Työsuhteen ja työuran yhteys työntekijöiden terveyteen

Epätyypilliset työsuhteet

Yksi keskeisistä länsimaissa tapahtuneista työelämän muutoksista viime vuosikymmenien aikana on ollut epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen. Epätyypillinen työsuhde on helpointa määritellä tyypillisen työsuhteen vastakohtana. Tyypillisen työsuhteen piirteitä taas ovat toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, kokoaikaisuus ja yhdelle työnantajalle tehtävä työ, johon liittyy palkan lisäksi myös muita etuja mm. palkallinen vuosiloma. Mikäli jokin edellä mainituista kohdista ei täyty, on kyseessä epätyypillinen työsuhde. Epätyypillisistä työsuhteista puhuttaessa on muistettava, että kyse on kuitenkin varsin heterogeenisestä ryhmästä. Epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä voi työskennellä sijaisena tai määräaikaisena, hän voi olla työllistetty, työskennellä projektiluonteisessa työssä, kausiluonteisessa työssä tai vuokratyöntekijänä, tai työntekijä voi tulla kutsuttaessa töihin, työntekijä voi olla myös koeajalla tai oppisopimuskoulutuksessa.

Määräaikaisten työntekijöiden osuus palkansaajista alkoi lisääntyä Suomessa 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 1984 määräaikaisten osuus oli 11 %, ja enimmillään se oli 18 % vuonna 1997. Sen jälkeen määräaikaisten osuudessa on tapahtunut jonkin verran laskua, mitä voidaan osittain selittää työllistämistöiden vähenemisellä. Määräaikaisten osuus on pysynyt 2000-luvulla melko stabiilina. Työvoimatilaston mukaan vuonna 2011 määräaikaisessa työsuhteessa oli 15,7 % palkansaajista, naisista 18,4 % ja miehistä 12,8 %. Määräaikaisten työsuhteiden kehitystä ei voi tarkastella ilman, että huomioidaan työttömyysasteessa tapahtuneet muutokset. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen historian pahimpia talouskriisejä, jonka aikana työttömyysaste nousi 3 %:sta 16,7 %:iin, jonka se saavutti vuonna 1994. Määräaikaisten työsuhteiden lisääntymisen ajatellaankin liittyvän taloudelliseen epävarmuuteen organisaatioissa, haluun välttää irtisanomisia ja työmarkkinoiden joustavuuden vaatimuksiin.

Myös muissa Euroopan Unionin jäsenmaissa määräaikaisten työsuhteiden määrä kasvoi 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1983 vain 4 % Euroopan unionin jäsenmaiden työntekijöistä työskenteli määräaikaisissa työsuhteissa, ja enimmillään osuus oli 16 % vuonna 2000. Tämän jälkeen määräaikaisten osuus on laskenut 14 %:iin, mutta on jäänyt kuitenkin selvästi korkeammalle tasolle kuin mitä lähtötilanne oli. Euroopan Unionin jäsenmaissa vain Espanjassa ja Ranskassa oli 1990-luvulla suhteessa enemmän määräaikaisia työntekijöitä kuin Suomessa. Edelleenkin määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa yleisempiä kuin Euroopan unionin jäsenmaissa keskimäärin.

Suomelle tyypillinen piirre on, että naiset työskentelevät määräaikaisissa työsuhteissa selvästi miehiä yleisemmin. Toinen Suomelle tyypillinen piirre on, että määräaikaiset työntekijät ovat korkeammin koulutettuja kuin Euroopan unionin jäsenmaissa keskimäärin. Suomessa varsinkin naisilla määräaikaiset työsuhteet painottuvat korkeammin koulutetuille. Määräaikaisten palkansaajien osuudet vaihtelevat myös työnantajasektoreittain. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat yleisimpiä julkisella sektorilla, missä määräaikaisessa työsuhteessa on noin 20 % työntekijöistä. Yksityissektorilla määräaikaisten osuus on noin 10 %.

