Kypärä suojaa työmatkapyöräilijää aivovammoilta
Pyöräilijä on suojaton tienkäyttäjä, jota eivät turvaa ajoneuvon rakenteet. Väestöhaastatteluiden perusteella on arvioitu, että vuosittain Suomessa loukkaantuu noin 30 000 pyöräilijää. Vammoja saadaan useimmiten raajoihin, jolloin vammat eivät ole yhtä vakavia kuin päävammat. Aikuisten päävammat syntyvät tavallisimmin tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Pyöräilykypärän on todettu ehkäisevän päävammoja erittäin tehokkaasti.
Pyöräilyn turvallisuus on parantunut
Pyöräilyn liikenneturvallisuus, kuten tieliikenteen turvallisuus yleensäkin, on parantunut Suomessa 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1970 tieliikenteessä kuoli yli tuhat ihmistä (1055). Vuonna 2012 liikenteessä kuolleita oli yhteensä 255.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana pyöräilijöiden liikennekuolemien määrä on puolittunut (39 kuollutta vuonna 2003, 19 kuollutta vuonna 2012). Kuolemien vähentymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti taajamanopeuksien alentaminen, kevyen liikenteen väylien kehittäminen ja kypärän käytön lisääntyminen. Parantuneesta turvallisuudesta huolimatta pyöräily on kuitenkin yhä vaarallinen kulkumuoto, jos tarkastellaan onnettomuusastetta eli onnettomuuksien määrää suhteutettuna matkasuoritteeseen.
Loukkaantuneiden pyöräilijöiden määrän arviointia vaikeuttavat puutteet tilastoinnissa. Tilastokeskuksen onnettomuustilastojen peittävyys on kuolemaan johtaneiden liikenneonnettomuuksien osalta sataprosenttinen, mutta loukkaantumisista iso osa ei päädy viralliseen tilastoon. Loukkaantuneiden pyöräilijöiden vuosittainen määrä on 2000-luvun aikana pysytellyt noin tuhannen tuntumassa. Loukkaantuneiden pyöräilijöiden todellisen määrän arvioidaan olevan noin 30-kertainen viralliseen tilastoon verrattuna.
Suurin osa loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista on kaatumisia. Pyöräilijän ja autoilijan välisissä törmäyksissä seuraukset ovat kuitenkin yleensä vakavammat kuin yksittäisonnettomuuksissa: lähes 70 prosenttia pyöräilijöiden kuolemista aiheutuu moottoriajoneuvojen ja pyöräilijöiden välisistä onnettomuuksista.
Liikennevakuutuskeskuksen kokoamien tutkijalautakuntatietojen mukaan vuosina 2005–2011 kuoli 170 pyöräilijää, joista 142 ei käyttänyt kypärää. Heistä useampi kuin joka kolmas (38 %, 54 pyöräilijää) olisi saattanut pelastua pyöräilykypärää käyttämällä. Kypärän käytön suojaavuusvaikutusta arvioitaessa täytyy lisäksi ottaa huomioon, että tähän aineistoon eivät tule ne pyöräilijät, jotka ovat pelastuneet kypärän käytön ansiosta.
Laki velvoittaa käyttämään kypärää
Tieliikennelain 90§ mukaan polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää. Kypärän käyttämättömyys ei kuitenkaan ole rangaistavaa.
Pyöräilykypärän käyttövelvoite astui Suomessa voimaan vuoden 2003 alusta, mikä lisäsi kypärän käyttöastetta jonkin verran. Ennen sitä pyöräilykypärän käyttöaste oli Liikenneturvan seurantatutkimusten mukaan noin 20 prosentin tasolla, jolle se oli noussut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Lain voimaantulovuonna pyöräilykypärän käyttöaste nousi 27 prosenttiin. Nykyään kypärä on päässä noin neljällä pyöräilijällä kymmenestä. Pyöräilykypärän käytön kehitystä havainnollistaa kuva «»1.

Lapsilla ja työmatkapyöräilijöillä kypärä päässä
Noin 80 prosentilla suomalaisista on polkupyörä. Se on kesäisin henkilöauton jälkeen käytetyin kulkuväline ja sitä käyttää jatkuvasti yli viidennes kansalaisista. Henkilöliikennetutkimuksen mukaan vuosittain tehdään noin 430 miljoonaa matkaa polkupyörällä. Tästä kertyy noin 1,3 miljardia kilometriä vuosittain. Kulkutapojen käytön osalta pyöräilyn määrä oli tuoreimmassa tutkimuksessa hieman vähentynyt.
