Lääkärintyöstä hyvinvointia

Työhyvinvoinnin taustatekijät

Työn taustatekijöiden tulee olla kunnossa, jotta syntyy työhyvinvointia. Työ ja eri ammattiryhmien välinen työnjako tulee olla mielekästä ja työvälineiden on oltava kunnossa. Yhden ammattiryhmän työhyvinvointia ei voida erottaa työyhteisön työhyvinvoinnista.

Lääkärin on voitava keskittyä sairauksien diagnosointiin ja hoidon määräämiseen. Tietojärjestelmien tulee olla helppokäyttöisiä ja arkipäivän työntekoa tukevia. Asiantunteva avustava henkilökunta mahdollistaa lääkärin tehokkaan ajankäytön. Lääkärien on osallistuttava muutosten suunnitteluun ja toteuttamiseen saadakseen näkemyksensä muutosten tarpeista ja vaikutuksista työoloihinsa huomioiduksi.

Lääkärin sairastuminen, itsehoito ja itsestä huolehtiminen

Itsehoito ja ns. hihakonsultaatiot ovat yleisiä lääkäreiden keskuudessa. Niitä tulee pyrkiä vähentämään. Lääkärilläkin on oikeus olla potilas, ja hänen tulee opetella olemaan potilas. Erityisen tärkeää tämä on kroonisia tai psyykkisiä sairauksia hoidettaessa. Lääkärin joutuessa hoitoon hän kaipaa samoja asioita kuin kuka tahansa potilas. Haastavaa tilannetta helpottaa, jos hoitavana lääkärinä toimii kokenut kollega. Lääkärit arvostavat sitä, että saavat työterveydessä lääkärin ensikontaktiksi.

Työoloja ja ilmapiiriä tulee kehittää siten, että lääkäreiden on helpompi jäädä kotiin sairastuessaan esimerkiksi flunssaan tai mahatautiin. Potilaat ymmärtävät peruutukset sairauksien takia, kunhan lääkärit itse ovat niihin valmiita.

Lääkärikunta toimii usein samoin kuin vanha kansakoulunopettaja: "Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon." Tämä näkyy mm. alkoholin käytössä. Lääkärin työolot ja terveys 2010 -tutkimuksen mukaan useampi kuin joka kymmenes lääkäri käyttää vähintään kuusi annosta alkoholia kerrallaan pari kolme kertaa kuukaudessa.

Lääkärien tulisi huolehtia omasta terveydestään vähintään yhtä hyvin kuin potilaittensa terveydestä. Itsehoidosta tulee päästä itsestä huolehtimiseen, sillä huonosti voiva lääkäri on potilasturvallisuusriski. Lainsäädäntö velvoittaa pitämään huolta työkyvystä, jonka merkittävä osa on fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi.

Kollegiaalisuus

Kollegat ovat merkittävä työhyvinvoinnin lähde. Heidän kanssaan voi jakaa vaikeita potilaskokemuksia tai ongelmallisia hallinnollisia päätöksiä. He tukevat arjen suruissa ja iloitsevat yhdessä onnen hetkinä. Usein kollegoista saa elinikäisiä ystäviä.

Kollegiaalisuutta ei kuitenkaan saa käyttää väärin. Kollegan ja erityisesti esimiehen tulee uskaltaa ottaa puheeksi työtoverin työkyvyn heikentyminen, johtuipa se sairaudesta, alkoholinkäytöstä tai jostakin kotielämän ongelmasta. Painostavasta kollegiaalisuudesta, kuten päivystysten jakamisesta tiukasti tasan, pitäisi päästä yksilöllisen suoriutumisen huomioimiseen. Kilpailun sijaan meidän pitäisi luoda työpaikoille rehdin kilvoittelun ilmapiiri.

Johtaminen

Esimiehen perustehtävä on huolehtia työolosuhteista niin, että alaiset voivat tehdä työnsä. Jokainen lääkäri toimii omassa työyhteisössään johtajana, sen vuoksi johtamiskoulutusta on sisällytetty perus- ja erikoistumisopintoihin. Aikaisemmin klinikan tai terveyskeskuksen johtoon valittiin kliinisesti tai tieteellisesti meritoitunein kollega. Entistä enemmän tulisi valita johtajiksi lääkäreitä, jotka ovat innostuneita johtamisesta ja haluavat kouluttautua siihen.

Työyhteisön kehittämisen kannalta työntekijöiden kuuleminen on merkittävää. Kehityskeskustelu on keskeinen osa kahdensuuntaista palautetta. Se tulisi järjestää kerran vuodessa. Lääkärin itse tulee huolehtia ammattitaidostaan. Esimiehellä on kuitenkin vastuu puuttua havaitsemaansa ammattitaidon puutteeseen välittömästi sen havaittuaan.

Lääkärien tulee suostua johdettaviksi. Työelämätaitoja kehittämällä he mahdollistavat työyhteisön toimivuuden ja tavoitteiden saavuttamisen. On hyvä muistaa, että esimies vastaa toiminnastaan ylöspäin.

