Työterveyslääkäreiden terveystarkastuslausunnot osana suomalaisia oikeustapauksia v. 2003–2012 – 1. osa

Tapauksiin liittyvä lainsäädäntö

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Työsopimuslain 7 luvun 2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena. Tällaisia syitä ovat työntekijän sairaus, vamma tai tapaturma, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää ei näillä perusteilla kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n mukaan ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa. Lisäksi työnantajan on lain ja työehtosopimuksen mukaan ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Edelleen irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä tai epäasiallista käyttäytymistä tai menettelyä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Tapaukset 1–3

Tapaus on määritetty osittain salaiseksi koskien työntekijän sairauslomien syitä ja terveystarkastuslausunnon tarkempaa sisältöä, mistä syystä tapausta voidaan tässä käsitellä vain pintapuolisesti.

Linja-autonkuljettajalla oli esiintynyt vuosien ajan lisääntyneitä sairauspoissaoloja. Työsuhde oli alkanut 20.11.1999. Työnantaja irtisanoi työntekijän työsopimuksen 16.11.2009. Sitä ennen työnantaja oli selvittänyt mahdollisuutta työllistää työntekijä muihin hänen työkykyään vastaaviin työtehtäviin, mutta sellaista työtä ei ollut tarjolla. Hänen työtään oli mahdollisuuksien rajoissa pyritty keventämään, mutta sairauspoissaolot eivät vähentyneet.

Kolmikantaneuvotteluja oli käyty 4.10.2005, 18.8.2008 ja 3.9.2009 yhtiön työkykytoimintaohjelman mukaisesti. Sairauspoissaolojen osuus vuosityöajasta oli vuonna 2000 15 %, 2001 19 %, 2002 40 %, 2003 47 %, 2004 41 %, 2005 51 %, 2006 56 %, 2007 54 %, 2008 50 % ja 1.1.–16.11.2009 43 %.

Työntekijä oli kaksi kertaa todettu olleen kykenemätön tekemään työtään tai siihen läheisesti verrattavaa työtä toistaiseksi (määrätty salaiseksi). Työntekijälle oli ehdotettu ammatillista uudelleen koulutusta ensimmäisen kerran vuonna 2005. Hänelle oli tehty useampi työ- ja toimintakyvyn arvioita sekä kuntoutustutkimuksia, ja hän oli ollut kuntoutuksessa 2008 ja 2009. Eläkehakemus oli hylätty 29.3.2007.

Työntekijä oli työllistynyt uudelleen linja-autonkuljettajan työhön 11.8.2011 alkaen.

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan työntekijän työkyky oli alentunut olennaisesti ja pitkäaikaisesti, ja irtisanominen oli laillinen.

Vuodesta 1983 teollisuuden voimansiirtolaitteita valmistavassa konepajassa vierintäjyrsijänä työskennellyt työntekijä irtisanottiin 2.10.2007 johtuen runsaista sairauspoissaoloista ja työnantajan kyvyttömyydestä osoittaa hänelle muuta työtä. Sairauspoissaoloja on esiintynyt 2000–2007 17–25 % vuosityöajasta. Silloin kun työntekijä oli työssä, hän työnantajan näkemyksen mukaan selviytyi hyvin työtehtävistään. Hänen työtään oli pyritty keventämään työaikajärjestelyin ja ottamalla tehtävänkuvaan mukaan atk-materiaalin kuittaus. Myös työntekijän näkemyksen mukaan hän selviytyi työtehtävistään hyvin.

Työterveyshuollon ulkopuolisen lääkärin laatiman työkykyarvion seurauksena 7.2.2008 laaditussa B-lausunnossa työkykyä alentaviksi sairauksiksi oli nimetty essentiaalinen verenpainetauti, paniikkihäiriö, lievä masennustila, mahalaukun ja/tai pohjukaissuolen tulehdus ja selkäkivut. Vatsaoireet olivat aiheuttaneet paljon sairauslomia, ja myös selkä oli oireillut päivittäin. Lääkärin arvion mukaan työntekijä ei selviytynyt fyysisesti tai psyykkisesti raskaasta työstä.

