Työperäinen ärsytyskosketusihottuma

Mekanismit ja aiheuttajat

Ärsytysihottuma johtuu ihon sarveiskerroksen vaurioitumisesta. Vaurioita aiheutuu erilaisilla mekanismeilla – esimerkiksi pesuaineet ja liuottimet aiheuttavat ihon rasvojen häviämisen, ja emäksiset ja happamat aineet taas vahingoittavat sarveiskerroksen proteiineja. Tavallisia ärsytysihottuman syitä ovat märkätyö, likainen työ, elintarvikkeet, pesuaineet, liuottimet, öljyt, monet muovikemikaalit, betoni ja sementti, ihon hautuminen tiiviin suojakäsineen alla sekä ihon poikkeava hankautuminen. Tiiviin suojakäsineen aiheuttama hautuminen ei yleensä ole ärsytysihottuman primaari syy, mutta se on varsin tavallinen ihottumaa ylläpitävä syy pitkään jatkuneessa kroonistuvassa työperäisessä käsi-ihottumassa. Ärsyttäviä tekijöitä on yleensä useita, esimerkiksi märkätyö ja pesuaineet yhdessä. Tilastot ärsytysihottuman aiheuttajista eivät ole yhtä tarkkoja kuin allergisten ihottumien syyt, koska on ihotautilääkärin tai muun tutkivan lääkärin mielipiteestä kiinni, mikä altiste valitaan pääasialliseksi syyksi. Ei ole olemassa mitään ihotestiä tai muuta tutkimusta, jolla voitaisiin osoittaa tietty altiste ärsytysihottuman spesifiksi syyksi yksittäisellä potilaalla.

Oireet

Ärsytysihottuma ilmaantuu tyypillisesti ensin käsien ohuille ihoalueille eli sormiväleihin, sormien selkäpuolelle, kädenselkään ja ranteen volaaripuolelle. Alkuvaiheessa työperäinen ärsytysihottuma helpottaa selvästi jo viikonlopun vapaapäivien aikana ja paranee usein kokonaan viikon loman tai muun työstä poissaolon aikana. Ihottuman uusiessa ja pitkittyessä myös paraneminen hidastuu. Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen kannanoton mukaan kroonistuneidenkin tapausten pitää parantua kolmen kuukauden kuluessa silloin kun ihoa ärsyttävät altisteet ovat poissa (esim. sairausloman aikana) ja ihoa hoidetaan aktiivisesti.

Diagnostiikka käytännön tasolla

Työperäisen ärsytysihottuman diagnoosi on kliininen, eli se perustuu tyypilliseen taudinkuvaan.

Työssä täytyy olla tunnettuja ärsyttäviä tekijöitä, joiden tiedetään voivan aiheuttaa ihottumaa. Ihottuman pitää ilmaantua siihen ihokohtaan, johon ärsyttävä tekijä kohdistuu, ja ihottuman paraneminen altistumisen loppumisen jälkeen pitää objektiivisesti osoittaa. Käytännössä tehdään allergiatestit (prick-testit ja epikutaanitestit) allergioiden poissulkemiseksi. Mikäli aikaisempi taudinkulku on ollut työperäiseen ihottumaan sopiva ja työssä on riittävästi ihoa ärsyttäviä tekijöitä, määrätään potilas sairauslomalle. Jos ihottuma paranee esim. kahdessa viikossa täydellisesti, tehdään työperäisen ärsytysihottuman diagnoosi. Jos taas potilas on vastaanotolla oireeton esimerkiksi vuosiloman jälkeen, pyydetään potilasta palaamaan takaisin työhön ja tulemaan näyttämään ihottumaansa sitten kun oireita ilmenee. Jos ekseemaa todetaan ärsytysihottumaan sopivissa paikoissa eikä ole merkkejä mistään endogeenisesta ekseemasta, voidaan tehdä ärsytysihottuman diagnoosi. Työperäinen ärsytysihottuma ei ole ikuinen sairaus, eli jokaisessa ihottumavaiheessa tulee arvioida uudestaan työperäisten altisteiden osuus.

Hoito

Tutkimuksen yhteydessä potilaalle annetaan ihottuman hoito-ohjeet ja suojautumisohjeet. Ärsytysihottumaa hoidetaan II–III luokan kortisonivoiteella, mutta perusvoiteen säännöllinen käyttö ihottumavaiheen jälkeen on erityisen tärkeää. Asianmukaisten suojakäsineiden käyttö on tärkein ihottuman uusiutumista ehkäisevä tekijä silloin, kun työtehtäviä ei voida muuttaa. Työpaikalla kannattaa miettiä mahdollisuuksia vähentää ihoa ärsyttäviä tekijöitä tai ihoa ärsyttävien työtehtävien jakamista usean työntekijän kesken. Lievät ärsytysihottumat paranevat suojaus- ja hoito-ohjeilla kokonaan.

