotettu työpaikoilla. Asiasta ei ole tiedotettu 30 prosentilla työpaikoista lainkaan. Työnantaja oli tiedottanut asiasta 42 prosentissa työpaikoista. Kyselyn mukaan työterveyshuolto oli tiedottanut asiasta vain joka kymmenennellä työpaikalla. Tämän suhteen olisi odottanut työterveyshuolloilta suurempaa aktiivisuutta. On mahdollista, että työterveyshuolto on kertonut lakimuutoksista työnantajalle ja henkilöstölle tiedottaminen on jäänyt työnantajan hoidettavaksi.

Työkykyneuvottelut tuttuja vanhastaan

Onnistunut työkyvyn tukeminen työpaikoilla edellyttää työnantajan ja työntekijöiden yhteistoimintaa ja työterveyshuollon kytkemistä työkyvyn tukemiseen. Työnantajan kanssa lakimuutoksista ja niiden vaikutuksista työpaikalla oli keskustellut 62 prosenttia vastaajista. Työpaikoilla on tältä osin vielä parannettavaa yhteistoiminnassa.

Neuvottelut olivat monella työpaikalla jo ennestään tuttu käytäntö, sillä ennen lainmuutosten voimaantuloa työkykyneuvotteluja oli käyty jo 59 prosentilla työpaikoista. Kyselyyn vastanneista 41 prosenttia tiesi työpaikalla käydyn 90 päivän sääntöön liittyen työkykyneuvotteluja. Tämä tarkoittaa 486 työpaikkaa ja osasta vastauksia kävi ilmi, että työpaikalla oli käyty useampia neuvotteluja. Muutamissa tapauksissa neuvotteluja oli korvattu puhelinkeskustelulla tai sähköpostiviesteillä. Lisäksi paneelin ulkopuolisena tietona voi todeta eri yhteyksissä tulleen tietoa siitä, että 90 päivän sääntöön liittyviä työkykyneuvotteluja ei ole järjestetty, kun hoito on kesken tai odotetaan leikkaukseen pääsyä. Näissäkin tapauksissa olisi perusteltua käydä työkykyneuvottelut, eikä vain odottaa.

Luottamushenkilö mukaan työntekijän toiveesta

SAK on suositellut, että työsuojeluvaltuutettu tai luottamusmies olisi mukana neuvotteluissa työntekijän sitä halutessa. Kyselyyn vastanneista 39 prosenttia ilmoitti olleensa mukana.

Vastausten mukaan valtaosassa neuvotteluista mukana oli ollut myös työterveyslääkäri. Koska kaikkiin neuvotteluihin ei osallistu luottamushenkilöitä, on mahdollista, että vastaukset eivät kuvaa tältä osin kaikkien neuvottelujen todellisuutta. Mikäli työterveyslääkäri tuntee työolot hyvin ja on käynyt työpaikalla aikaisemmin, voi käytäntö olla sellainen, että työterveyslääkäri ei aina osallistu neuvotteluihin. Mikäli lääkärin työolojen tuntemus on puutteellista, on kuitenkin välttämätöntä, että myös hän osallistuu neuvotteluihin.

Työn muokkaaminen haastaa työpaikkaa

Sairausvakuutuslain 8 luvun 5a §:n perusteluissa todetaan ensisijaisena tavoitteena työkykyä koskevassa neuvottelussa olevan, että työntekijä palaa omaan työhönsä tai muuhun työhön työnantajan palveluksessa. Nyt toteutetun luottamushenkilöpaneelin tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin tämä lain tavoite on toteutunut eli mikä on ollut neuvottelujen lopputulos. Vastauksista otettiin tarkasteluun ne luottamushenkilöiden vastaukset, joiden työpaikalla oli ollut lainmuutokseen liittyviä neuvotteluja ja jotka itse olivat osallistuneet neuvotteluihin. Näin saatiin 249 vastaajaa, joiden vastaukset analysoitiin.

Luottamushenkilöpaneelin tuloksen mukaan sairauslomalla on neuvottelun jälkeen työntekijöistä jatkanut 28 prosenttia, omaan työhön palannut 21 prosenttia, muuhun työhön tai mukautettuun työhön kokoaikaisena palannut 25 prosenttia ja osasairauspäivärahalle on siirtynyt 21 prosenttia.

Aiemmin syyskuussa 2011 tehdyssä luottamushenkilöpaneelissa SAK kysyi luottamushenkilöiltä mielipidettä, olisiko heidän työpaikallaan mahdollista muokata työtä ja työoloja niin, että työntekijä voi jatkaa töissä, vaikka työntekijän työkyky on jostain syystä heikentynyt. Silloin 67,7 prosenttia oli sitä mieltä, että työolojen muokkaaminen olisi mahdollista ja töihin voisi palata.

Paneelin vastausten perusteella töihin osasairauspäivärahalla palanneiden sekä omaan työhön tai muuhun kokopäiväiseen työhön palanneiden prosenttiosuuksia laskettaessa päädytään 67 prosenttiin eli likimain samaan lukuun, jonka luottamushenkilöt arvioivat puolitoista vuotta sitten työnmuokkausmahdollisuuksiksi.

