Tärinätauti ja työkyky
Työkykyongelma on usein syy, joka johtaa tärinätautipotilaan ammattitautitutkimuksiin. Sitä miten tärinätautipotilaat diagnoosin jälkeen selviävät työelämässä, ei ole juurikaan selvitetty edes kansainvälisissä tutkimuksissa. Teimme kyselyn kaikille Työterveyslaitoksella Helsingissä tai Tampereella vuosina 2000-2008 tärinätautidiagnoosin saaneille ja pyrimme selvittämään muun muassa muutoksia oireissa, itse arvioitua työkykyä ja elämänlaatua sekä työpaikalla tehtyjä mahdollisia muutoksia.
Suomessa käsiin kohdistuvalle tärinälle altistuminen on vähentynyt, kun voimakkaasti altistavat työt, esimerkiksi perinteinen metsurin työ ja kaivostyö, ovat vähentyneet ja työkalujen tärinävaimennus on parantunut. Useissa ammateissa altistutaan edelleen erilaisten paineilma- tai sähkökäyttöisten käsityökalujen, kuten mutteriavaimien, hiomalaikkojen, iskuporien, piikkausvasaroiden ja betonitäristimien aiheuttamalle tärinälle. Tällaisia ammatteja ovat esimerkiksi autonasentajat ja muut metallityöntekijät sekä rakennusalan ammatit.
Tyypillisiä tärinän aiheuttamia oireita ovat kohtauksittainen valkosormisuus, sormien puutuminen, kömpelyys tai puristusvoiman heikentyminen. Käsiin kohdistuvan tärinän aiheuttamana ammattitautina, tärinätautina, voidaan Suomen ammattitautilainsäädännön mukaan hyväksyä valkosormisuus-oireyhtymä tai yläraajan monihermovaurio. Vuosina 2005–2011 työperäisten sairauksien rekisteriin oli ilmoitettu vuosittain 22–55 tärinätautitapausta ammattitauteina. Näistä vakuutusyhtiöt ovat hyväksyneet ammattitaudeiksi 10–30 tapausta vuodessa (Kuva «Työteperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetut »1). Riippumatta siitä, hyväksytäänkö tärinälle altistavaan työhön liittyvät oireet ammattitaudiksi vai ei, oireisiin on suhtauduttava vakavasti, koska usein ne vaikuttavat henkilön työkykyyn.
Tärinätaudin saaneilla on lisäksi usein erilaisia yläraajan rasitussairauksia ja kipuja, esimerkiksi rannekanavaoireyhtymän, kaularankakuluman ja hartiaseudun pehmytkudosten aiheuttamia oireita. Ne voivat liittyä työhön, joka usein on fyysisesti raskasta ja jossa käytetään moottorikäyttöisiä käsityökoneita niitä nostaen, kannatellen ja painaen. Työtä voidaan joutua tekemään huonoissa työasennoissa ja vaihtelevissa lämpöolosuhteissa. Aina ei ole helppo arvioida, mikä osuus yläraajan oireista johtuu tärinätaudista ja mikä muista tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista. Joka tapauksessa työperäiset syyt selittävät osaltaan työkyvyn alenemaa, mikä voisi olla estettävissä työjärjestelyihin ja altistumiseen ajoissa puuttumalla.
Tuloksia
Mitä tärinätautipotilaille tapahtuu sen jälkeen, kun lääkäri on kirjoittanut E-lausunnon ammattitaudista? Kysyimme tätä kaikilta 241 potilaalta, jotka olivat saaneet Työterveyslaitoksen Helsingin tai Tampereen työlääketieteen poliklinikalta tärinätautidiagnoosin vuosina 2000–2008. Kyselyyn vastasi 149 potilasta (62 %). Vastaajien keski-ikä oli 59 vuotta ja tärinätauti oli diagnosoitu keskimäärin 8,5 vuotta aiemmin. Ansiotyössä diagnoosin jälkeen jatkoi 30 %. Uudessa työssä tai uudelleen koulutuksessa oli 11 %. Työkyvyttömyyseläkkeellä oli 31 %. Muulla eläkkeellä (vanhuuseläke, varhaiseläke, työttömyyseläke, itse maksettu eläke) oli 19 %.
Noin 80 %:lla oireet jatkuivat kyselyn aikaan samanlaisina tai voimakkaampina kuin diagnoosihetkellä. Niillä, joilla valkosormisuus oli todettu nuoremmalla iällä, oireet vähenivät tai parantuivat kokonaan useammin kuin iäkkäämmillä. Hermo-oireetkin, joita yleensä pidetään pysyvämpinä kuin verisuoniperäisiä oireita, olivat helpottaneet 1/3:lla, mutta iällä ei näyttänyt olevan tähän merkitystä. Myöskään tupakoinnilla ei ollut yhteyttä oireiden jatkumiseen. Vaikka tupakointi itsessäänkin voi aiheuttaa valkosormisuus tyyppisiä oireita, tutkimustulokset tupakoinnin vaikutuksesta tärinätautioireisiin ovat ristiriitaisia.
Noin puolessa tapauksista työpaikalla oli tehty muutoksia ammattitaudin vuoksi, esimerkiksi hankittu vähemmän täriseviä työkaluja tai tärinää vaimentavia käsineitä. Näiden henkilöiden oireet eivät olleet vähäisempiä kuin niiden, joilla muutoksia ei ollut tehty. Mahdollisesti muutoksiin lähdetään vasta sitten, kun oireet ovat vakavia, ja tällöin oireet eivät enää olekaan palautuvia.