Vierintäjyrsijän työ oli arvion mukaan enintään keskiraskasta, ja muut työtehtävät olivat tätä raskaampia.

Työterveyslääkäriltä ei pyydetty kirjallista arviota työntekijän työkykyisyydestä ennen työsopimuksen irtisanomista. Kolmikantapalaverin järjestämistä oli suunniteltu, mutta se oli jäänyt järjestämättä.

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan työntekijän sairauspoissaolojen syiden ei oltu näytetty olevan yhteydessä hänen työtehtäviinsä, eikä hänen työkykynsä katsottu poissaolojen syyt huomioiden alentuneen pysyvästi siten, että työnantajalta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Irtisanominen oli laiton.

Räjähdysaineita valmistavan yrityksen työntekijä oli ollut työsuhteessa yritykseen 19.2.1990 alkaen aluksi noin vuoden puuseppänä ja sen jälkeen happotyöntekijänä happotehtaan puolella. Työ oli keskeytymätöntä kolmivuorotyötä, joka sisälsi yksintyöskentelyä yöaikaan. Työntekijän lisäksi työssä oli samaan aikaan yövuorossa vain vartija. Työnantajalla oli yrityksessä tehtävän työn luonteen vuoksi erityinen vastuu ihmisten ja ympäristön turvallisuudesta, mistä syystä työntekijän sekä fyysisellä että psyykkisellä toimintakyvyllä oli merkitystä työkyvylle ja turvallisuudelle.

Työntekijän polvi tähystettiin rustovaurion vuoksi 1.8.2005, minkä jälkeinen työkyvyttömyys kesti 25.9.2005 asti.

Työntekijän serkku joutui törkeän pahoinpitelyn uhriksi 4.9.2005. Tässä yhteydessä työntekijä tuomittiin tekijän suojelusta tämän hävitettyä todisteita sekä ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen. Tämän jälkeen työntekijä sai akuutin psykoottisen häiriön ollen tästä syystä työkyvytön 26.9.2005 alkaen ja tästä syystä myös tahdosta riippumattomassa hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. Unettomuutta, ahdistuneisuutta ja paniikkioireita oli esiintynyt jo loppukesällä 2005. Työnantaja irtisanoi hänen työsopimuksensa 12.9.2006 irtisanomisperusteena työkyvyttömyys. Työntekijää ei kuultu lainkaan ennen työsuhteen irtisanomista.

Työntekijä toimitti työnantajalle irtisanomisajan alkuvaiheessa kaksi hoitavan psykiatrin lausuntoa, 6.10.2006 ja 10.5.2007 laaditut. 6.10.2006 lausunnon mukaan työntekijän työkyky oli huomattavasti kohentunut kesään 2006 verrattuna, ja 10.5.2007 lausunnon mukaan työntekijä oli työkykyinen. Työterveyslääkäri oli tavannut työntekijän koko työsuhteen aikana kaksi kertaa. Yrityksen henkilöstöpäällikkö oli ollut työterveyslääkäriin yhteydessä syksyllä 2006 koskien työntekijän työkyvyttömyyden jatkumista, ja työterveyslääkäri oli konsultoinut asiassa hoitavaa psykiatria. Työterveyslääkäri ei ollut kuitenkaan tehnyt erikseen työkyvyn arviota eikä laatinut tästä lausuntoa.

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan irtisanominen oli laiton, koska työkyvyttömyys ei ollut kestänyt yhtäjaksoisesta syystä yli vuotta ja koska hänen vapaa-aikanaan saamansa rikostuomio ei liittynyt hänen työhönsä eikä osoittanut häntä sopimattomaksi hoitamaan aikaisempia työtehtäviään. Lisäksi työnantajan olisi pitänyt ottaa huomioon irtisanomisaikana tullut uusi selvitys työntekijän terveydentilasta. Koska irtisanominen oli toimitettu työntekijää kuulematta, ei työnantajalla enää uusien lääkärinlausuntojen saamisen jälkeen ollut ollut sellaista varmaa tietoa työntekijän työkyvyttömyyden jatkumisesta, että työnantaja olisi voinut perustellusti pitää työntekijää työkyvyttömänä työtehtäväänsä.