Ärsytyskosketusihottuma vakuutusnäkökulmasta

Ärsytyskosketusihottuman oireena on useimmiten käsiekseema, joka alkaa sormiväleistä ja kädenselästä sekä voi laajentua kämmenpuolelle. Tavallisimpia ihottuman aiheuttajia ovat märkätyö sekä pesu- ja liuotinaineet. Riskiammatteja ovat erityisesti keittiö- ja siivousala mutta myös terveydenhoitoala ja kampaamotyö. Ärsytysihottuman diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja ärsyttävien tekijöiden selvittämiseen. Anamneesilla selvitetään altistuksen voimakkuus ja pituus sekä lomien vaikutus ihottumaan.

Ärsytyskosketusihottuma on haasteellinen monella tavalla työperäisyyden selvittämisen ja korvattavuuden kannalta. Lähtökohtaisesti on kyseessä ohimenevä ja "luonnollinen" ihoreaktio työssä esiintyviin, yleensä kemiallisiin tekijöihin. Ihottuma on ohimenevä ja palautuva eikä aiheuta pysyvää alttiutta tautiin. Työperäisenä ihottuman luonteeseen kuuluu syntyä nopeasti työn ärsytysolosuhteissa ja kadota työstä poissa ollessa sekä reagoida hoidolle. Korvausteknisesti kuuden kuukauden oireeton aika ihottumien välillä saattaa siirtää vastuun tapaturmavakuutusyhtiöstä toiseen.

Työterveyslääkärin ensimmäinen haaste työperäistä ärsytyskosketusihottumaa epäillessä on selvittää, mikä on oireiden alkamisen ja taudin etenemisen ajallinen yhteys työaltistumiseen. Tutkiakseen, miten työaltistuminen vaikuttaa ihottumaan, olisi lääkärin kontrolloitava ihon tilaa erityisesti silloin kun sairauspoissaolo alkaa, sen päättyessä ennen työhönmenoa ja jonkin aikaa työn kestäessä. Kyseessä on altistuskokeen luonteinen interventio, joka tulisi suorittaa ainakin kahteen kertaan riittävän varmuuden saavuttamiseksi. Seurannassa varmistetaan onko iho parantunut oletettavassa ajassa kokonaan vai osittain. Ärsytyskosketusihottuma kannattaa alkuvaiheessa myös hoitaa tehokkaasti kroonistumisen estämiseksi.

Toinen haaste on erotusdiagnostiikka erityisesti atopian suhteen. Atooppinen iho altistaa ärsytysihottumalle ja voi olla pääasiallinen syy ihottumaan. Jos vakuutetulla on atopia-anamneesin lisäksi tyypillinen atooppinen ihottuma, korvauslinja on ollut tiukka ja ammattitautina ärsytyskosketusihottuma evätään. Virhe on tapahtunut jo työalan valinnassa. Työterveyslääkärin on tärkeä kirjata huolella atopia-anamneesi ja muut tähän liittyvät seikat.

Kolmas haaste on ärsytysihottuman aiheuttama työkyvyttömyys ja mahdollinen ammatillinen kuntoutustarve. Ärsytysihottuman luonteeseen kuuluu tilapäisyys, reagointi altistumiselle, joten oireilu voi suojauksesta huolimatta olla jaksottaista kuten myös hoito ja sairauslomaepisodit. Paraneminen tapahtuu suhteellisen nopeasti, joten poissaolojaksoja voi kertyä useita vuoden aikana. Ammattitautina korvatun ärsytyskosketusihottuman hoidot ja työkyvyttömyys eli ansionmenetys korvataan. Määräaikainen osatyökyvyttömyys on joskus perusteltu. Tilanteet ovat yksilöllisiä ja myös työnantajan kannasta riippuvaisia. Työterveyshuollossa on tarpeen seurata käsien suojauksen toimivuutta ja työssä tapahtuvan altistuksen muutoksia. Riittävän pitkä seuranta-aika on kuitenkin välttämätön.

Työkyvyttömyyttä pohditaan suhteessa aiempiin poissaoloihin, jotka johtuvat selvästä työn aiheuttamasta ärsytyskosketusihottumasta. Ärsyttävien tekijöiden määrään reagoivan sairauden kohdalla on ajateltavissa myös osa-aikaisuus altistuksen vähenemisen näkökulmasta, mutta kokonaisuutena myös taloudellisesti katsoen uusi, kuiva ja puhdas ammatti on ensisijainen ja usein löydettävissä. Pysyvä osatyökyvyttömyys voi tulla kyseeseen vain silloin kun ainoaa soveltuvaa työnkuvaa ei löydy täysipäiväisenä. Yleensä tällöin on kyseessä lähellä eläkeikää oleva henkilö tai henkilö, jolla koulutustausta on vähäinen ja oppimisedellytykset niukat. Selvää yhtenäistä linjaa osatyökyvyttömyydestä ei ole, mutta yhtenä osviittana voidaan pitää eläkevakuutuksessa käytössä olevaa osatyökyvyttömyyttä eli työkyvyn alentumaa 2/5:lla. Pysyvä työkyvyttömyys työntekijän omaan työhön kyseessä olevan ihottuman johdosta on harvinaista.

Ammatillisen kuntoutuksen tarve tapaturmavakuutuksessa todetaan silloin kun vakuutettu on tullut työkyvyttömäksi omaan työhönsä ammattitaudin vuoksi tai hänen työ- ja toimintakykynsä tai ansiomahdollisuutensa ovat ammattitaudin johdosta heikentyneet. On tärkeää, että kuntoutusmahdollisuudet selvitetään ensin vakuutetun oman työnantajan ja työterveyshuollon kesken. Joskus voidaan entisen koulutuksen tai ammatin sisällä vaihtaa toimenkuvaa sopivammaksi ärsytystekijöiden suhteen: esimerkiksi hoitoalalta löytyy töitä, jotka eivät rasita ihoa samalla tavalla. Uuden ammatin tai työalan selvittämiseksi vakuutusyhtiö lähettää vakuutetun yleensä vakuutuskuntoutus VKK: lle tai muulle kuntoutuksen palveluntuottajalle. Ammatillisessa suunnittelussa katsotaan alan soveltuvuutta ja suhteutetaan menetetyn ammatin ansionmenetysarvoa mahdollisen uuden ammatin suhteen.

Ammatillisen kuntoutuksen tarve käsitellään ärsytyskosketusihottumatapauksissa nykyisin myös Tapaturma-asiain korvauslautakunnassa yhtiöiden yhteisen korvauslinjan ylläpitämiseksi. Aikaisemmin suhtautuminen ärsytysihottuman ammatillisen kuntoutuksen korvaamiseen on ollut kielteinen, nykyistä käytäntöä voisi luonnehtia kriittiseksi. Tapausten kaikki näkökohdat tutkitaan ja arvioidaan huolellisesti. Hyväksytty koulutus tai työvaihto korvataan.