Työnohjaus

Työnohjaus on liian harvoin käytetty voimavara työssä jaksamisen kannalta. Se mielletään usein vain psykiatrista työtä tekevien etuoikeudeksi. Työnohjausta voidaan käyttää paitsi vaikeiden potilastapausten myös työyhteisö- tai johtamisongelmien käsittelyyn. Kaikilla lääkäreillä tulisi halutessaan olla mahdollisuus työnohjaukseen.

Työuran alussa olevien haasteet

Lääkärin uran kolmen ensimmäisen vuoden on havaittu olevan tärkeitä työhyvinvoinnin kannalta. Opiskeluista työelämään siirtyminen on suuri elämänmuutos, joka tuo mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia. Vastavalmistunut tarvitsee hyvän perehdytyksen ja konsultaatiotuen päästäkseen alkuun työurallaan. Nuori lääkäri tarvitsee myös kuuntelua ja neuvoja oppiakseen kohtaamaan lääkärin työn haasteita, kuten jatkuvaa epävarmuutta tai riittämättömyyttä. Työyhteisöissä tulee toiminnan olla tasapuolista ja oikeudenmukaista. Esimiehen suurena haasteena on antaa riittävästi, mutta ei liikaa haasteita ja vastuuta erityisesti nuorelle kollegalle.

Lääkärien työterveyspalvelujen käyttö

Lääkärien työolot ja terveys 2010 -tutkimuksen mukaan vain 80 %:lle lääkäreistä oli järjestetty työterveyshuolto. 12 % vastasi, että heillä ei ole työterveyshuoltoa ja 8 % ei tiennyt, kuinka asia on. Lääkärit käyttävät huonosti työterveyspalveluja. Edellä mainitun kyselytutkimuksen mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana 33 % lääkäreistä oli käynyt sairausvastaanotolla ja 45 % terveystarkastuksessa. Kaukana olevalla ja muun henkilökunnan työterveyshuollosta erillään järjestetyllä lääkärien työterveyshuollolla ei ole mahdollisuuksia seurata lääkäreiden työolosuhteita tai puuttua niissä ilmeneviin ongelmiin. Lääkärien työterveyshuoltoa tule kehittää siten, että lääkärit motivoituvat käyttämään sitä.

Luottamuslääkärijärjestelmä

Lääkäriliitto ylläpitää luottamuslääkärijärjestelmää, joka on tarkoitettu matalan kynnyksen alkukontaktiksi esimerkiksi arkaluontoisissa terveysongelmissa. Luottamuslääkäri ohjaa lääkäripotilaansa jatkohoitoon viimeistään kolmannen käyntikerran jälkeen. Mukana on useiden erikoisalojen kokeneita kollegoita. Järjestelmän jatkuvuudesta huolehditaan rekrytoimalla mukaan uusia kollegoita eri puolilta Suomea.

Lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus

Lääkäreiden tietoisuutta sekä ammatillisista että lääkinnällisistä kuntoutuspalveluista tulee lisätä. Niiden saatavuutta, riittävyyttä että vaikuttavuutta on seurattava. Lääkäriliitto pyrkii kaikin tavoin edistämään lääkäreiden kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja niistä tiedottamista.

Päivystyksen terveysvaikutukset ja kuormittavuus

Viime vuonna Lääkäriliiton tekemässä työmarkkinatutkimuksessa ilmeni, että 52 % työikäisistä lääkäreistä ei haluaisi päivystää. Päivystys on suuri haaste työhyvinvoinnille niidenkin osalta, jotka tekevät sitä mielellään.

Virheiden määrä lisääntyy, kun henkilö on työskennellyt 16 tuntia. Niinpä lääkäripäivystys tulisi järjestää siten, että työrupeaman kesto olisi enintään 17 tuntia. Tämä olisi myös EU:n työaikadirektiivin mukaista. Aktiivipäivystäjälle tulisi mahdollistaa elpymistauko. Päivystävälle lääkärille tulee taata vuorokausilepo välittömästi päivystysrupeaman jälkeen ja riittävä viikoittainen vapaa-aika. Päiväaikaiset toiminnat on resursoitava siten, että päivystysaikana tehdään vain niitä asioita, joita ei voida siirtää virka-aikaan.

Päivystävät lääkärit tulee huomioida lain edellyttämällä tavalla työterveyshuollon erityisryhmänä. Jos päivystystyötä tekevä lääkäri sairastuu päivystämiseen vaikuttavaan krooniseen sairauteen, on hänen sovittava esimiehensä kanssa päivystyksiin liittyvistä rajauksista. Työterveyshuollon ammattitaitoa tulee tarvittaessa käyttää apuna.

Lopuksi

Lääkärien työhyvinvoinnista huolehtimisen tulisi olla kaikkien yhteinen asia. Jokaisen lääkärin tulisi osaltaan huolehtia siitä. Hyvinvoiva lääkäri on myös potilaan etu.

Lääkärien työhyvinvointi työryhmän raportti on saatavissa verkossa: www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5073/ty_hyvinvointiraportti2012.pdf