Määräaikainen työsuhde voi olla työntekijälle silta työelämään ja pysyviin työsuhteisiin. Toisaalta määräaikainen työsuhde voi olla ansa, joka johtaa huonompaan työmarkkina-asemaan. Määräaikainen työntekijä ajautuu helposti kierteeseen, jossa työttömyysjaksot ja määräaikaiset työsopimukset seuraavat toinen toistaan. Työolotutkimuksen mukaan valtaosa työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa vain siksi, ettei ole löytänyt pysyvää työtä.

Väitöstutkimuksen havaintoja

Väitöskirjani tavoitteena oli tutkia epätyypillisten työsuhteiden yhteyttä työntekijöiden terveyteen ja elämänhallinnan eli koherenssin tunteeseen.

Aineistoina tutkimuksissa olivat työikäistä väestöä edustava satunnaistettu otos Health and Social Support -tutkimuksesta, kunta-alan vakinaisen henkilöstön tutkimusryhmä Kunta10 -tutkimuksesta sekä ei-vakinaisen henkilöstön tutkimusryhmä Tilapäisenä kunnan töissä -tutkimuksesta. Tutkimukseni aineiston keräys ajoittuu vuosille 1997-2003, jolloin Suomi oli jo toipumassa lamasta, mutta työttömyysaste oli vuonna 1997 vielä 13 %.

Poikkileikkaustutkimuksessa todettiin, että työikäisten terveys oli sitä huonompi, mitä kauempana he olivat työmarkkinoiden ydintyövoimasta eli vakinaisesta työsuhteesta. Tulosten mukaan työikäisessä väestössä määräaikaisten työntekijöiden terveys ei kuitenkaan eronnut seurannan alussa merkitsevästi vakinaisten työntekijöiden terveydestä koetun terveyden, kroonisten sairauksien tai masennuksen suhteen. Sen sijaan muunlaisia epätyypillisiä töitä tekevien, työllistettyjen ja ansiosidonnaisella työttömyyspäivärahalla olevien terveys oli huonompi kuin vakinaisten työntekijöiden. Kaikkein huonoin terveys oli peruspäivärahalla olevilla työttömillä.

Seurantatutkimuksissa pystyttiin osoittamaan, että työsuhde ja työura olivat merkitsevästi yhteydessä työntekijöiden terveyteen ja elämänhallinnan tunteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkittaessa työurien vaikutusta työntekijöiden terveyteen todettiin, että määräaikaisilla kunta-alan naistyöntekijöillä työttömäksi joutuminen ja epävakaalla työuralla oleminen oli yhteydessä huonoon terveydentilaan seurannan lopussa, kun taas vakinaisen työsuhteen saaneilla oli vähemmän psyykkistä rasittuneisuutta seurannan lopussa. Työikäisen väestön ja kunta-alan ei-vakinaisten työntekijöiden seurantatutkimuksissa elämänhallinnan tunteen kehitys oli pääsääntöisesti parempi työntekijöillä, joiden työura kehittyi vakaampaan suuntaan. Työuran vaikutus elämänhallinnan tunteessa tapahtuviin muutoksiin oli erityisen voimakas nuorilla työntekijöillä.

Toisaalta tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan, että työntekijät valikoituivat terveyden perusteella erilaisille työurille.Tutkittaessa määräaikaisessa työsuhteessa olleita kunta-alan naistyöntekijöitä todettiin, että seurannan alussa terveydentilansa huonoksi kokevat työntekijät joutuivat muita useammin epävakaalle työuralle ja työttömäksi.

Viesti työterveyshuollolle

Tutkittaessa työsuhteiden ja työurien yhteyttä terveyteen on tärkeää luokitella erilaiset työsuhteet mahdollisimman tarkasti. Tietoisuus työmarkkina-asemaan ja työuriin liittyvistä haitallisista terveysvaikutuksista auttaa kohdentamaan työterveyshuollon tukitoimia niitä tarvitseville.