Neuropatiaoireista kärsivistä 36 % oli työkyvyttömänä, kun niistä, joilla hermoperäiset oireet olivat lievittyneet, vain 24 % oli työkyvyttömänä. 2/3:lla oli muitakin sairauksia kuin tärinätauti. Vaikka tulokset vakioitiin muilla sairauksilla, iällä ja tupakoinnilla, tärinätaudin oireiden jatkuminen tai paheneminen heikensi merkitsevästi itsearvioitua työkykyä (kuva «Työssä olevien tärinätautipotilaiden oma arvio työ»2) ja elämänlaatua. Oma arvio yleisestä terveydentilasta oli neuropatiaoireisilla selkeämmin alentunut kuin valkosormisuudesta kärsivillä.
Pohdintaa
Tutkimuksemme mukaan sekä verisuoni- että hermoperäiset tärinätautioireet jatkuivat enemmistöllä ammattitautidiagnoosin jälkeenkin. Ne olivat yhteydessä alentuneeseen itsearvioituun työkykyyn ja yleiseen terveydentilaan sekä elämänlaatuun. Puolet vastanneista oli poissa työelämästä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että tärinäaltistumisen jatkuminen on yhteydessä valkosormisuusoireiden pahenemiseen ja toisaalta altistumisen vähentäminen tai lopettaminen helpottaa oireita. Parhaassa tapauksessa valkosormisuusoireet voivat parantua kokonaan altistumisen loputtua. Vastaavaa neuropatiaoireiden helpottamista altistumisen vähentymisen myötä ei ole todettu.
Työterveyshuollolla on tärkeä rooli tärinätaudin primaari-, sekundaari- ja tertiääripreventiossa. Saksalaisen tutkimuksen mukaan vain neljännes sikäläisistä yleislääkäreistä tunnisti tärinätaudin. Saman tutkimuksen mukaan vain noin puolet tärinätautipotilaista koki saaneensa tarpeeksi tietoa On tärkeää, että työterveyshuollossa ollaan valppaita ja annetaan tietoa työntekijöille sekä työnantajalle.
Tärinätaudin primaaripreventio tarkoittaa, että työpaikoilla tärinäasetuksen mukaisesti tiedostetaan käsiin kohdistuvan tärinän aiheuttamat terveysriskit, arvioidaan työntekijöiden päivittäinen altistuminen ja pyritään pitämään se sallituissa rajoissa. Työterveyshuolto tekee työpaikkaselvityksen ja tuntee eri työt ja työvälineet sekä auttaa tarvittaessa tärinäaltistumisen arvioinnissa. Työhöntulotarkastuksessa työntekijöille on hyvä kertoa käsiin kohdistuvan tärinän riskeistä ja keinoista vähentää niitä (Kuva «Neuvoja työntekijöille tärinäaltistumisen vähentäm»3).
Sekundaaripreventiossa työterveyshuollon terveystarkastuksissa ja sairaanhoitokäynneillä aktiivisesti kysytään työntekijöiden käsioireita. Näihin tulisi puuttua jo mahdollisimman varhain. Oireilevien kohdalla mietitään tarvittaessa yhdessä työnantajan kanssa toimenpiteitä, joilla altistumista voidaan vähentää ja oireita lievittää.
Tertiääripreventiossa tavoitteena on työkyvyn palauttaminen. Jos työkyky on jo uhattuna, usein kyseeseen tulevat työtehtävien tai ammatin vaihto sekä ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus.
Tärinätaudin oireiden jatkuminen voi heikentää merkitsevästi sekä itse arvioitua työkykyä että elämänlaatua. Niin kuin ammattitaudeissa yleisemminkin, vakuutusyhtiön hyväksymät tärinätautitapaukset ovat jäävuoren huippu: todennäköisesti on paljon tapauksia, jotka eivät tule tunnistetuiksi ja tutkituiksi, ja vielä paljon enemmän on työperäisestä altistumisesta johtuvaa oireilua, joka ei haittaavuudestaan huolimatta täytä ammattitaudin kriteerejä. On tärkeää, että työperäisiä oireita osataan arvioida kokonaisuutena ja ajoissa kohdennetaan preventiotoimenpiteitä terveys- ja työkykyhaittojen torjumiseksi.
Kiitos Tärinätauti ja työkykytutkimusta tekemässä olleille: Pauliina Toivio, Jari Malmström, Rauno Pääkkönen ja Jukka Uitti.
Dosentti
Työterveyslaitos
riitta.sauni@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Hirvasaho-Tolkki M, Sauni R, Uitti J, Pääkkönen R. Tärinäaltistumisen arviointi työpaikalla ja työterveyshuollossa. Työterveyslääkäri 2007; (2): 83-87.
- Sainio M, Sauni R. Fysikaalisten tekijöiden aiheuttamat hermovauriot. Työperäiset sairaudet, p. 250-258. Työterveyslaitos 2011.
- Sauni R, Pienimäki T, Sainio M. Verisuonisairaudet. Työperäiset sairaudet, p. 461-481. Työterveyslaitos 2011.
- Sauni R, Uitti J, Sainio M, Pääkkönen R. Käsiin kohdistuvan tärinän terveyshaitat. Suomen Lääkärilehti 2011;66: 2579 - 2583.
- Voelter-Mahlknecht S, Pritsch M, Gigic B, Langer P, Loeffler KI, Dupuis H, Letzel S. Socio-medicinal aspects of vibration-induced white finger disease. Disability and Rehabilitation 2008;30:999-1013.