Golfin perimmäinen olemus

Pari vuotta sitten päätin aloittaa uuden harrastuksen, golfin pelaamisen. Kävin alkeiskurssin ja pelasin minkä kesälomani aikana ehdin. Nautinnosta ilman tavoitteita. Pelasin niin, että sain vasempaan käteeni golfkyynärpään, koukistajalihaksen kiinnitysnastan tulehduksen, jota sitten parantelin aina jouluun. Myös oikean jalan akillesjänne alkoi vihoitella, enkä voinut kuvitellakaan käveleväni kymmentä kilometriä golfkentällä, kunnes jo uusi kesälomani alkoi.

Ensimmäisenä kylmänkosteana lomapäivänäni olin rangella harjoittelemassa karkailevia avauslyöntejäni. Nurmi viheriöi ja golfkierrokset kiiltelivät silmissäni. Kunnes alaselkäni sanoi poks – sain akuutin noidannuolen, joka vei minut vuoteen omaksi. Söin tulehduskipulääkkeitä, ja oli vain odoteltava hidasta paranemista.

Ystävät suosittelivat minulle golfautoa, johon olen aina suhtautunut epäilevästi. Enkä vain minä. En ole pitänyt juppityylisestä eliittigolfista, missä "pappa betalar" -nuoriso etenee reiältä toiselle äänekkäästi golfkärryillä ajellen. Jos kärryn käyttöön on terveydellisiä syitä, tilanne on tietysti toinen.

Eräät golfin suuret nimet, kuten Jack Nicklaus ja Arnold Palmer, ja koko ammattilaisgolfaajien liitto PGA ovat Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa asti käyneet todistamassa, että kävelyn tuoma väsymys on olennainen osa golfia. "Onko joku, joka ajelee pitkin golfkenttää lyönniltä toiselle, todellakin golfaaja?"

Vaikka PGA epäsi golfauton käytön, korkein oikeus kuitenkin antoi luvan käyttää ammattilaisturnauksessa golfautoa, äänin 7–2. Golfin perimmäinen olemus on oikeuden mukaan "mailojen käyttö pallon saamiseksi aloituspaikalta jonkin matkan päässä olevaan reikään niin vähillä lyönneillä kuin mahdollista".

Oikeus perusteli päätöstä myös sillä, että 18 reiän ympärikävely kulutti vain noin 500 kaloria, "ravitsemuksellisesti vähemmän kuin Big Mac -hampurilainen". Koska golf on "matalan intensiteetin toimintaa, pelin tuottama väsymys on pääasiassa psykologinen ilmiö, jossa stressi ja motivaatio ovat päätekijät".

Nyt on siis määritelty aina Yhdysvaltain korkeinta oikeutta myöten, mitä golf on ja mitä se ei ole. Samalla golf alkaa muistuttaa nykyistä työelämää, jossa päätekijöinä ovat stressi ja motivaatio ja fyysinen rasittavuus on toissijaista. Jopa niin, että kierroksen jälkeen ei tule palkita itseään hillomunkilla tai hampurilaisella, jos aikoo välttyä ylimääräisiltä golfkiloilta.

Golf poikkeaa muista harrastuksista monella tavalla. Pelikierroksen kesto on yli neljä tuntia. Oikean suorituksen saaminen lihasmuistiin vaatii tuhansia toistoja, kymmenentuhatta joidenkin arvioiden mukaan. Golfin pelaajilla on usein liian paljon aikaa miettiä suorituksiaan, analysoida suorituksiaan henkiseen uupumukseen asti. Kokovartalokipsi iskee, kun mailan eteen pannaan pallo.

Itse sain viime kesänä miettiä enemmän selkääni ja akillesta kuin kokovartalokipsiä, mikä sekään ei ole minulle tuntematon asia. Harrastuksena golf on edelleen mitä mainioin, kunhan sitä ei ota liian vakavasti.