Stressi-ihottumaa työstä?

Jokainen kutiaa

Kutina on niin yleistä, että voidaan sanoa jokaisen kutiavan ainakin kerran päivässä huomaamattaan hieraisee tai raapii lyhyesti kutiavaa kohtaa, esimerkiksi päänahkaa, nenänpieltä tai kädenselkää, siis helposti käden ulottuvilla olevia, paljaita ihokohtia. Kun sitten väestöltä kysytään, kuinka moni on kutissut viikon sisällä, lähes 10 % vastaa myöntävästi (Schut C ja Kupfer J. 2013). Kutina yleistyy iän mukana, ja naiset kutiavat useammin kuin miehet (Misery L, ym. 2012, Ständer S, ym. 2013).

Kutina voi myös kroonistua. Krooniselle kutinalle ei ole kuitenkaan kansainvälisesti sovittua määritelmää. Aiemmin tavallisen ja kroonisen kutinan rajana pidettiin kuutta kuukautta (Hannuksela M. 2009), mutta Ständerin ym. (2013) artikkelissa raja onkin vain kuusi viikkoa. Aikuisväestössä kroonista kutinaa on eri tutkimuksissa yllättäen raportoitu 14–25 %:lla. Luvut vaikuttavat suurilta. Selitystä akuutin ja kroonisen kutinan esiintymislukujen eroavuuteen ei kirjallisuudessa ole tietääkseni käsitelty.

Kutina jaetaan yleensä neljään, joskus kahdeksaan tyyppiin (Hannuksela M. 2009). Yleisin niistä on pruritoseptiivinen kutina, jossa kutinan aiheuttaja on jokin ihotauti, useimmiten jokin ekseema tai psoriaasi, ihoinfektio, hyönteisen purema tai parantuva haava. Kuivassa ihossa on lievä tulehdus, joka aiheuttaa kutinaa ekseeman tapaan, sillä kuivassa ihossa on jo tulehdus, silmällä näkymätön ekseema. Neurodermatiitti on kutina-raapimiskierre, siis jokainen neurodermatiittipotilas kutiaa. Kaikki nokkosihottumapotilaatkin kutiavat ja psoriaasipotilaista kahdeksan kymmenestä. Muita kutinaa aiheuttavia tauteja ovat mm. maksa- ja munuaistaudit sekä syöpätaudit. Luulosta huolimatta diabeteksessa kutinaa ei ole, elleivät taipeet ole hautuneet, jolloin hiivat ja bakteerit, mahdollisesti rihmasienetkin ovat päässeet lisääntymään ja aiheuttamaan tulehduksen.

Kutina tarttuu

Erityisesti ihoatoopikot, siis kuivaihoiset, joista toisilla on näkyvää ekseemaakin, alkavat kutista ja raapia, kun näkevät jonkun toisen raapivan. Tuo raapija voi olla perheenjäsen, työtoveri tai vaikkapa videokuva (Papoiu AD, ym. 2011). Atoopikoilla kutina laajenee helposti laajalle alueelle kehoon, vaikka vain yhtä kohtaa ihosta ärsytettäisiin. Ei-ihottumaisella henkilöllä kutiava alue pysyy rajallisena eikä leviä muualle kehoon. Aina "tartuntaan" ei tarvita edes näköhavaintoa raapimisesta. Riittää, kun näytetään ihottumakuvaa, hämähäkkiä, punkkia tms. Tarttuvan kutinan voimakkuuteen vaikuttaa myös ihmisen herkkyys, etenkin taipumus neuroottisuuteen ja negatiivisiin tunteisiin. Empaattisilla henkilöillä kutinakynnys on paljon korkeampi. Herkkyys on paikallistettu useisiin aivojen kohtiin, muun muassa somatosensoriseen ja prefrontaaliin osaan aivojen kuorikerrosta (Holle H, ym. 2012).