Vastaajilla paneelissa oli lisäksi mahdollisuus avoimeen vastaukseen. Vastauksista nousi esille myös eläkeyhtiöiden kustantama työkokeilu sekä uudelleenkoulutusratkaisu sekä muutamissa vastauksissa kiistanalainen työntekijän irtisanominen tai suositus irtisanoutua.

Kuljetusalalla ja teollisuudessa sairauslomalla jatkoi 30, yksityisellä palvelualalla 27 ja julkisella sektorilla 26 prosenttia neuvotteluun osallistuneista. Sairauslomalla jatkoi yli 250 työntekijän työpaikoilla hiukan vähemmän kuin pienemmillä työpaikoilla. Tätä selittänee se, että isoilla työpaikoilla löytyy enemmän työn muokkaamisen mahdollisuuksia kuin pienillä, ja monilla suurilla työpaikoilla on aikaisemminkin käyty työkykyneuvotteluja sekä mietitty keinoja työhön paluun tukemisessa.

Erikokoisten työpaikkojen välillä oli selkeä ero osasairauspäivärahan käytössä. Osasairauspäivärahaa käytettiin harvoin alle 20 työntekijän työpaikoilla, kun käyttö yli 250 työntekijän työpaikoilla nousi 23 prosenttiin. Tähän yksi selittävä tekijä voi olla, että isoilla työpaikoilla tunnetaan paremmin osasairauspäivärahajärjestelmä ja toisaalta mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön löytyy helpommin.

Sairausvakuutuslain uudistuksen yhteydessä mietittiin etukäteen mahdollisia ongelmia, joita lainuudistukseen ja työkykyneuvotteluihin voi liittyä. Myös tämä oli yhtenä kysymyksenä nyt toteutetussa paneelissa. Vastaajista 41 prosenttia ilmoitti, ettei neuvotteluihin liittyen ole ollut ongelmia. Reilussa puolessa tapauksista oli vastaajien mukaan ollut jonkinlaisia ongelmia, selkeästi suurimpana työnantajan haluttomuus muokata työoloja. Tämä näytti olevan ongelma noin viidesosalla työpaikoista.

Reilussa kymmenessä prosentissa työpaikoista ongelmaksi nousi vastaajien mukaan työntekijän halu jatkaa sairauslomaa, vaikka voisi palata töihin. Vajaassa kymmenessä prosentissa ongelmat liittyivät palkkaukseen työhön paluun yhteydessä. Myös ongelmista kysyttäessä vastaajille oli jätetty mahdollisuus avoimeen vastaukseen. Esiin nousi ennen muuta pienten työpaikkojen vaikeus muokata tai keventää työtä.

Luottamushenkilöpaneelin tulosta arvioitaessa on hyvä muistaa, että tällä hetkellä ei ole tietoa, poikkeavatko neuvottelut, joissa on mukana luottamushenkilö, niistä neuvotteluista, joissa hän ei ole mukana. Onko esimerkiksi neuvotteluihin valmistauduttu eri tavalla? SAK ei ole aiemmin ennen lainmuutosta kysynyt, mihin lopputulokseen työpaikoilla eri tilanteissa käydyt neuvottelut johtavat. Näin ollen ei voi sanoa, onko neuvottelujen tuloksissa tapahtunut muutoksia verrattuna aiempaan.

Työkykyneuvottelu on kannattavaa toimintaa

Nyt tehdyn selvityksen perusteella vajaa puolet on palannut kokoaikaiseen työhön työkykyneuvottelun jälkeen ja viidesosa osa-aikatyöhön osasairauspäivärahalla. Näin ollen työkykyneuvottelut näyttäisivät onnistuvan työhön palaamisen tukemisessa. Jos vaihtoehtona on kaikkien jatkaminen sairaslomalla, työkykyneuvottelujen tulosta voi pitää merkittävänä.

Tehdyistä lainmuutoksista ei ole tiedotettu kaikilla työpaikoilla, ja paneelin mukaan työterveyshuollon rooli on jäänyt vaatimattomaksi tiedottamisessa. Tässä työterveyshuolloilla olisi parannettavaa.

Lainmuutoksen yhteydessä arvioitiin, että 90 päivän säännön myötä työkykyneuvottelut koskevat vuosittain noin 40 000 työntekijää. Nyt näyttää siltä, että alkuvaiheessa luku jää huomattavasti alhaisemmaksi. Kela ei ole pyytänyt työterveyshuollon lausuntoa 90 päivää sairauslomalla olleilta, mikäli vakuutetulle henkilölle on kertynyt ennen lain voimaan tuloa enimmäisaikaan laskettavia sairauspäivärahapäiviä. Koska sairauspoissaoloja yleensä seurataan, pitäisi tiedon sairausvakuutuspäivien kertymisestä olla niin työpaikalla kuin työterveyshuollossa. Jos luottamushenkilöpaneelin perusteella vain 28 prosenttia jatkaa sairauslomalla työkykyneuvottelun jälkeen, on syytä kysyä, eikö työpaikoilla olisi syytä käydä työkykyneuvotteluja, vaikka Kela ei lausuntoa olisi pyytänytkään.