Työterveyslääkäri

Mielenkiintoinen direktiivi työntekijöiden sähkömagneettisille kentille altistumisesta valmistui

Työterveyslääkäri
2013;31(3):49-50
Leena Korpinen ja Rauno Pääkkönen

Useita direktiivejä työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisille tekijöille ja niistä aiheutuville riskeille on valmistunut viime vuosina (melu, tärinä ja optiset säteilyt). Tällä kertaa vuorossa olivat sähkömagneettiset kentät. Kesäkuun lopulla valmistui uusi direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi). Samalla kumottiin aikaisempi direktiivi 2004/40/EY aiheesta. Direktiivit koskevat Euroopan unionin jäsenvaltioita, joiden on saatettava direktiivin sisältö omaan lainsäädäntöönsä (viimeistään 1.7.2016). Vasta tämän jälkeen se koskee työpaikkoja. Suomessa tämän direktiivin perusteella tehdään valtioneuvoston asetus, joka saatetaan voimaan työturvallisuuslain nojalla. Uuden valtioneuvoston asetuksen voimaantulopäivään saakka Suomessa on voimassa sosiaali- ja terveysministeriön päätös ionisoimattoman säteilyn altistuksen enimmäisarvoista (stmp 1474/91).

Mielenkiintoiseksi direktiivin tekee se, että aikaisemmin Suomessa ei ole ollut velvoittavia säädöksiä pientaajuisille sähkömagneettisille kentille, kuten esimerkiksi sähköalan työympäristöjen sähkö- ja magneettikentille altistumiselle. Direktiivin myötä myös tälle altistumiselle tulee raja-arvot. Uusi direktiivi sisältää staattisia sähkökenttiä ja magneettikenttiä sekä ajallisesti vaihtelevia sähkökenttiä ja magneettikenttiä sekä sähkömagneettisia kenttiä, joiden taajuus on enintään 300 GHz (gigahertzia). Käytännössä direktiivi käsittää esimerkiksi työntekijän altistumisen MRI- eli magneettikuvauslaitteille, sähköjärjestelmille ja siihen kuuluville sähkölaitteille sekä langattomalle tiedonsiirrolle ja sitä käyttäville laitteille.

Direktiivi koskee kaikkia sähkömagneettisten kenttien aiheuttamia suoria biofysikaalisia vaikutuksia ja epäsuoria vaikutuksia mutta ei väitettyjä pitkäaikaisia vaikutuksia. Direktiivi ei koske riskejä, jotka aiheutuvat kontaktista jännitteisiin johtimiin. Direktiivin säännökset eivät estä EU:n työsuojelun puitedirektiivin 89/391/ETY soveltamista tiukempien tai yksityiskohtaisempien säännösten osalta (Suomessa Työturvallisuuslaki).

Direktiivissä käytetään seuraavia käsitteitä:

  • "altistumisen raja-arvo", joka on määritelty biofysikaalisten ja biologisten tekijöiden, erityisesti tieteellisesti vakiintuneiden lyhytaikaisten sekä akuuttien suorien vaikutusten eli lämpövaikutusten ja kudosten sähköisen stimulaation perusteella
  • " terveysvaikutusraja-arvo", joka tarkoittaa niitä terveysvaikutuksia aiheuttavan altistumisen raja-arvoja, joiden ylittyessä työntekijöille saattaa aiheutua haitallisia terveysvaikutuksia (esimerkiksi kudosten lämpenemistä tai hermo- ja lihaskudoksen stimuloitumista)
  • "aistimusraja-arvo", joka tarkoittaa niitä aistinelimiin kohdistuvia vaikutuksia aiheuttavan altistumisen raja-arvoja, joiden ylittyessä työntekijöille saattaa aiheutua hetkellisesti aistihavaintojen häiriöitä ja aivotoiminnan vähäisiä muutoksia,
  • "toimenpidetaso", joka tarkoittaa tasoja, jotka on vahvistettu yksinkertaistamaan menettelyä, jolla osoitetaan asianomaisten altistumisen raja-arvojen noudattaminen tai joilla tarvittaessa toteutetaan asiaankuuluvat suojaavat tai ehkäisevät toimenpiteet. Sähkö- ja magneettikentille on myös määritelty matala toimenpidetaso ja korkea toimenpidetaso.

Esimerkiksi 50 Hz sähkö- ja magneettikentille on direktiivissä esitetty toimenpidetasot:

  1. magneettikentät: matala toimenpidetaso 1000 µT (mikrotesla), korkea toimenpidetaso 6000 µT ja toimenpidetaso raajojen altistuessa paikalliselle magneettikentälle 18 000 µT ja
  2. sähkökentät; matala toimenpidetaso 10 kV/m ja korkea toimenpidetaso 20 kV/m.

Direktiivissä on kerrottu työantajan velvoitteet, joihin sisältyy mm. riskien arviointi ja altistumisen määrittely, riskien estämistä tai vähentämistä koskevat säännökset, työntekijöille annettavat tiedot ja koulutus sekä työntekijöiden kuuleminen ja osallistuminen. Komissio valmistelee myös ei-sitovia käytännön oppaita direktiivin tueksi.

Riskien arvioinnin kohdalla on erikseen mainittu erityisen alttiiden työntekijöiden terveys ja turvallisuus. On tärkeää ottaa huomioon työntekijät, joilla on aktiivinen tai passiivinen implantoitu lääkinnällinen laite, kuten sydämentahdistin, tai työntekijät, joilla on kehon ulkopuolella mukana kannettava lääkinnällinen laite, kuten insuliinipumppu.

Tampereen teknillisellä yliopistolla (TTY) ja Työterveyslaitoksella on jo vuosien ajan tutkittu sähkömagneettisille kentille altistumista erilaisissa työtehtävissä, joten kentille altistumisesta on hyvin tietoa. Esimerkiksi vuonna 2011 valmistui Sähkötutkimuspoolin rahoittama tutkimus "Työntekijöiden altistuminen sähkö- ja magneettikentille 110 kV sähköasemien työtehtävissä". Tutkimuksessa tehtiin sähkö- ja magneettikenttämittauksia useilla sähköasemilla (yhteensä 765 sähkökenttämittausta ja 203 magneettikenttämittausta). Keskiarvo kaikista sähkökenttämittauksista oli 3,6 kV/m ja magneettikenttämittauksista 28,6 µT. Suurin mitattu sähkökenttä oli 15,5 kV/m ja magneettikenttä 710 µT. Kaikki mitatut sähkö- ja magneettikenttäarvot alittivat korkean toimenpidetason arvot (20 kV/m ja 6000 µT). Tutkimuksesta kirjoitettu raportti on kaikkien luettavissa internetissä. Direktiivin toimenpidetasot ovat yleensä korkeampia kuin työpaikkojen keskimääräinen altistuminen.

Tarkemmin direktiiviin ja TTY tutkimukseen voi tutusta seuraavista linkeistä.

Leena Korpinen
professori, LT ja TkT, Tampereen teknillinen yliopisto
leena.korpinen@tut.fi
Rauno Pääkkönen
teemajohtaja, Työterveyslaitos
rauno.paakkonen@ttl.fi