Kutinalääkkeitä ei ole markkinoilla

Kun potilas valittaa kutinaa, lääkärin reseptiautomatiikka panee kirjoittamaan antihistamiinireseptin. Väsyttämättömistä antihistamiineista ei kuitenkaan ole apua muuta kuin urtikariassa, jossa paukamien aiheuttaja ja kutinan välittäjäaine on histamiini (Xander C, ym. 2013). Atooppisessa kutinassa väsyttävä antihistamiini auttaa jonkin verran. Useat potilaat eivät sitä kuitenkaan halua käyttää, sillä seuraavakin päivä menee tokkurassa. Kokeiluasteella olevista lääkkeistä H4-antihistamiinit näyttäisivät tulevan markkinoille ensimmäiseksi, sitten mahdollisesti neurokiniini-1-reseptorin salpaajat (Benecke C, ym. 2013). H4-antihistamiinit eivät väsytä eikä niiden käytölle ilmeisesti ole esteitä pitemmälläkään aikavälillä.

Naiset herkempiä stressille kuin miehet

Saksassa Ständer työtovereineen keräsivät runsaat tuhat kroonista, yli kuusi viikkoa kestänyttä kutinaa sairastavaa kutinapoliklinikoiden potilasta, joista 55 % oli naisia (Ständer S, ym. 2013). Miehet olivat keskimäärin 3,5 vuotta vanhempia kuin naiset, ja heillä oli kutinaa aiheuttavia somaattisia tauteja useammin kuin naisilla. Naisilla oli sen sijaan enemmän psykosomaattisia oireita ja heillä oli psyykkisiä sairauksia miehiä useammin. Heillä myös henkinen stressi lisäsi kutinan voimakkuutta ja aiheuttikin sitä miehiä useammin ilman, että henkilöllä oli muita kutinaa aiheuttavia tekijöitä. Odotettua oli myös, että naisilla oli kyhmykutinaa, prurigo nodularista, useammin kuin miehillä.

Toisessakin, lähes 1000 henkilöä käsittäneessä saksalaistutkimuksessa naisilla oli useammin kroonista kutinaa kuin miehillä (Matterne U, ym. 2013). Samaten masentuneisuus ja negatiiviset tunteet lisäsivät kutinaa naisilla.

Stressi-ihottumasta vain vähän näyttöä

Johdannossa mainittujen sairauksien ja henkisen työ- tai muun stressin yhteydestä ei ole muuta objektiivista näyttöä kuin kutinakynnyksen alentuminen ja raapimalla aikaansaatujen iho-oireiden kehittyminen sekä lisääntyminen. Italialaisessa, yli 1700 sairaaloiden työntekijää käsittäneessä kyselytutkimuksessa joka neljännellä oli ollut käsi-ihottumaa vuoden aikana ja kaiken kaikkiaan ihottumaa oli ollut jossakin päin kehoa joka kolmannella (Magnavita N, ym. 2011). Työstressi lisäsi ihottumia vain vähän. Suurempi merkitys oli henkilön masentuneisuudella ja ahdistuneisuudella. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset viittaavat siihen, että naisilla työstressi lisää kutinaa, mutta ihottumien ilmaantumiseen sillä on vain vähän, jos lainkaan merkitystä. Huomiota tulisi kiinnittää työntekijän henkiseen hyvinvointiin ja estää siten oirehtimisen "tarttuminen" henkilöstä toiseen. Kyseessä olisi siten samantapainen ongelma kuin sairasrakennusoireyhtymän ja sähköyliherkkyyden leviäminen työpaikalla herkkiin, helposti masentuviin ja huolestuviin työntekijöihin. Äidin työstressillä ja ammatilla on väitetty olevan vaikutusta myös lasten atooppisen ekseeman esiintyvyyteen (Wang IJ, ym. 2013). Tässä taiwanilaisessa kyselytutkimuksessa oli mukana lähes 20000 äitiä, joista 62 % oli työssä raskauden aikana. Korkeammin koulutettujen naisten lapsilla oli puolitoistakertainen riski saada ekseema vähemmän koulutettuihin verrattuna. Työstressilläkin näytti olevan jonkin verran vaikutusta. Sen sijaan vuorotyö ei vaikuttanut asiaan. Kirjoittajien selitys työn merkityksestä on tuskin totta.

Johtopäätökset

Henkinen stressi liittyneenä henkilön masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen alentaa kutinakynnystä ja lisää raapimista. Raapimisen seurauksena tulee ihorikkoja, ihoinfektioita ja rupia, jopa kyhmykutinaa. Työstressin merkitys on tutkimuksissa vähäinen. Näyttöä ei ainakaan toistaiseksi ole siitä, että stressi aiheuttaisi ihottumia.