Ennuste

Lievän ärsytysihottuman ennuste on yleensä hyvä, mutta pitkittyneissä vaikeammissa tapauksissa työkyvyn ennuste voi olla huonompikin kuin allergisissa kosketusihottumissa. Ihottuman jatkuessa pitkään tai toistuessa usein ihon ärsytyskynnys pienenee, eli yhä lievemmät ärsykkeet kykenevät aiheuttamaan ja ylläpitämään ihottumaa. Työterveyslaitoksen tuoreessa ammatti-ihotautipotilaiden seurantatutkimuksessa tärkein prognostinen tekijä oli ihottuman kesto diagnoosihetkellä. Käsi-ihottuma on yleinen sairaus: noin 10 % aikuisesta väestöstä ilmoittaa käsi-ihottumaa esiintyneen viimeisen vuoden aikana. Jos henkilö työskentelee ihottumariskialalla, on tärkeää selvittää ihottuman etiologia jo alkuvaiheessa, eli selvittää mahdolliset kosketusallergiat. Suojautumis- ja hoito-ohjeet pitää antaa kaikille käsi-ihottumapotilaille. Jos työssä on ihottumaa pahentavia tekijöitä, kannattaa alkuvaiheessa panostaa sairauslomaan, jotta ihottuma saadaan paranemaan kokonaan. Silloin ihottuman ennuste paranee ja työntekijän mahdollisuudet pärjätä työssään ilman uusia oireita lisääntyvät. Suojakäsineitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi ihottumakäsissä. Ihottumakohdassa ihon läpäisyeste on vaurioitunut ja erilaiset kemikaalit tunkeutuvat ihoon paljon helpommin kuin terveessä ihossa. Myös tiiviin suojakäsineen aiheuttama hautuminen lisää huomattavasti vahingollisten aineiden tunkeutumista ihoon ja saattaa johtaa allergian kehittymiseen suojakäsineen sisältämille kemikaaleille tai proteiineille, mikä huonontaa prognoosia.

Työperäinen ärsytysihottuma ja atopia

Ihon atooppinen rakenne, eli aikaisempi tai nykyinen atooppinen ekseema, on tärkeä työssä ilmenevän ärsytysihottuman riskitekijä. Pelkkää hengitystieatopiaa ei voi pitää ihottuman riskitekijänä, koska tutkimustulokset eivät ole yhtenäisiä: joissakin aineistoissa on kuvattu jopa negatiivinen yhteys. Lapsuuden atooppinen ekseema ei ole este työperäisen ärsytysihottuman diagnoosille, mutta oireisen atooppisen ihottuman yhteydessä ärsytysihottumaa ei Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautien poliklinikalla yleensä pidetä ammattitautina, vaan katsomme, että se kuuluu perustautiin. Allergiset kosketusihottumat diagnosoidaan atooppisen ihottuman yhteydessä samaan tapaan kuin muillakin potilailla – toki ihotautilääkäri selvittää lausunnossaan, mitkä oireet johtuvat kosketusallergiasta ja mitkä endogeenisesta perustaudista. Aikuisiällä atooppisen ihottuman tärkein ilmenemispaikka on kädet. Mitä vaikeampi atooppinen ihottuma oli lapsuudessa, sitä todennäköisemmin aikuisiällä ilmenee käsi-ihottumaa. Käsi-ihottuman ilmaantumisen todennäköisyys liittyy myös työn ihoa ärsyttäviin altisteisiin eli ihottumariskialoilla käsi-ihottumaa on selvästi enemmän kuin toimistotyyppisessä kuivassa ja puhtaassa työssä. Jos jo lapsena oli ihottumaa käsissä (sormissa, kämmenissä tai kädenselissä), käsi-ihottuma ilmaantuu pahimmilla ihottumariskialoilla lähes varmasti, vaikka oireet olisivat välillä kadonneet. Atooppista ihottumaa sairastaneita tai sairastavia kannattaa edelleen varoittaa käsi-ihottumariskistä, vaikka oireettomia ei voida kieltää valitsemasta ihottumariskialaa. Käsien suojaus ja säännöllinen hoito on erityisen tärkeää niille, joilla on atooppinen ihonrakenne. Tulevaisuudessa voidaan ehkä antaa yksilöllisempää neuvontaa uusien geenitutkimusten avulla.