Altistuminen liuotinaineille työssä - tunnista aivohaitat ajoissa

Mitä liuotinaineet ovat ja missä niille altistutaan?

Liuottimia käytetään ohenteina ja pesu- ja rasvanpoistoliuottimina sekä raaka-aineina monella teollisuuden alalla. Liuottimia ja niiden seoksia ovat esimerkiksi ksyleeni, styreeni, tolueeni, asetoni, liuotinbensiinit, tinneri, tärpätti, moottoriöljyt ja moottoribensiinit. Liuottimille altistutaan useimmiten seoksina. Sosiaali- ja terveysministeriö on määritellyt liuottimille ja niiden seoksille haitalliseksi tunnetut pitoisuudet (htp).

Merkittävästi altistavia työtehtäviä ovat edelleen mm. erilaiset maalaustyöt, painaminen, lujitemuovilaminointi, veneenrakennus, lattiatyöt, kumi- ja liimaustyöt sekä metallin rasvanpoisto. Voimakas altistuminen liuottimille on Suomessa vähentynyt vuosikymmenien aikana teknisen ja tuotekehityksen sekä henkilösuojaimien oikean valinnan ja käytön myötä. Silti joka viidennen työntekijän työympäristössä esiintyy edelleen liuottimia, noin joka kymmenes (150 000 työntekijää) kokee haittaa ja merkittävästi altistuneita (jatkuva työskentely > 50% htp-tasolla) on yli 20 000.

Liuotinaineiden terveysvaikutukset

Useat liuotinaineina käytetyistä kemikaaleista luokitellaan erityistä terveysvaaraa aiheuttaviksi, ja niille runsaasti altistuvat työntekijät kuuluvat terveystarkastusten piiriin (Terveystarkastukset työterveyshuollossa 2006).

Välittömät vaikutukset: Liuottimet ärsyttävät ihoa, hengitysteitä ja silmiä. Korkeat, yleensä yli htp-tason liuotinhöyrypitoisuudet aiheuttavat keskushermosto-oireita, kuten huimaus, päänsärky, huonovointisuus ja huumaantuminen. Tapaturmainen altistuminen erittäin suurille liuotinhöyrypitoisuuksille voi johtaa tajuttomuuteen ja jopa pysyviin aivohaittoihin.

Pitkäaikaisvaikutukset: Toistuva ja pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa pysyviä aivohaittoja, joita kutsutaan liuotinaivosairaudeksi. Sen keskeiset oireet ovat muistin, keskittymiskyvyn ja uuden oppimisen vaikeudet. Lisäksi voi esiintyä lukuisia oireita, kuten mielialaoireita ja jaksamattomuutta. Neuropsykologisessa tutkimuksessa löydöksenä on kognitiivinen häiriö, jolle tyypillistä on tiedonkäsittelyn hidastuminen ja työmuistin vaikeudet. Aivohaitat eivät etene liuotinaltistumisen loputtua mutta eivät paranekaan. Nykyaltistumistasoilla liuottimien muut haitat elimistölle ovat epätodennäköisiä. Raskausajan altistumista rajoitetaan, koska liuottimet voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen ja lisätä keskenmenon vaaraa.

Liuotinaivosairauden nykyinen seulonta ja diagnostiikka

Liuotinaltisteisilla aloilla on paljon pieniä työpaikkoja ja yrittäjiä, jotka eivät välttämättä ole kattavan työterveyshuollon piirissä, minkä vuoksi tarvitaan tietoa työpaikoille (tietokortti: Altistuminen liuotinaineille työssä – TERVEYSRISKIT JA HALLINTA http://www.ttl.fi/fi/tietokortit) sekä herkkiä ja helposti käytettäviä terveyshaittojen seulontamenetelmiä.

Terveystarkastukset työterveyshuollossa -kirjassa ja Työterveyslaitoksen ammattitautien ja työperäisten sairauksien sivustolla (www.ttl.fi/fi/tyoterveyshuolto/ammattitaudit) on toimintaohje liuotinaltistuneiden työntekijöiden terveystarkastuksille ja liuotinvaikutusten seulonnalle. Euroquest hermosto-oirekysely (www.ttl.fi/euroquest) on herkkä menetelmä, jolla tunnistaa aivohaittojen ilmaantumiseen liittyvä oireilu. Merkittävästi altistuneen (yli 10 vuotta, mutta lyhyempikin intensiivinen altistuminen voi olla merkittävä) työntekijän kolme tai enemmän muistin ja keskittymisen oiretta (kysymykset 38–47) tulee herättää epäily työperäisistä hermostohaittavaikutuksista.

Muistin ja keskittymisen oireiden taustalla voi mahdollisen aivosairauden ohella olla lukuisia muitakin syitä toiminnallisesta henkisestä kuormittuneisuudesta sairauksiin ja päihteisiin. Kognitiivisten häiriöiden erotusdiagnostiikassa on huomioitava erityisesti mielenterveyden ja unen häiriöt, alkoholin käyttö, pään vammat, neurologiset ja merkittävät sisätautiset sairaudet. Lähete Työterveyslaitokselle perusteltuna työperäisen sairauden epäilynä on aiheellinen, mikäli ei löydy muuta pääasiallista tai selvää syytä kuin merkittävä altistuminen. Käytännössä muusta syystä johtuva aivosairaus estää niitä lievemmän työperäisen aivosairauden toteamismahdollisuuden.

Kahtena viime vuosikymmenenä diagnosoidut työperäiset toksiset aivosairaudet (ICD10: G92), joita todetaan edelleen 5–10 vuosittain, ovat johtuneet lähes yksinomaan pitkäaikaisesta liuotinaltistumisesta. Määrä vaikuttaa vähäiseltä, mutta on tutkimusnäyttöä, että suuri osa tapauksista jää tunnistamatta. Tyypillinen ammattitautitapaus on yli 45-vuotias mies, ja altistava työtehtävä on ollut maalaus, painotyö, lattian lakkaus ja matonasennus, lujitemuovilaminointi tai puun pintakäsittely. Diagnosointivaiheessa kognitiivinen oirekuva on yleensä ollut työkyvyttömyyden aiheuttava. Alustavaa kokemusta on metyylifenidaatti-lääkityksen hyödystä liuotinaivosairauden muisti- ja tarkkaavuusvaikeuksien vähentämisessä.

Seulontaa ja terveystarkastusohjeita on uudistettava

Merkittävästi altistuvien työntekijöiden seulonta ei löydä kaikkia liuottimista oireilevia, tai heidät löydetään niin myöhään, että työkyky on jo mennyt.

Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Työterveyslaitoksen Liuotinaineiden hermostohaittojen varhaistunnistaminen ja ehkäisy -toimintamallin kehittäminen -hankkeessa löydettiin postikyselyn ja sitä seuranneiden kliinisten tutkimusten avulla 32 uutta ammattitautiepäilyä noin 3600 henkilön otannasta. Näistä ammattitautiepäilyistä noin puolella todettiin liuotinaivosairaus, mikä näkyy piikkinä ammattitautitilastoissa. Yllättävän suuri määrä tunnistettuja uusia ammattitauteja selittynee sillä, että seulonta kohdistettiin työntekijöihin aloilla, joissa aivosairautta edelleen ilmenee. Seulontaa tehostettiin myös selvittämällä työuran aikaista altistumista uudella kysymyssarjalla ja kartoittamalla tavallisia erotusdiagnostisia häiriöitä. Merkittävä löydös oli, että liuotinaivosairaustapaukset eivät löytyneet niiden työntekijöiden joukosta, jotka eivät olleet työterveyshuollon piirissä, vaan sairastuneet olivat lähes kaikki käyneet työterveyshuollon terveystarkastuksissa.

Hankkeessa osoitettiin, että kohdennetulla seulontamenetelmällä oireiset potilaat löytyvät aiemmin, vaiheessa, jolloin työkykyä ei ole menetetty. Seulonnan kustannustehokkuutta on myös vaikea kyseenalaistaa, kun aiemmin 95 % todetuista liuotinaivosairaustapauksista päätyi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Liuotinaivosairauden nollatoleranssi

Terveyshaittavaikutusten ehkäisyssä altistumisen määrän vähentäminen on keskeisin toimenpide. Työterveyshuolto ja työsuojelu, yhteistyössä työhygienian asiantuntijoiden kanssa, ovat avainasemassa parannusten toteuttamisessa. Terveyshaittojen seulontaa tulee tehostaa tavoitteena varhainen tunnistaminen, mikä antaa mahdollisuudet tehokkaampaan sairastuvuuden ehkäisyyn.