Liikenneturvan tarkkailujen mukaan kypärää käyttää nykyään noin neljä kymmenestä polkupyöräilijästä (44 %). Alueelliset vaihtelut ovat suuria. Pääkaupunkiseudulla reilusti yli puolet pyöräilijöistä käyttää kypärää, kun taas Keski-Pohjanmaalla kypärä päässä on pyöräillyt vain noin joka kahdeksas. Samoin ikävaihtelu on huomattavaa. Vuonna 2013 tarkkailluista alle kouluikäisistä lapsista 92 % käytti pyöräilykypärää. Alakouluikäisistä osuus oli noin puolet (52 %), yläkouluikäisistä vain viidennes (21 %). Työikäisistä (18–64 -vuotiaat) kypärää käytti hieman alle joka kolmas pyöräilijä (30 %). Helsingin kaupungin tarkkailuissa työmatkapyöräilijöiden keskuudessa pyöräilykypärän käyttöaste on joissakin tarkastelupaikoissa ollut yli 70 prosenttia. Samoihin käyttömääriin on päästy Espoossa aamu- ja myöhäisiltapäivälaskennoissa, jolloin on runsaasti työmatkapyöräilyä. Myös koko maassa tavallisimpina työmatka-aikoina pyöräilleet työikäiset käyttävät useammin pyöräilykypärää kuin muina aikoina.
Tapaturmavakuutusten liiton tilastojen mukaan Suomessa tapahtuu vuosittain neljästä viiteen tuhatta työmatkatapaturmaa polkupyörällä, mikä on noin viidennes työmatkatapaturmista (22 %). Pyöräilykypärän käytön toivoisikin yhä lisääntyvän myös työmatkaliikenteessä. Myös työnantaja voi kannustaa tähän. Esimerkiksi Outokumpu Oy:n Tornion tehtaalla ja Kemin kaivoksissa on järjestetty työmatkapyöräilijöille mahdollisuus ostaa laadukas pyöräilykypärä edullisesti. Henkilöstölle on myös jaettu monipuolisesti tietoa ja neuvoja työmatkapyöräilyn turvallisuuden parantamiseksi. Pyöräilyn helpottamiseksi osa tehdasalueen kulkuporteista on varustettu pyöräporteilla ja järjestetty parkkipaikat pyörille. Myös pyöräteiden kunnosta huolehditaan säännöllisesti.
Päävammoilla vakavat seuraukset
Ilman kypärää ajavalla pyöräilijällä on moninkertainen päävammariski kypärää käyttävään pyöräilijään verrattuna. Kypärän käytön on todettu eri tutkimusten perusteella vähentävän päävammojen, aivovammojen ja vaikeiden aivovammojen riskiä kaikissa ikäryhmissä 63–88 prosenttia.
Pohjois-Kymenlaaksossa tehdyssä seurannassa yli kolmannes (35 %) erikoissairaanhoitoon johtaneiden pyöräilytapaturmien vammoista oli päävammoja. Seuraavaksi suurimmat vammaryhmät olivat hartianseudun ja olkavarren vammat (15 %) sekä polven ja säären vammat (13 %). Päähän kohdistuneiden vammojen osuus oli myös tässä aineistossa kypärää käyttämättömillä huomattavasti suurempi kuin kypärää käyttäneillä potilailla (43 % vs. 15 %). Kypärää käyttäneiden potilaiden tapaturmissa syntyi eniten hartianseudun ja olkavarren vammoja (20 %) sekä kyynärnivelen seudun ja kyynärvarren vammoja (20 %). Tapaturmista aiheutunut keskimääräinen työkyvyttömyysaika potilasta kohti oli polkupyöräilijöillä 35 päivää. Pyöräilykypärää käyttämättömien potilaiden sairauslomat olivat pitempiä kuin kypärää käyttäneiden. Pyöräilytapaturmat sattuivat useimmiten ilman toista osapuolta joten kypärän käyttämättä jättämiselle ei löydy perusteita omasta "turvallisesta ajokäyttäytymisestä".
Kustannuksia vammautumiseen johtaneista polkupyörätapaturmista aiheutui potilasta kohden keskimäärin 2 700 euroa. Kustannuksista yli puolet syntyi vammojen hoidosta. Työkyvyttömyysajasta aiheutuneet kustannukset olivat kuitenkin myös merkittävä kustannuserä, 41 prosenttia kaikista tarkastelluista kustannuseristä. Pohjois-Kymenlaakson tapaturma-aineiston perusteella koko maan tasolla aiheutuneet onnettomuuskustannukset polkupyörätapaturmista ovat noin 18 miljoonaa euroa vuodessa.
Kypärän käytössä on noudatettava käyttö- ja kiinnitysohjeita
Vuonna 1995 tuli käyttöön eurooppalainen standardi, jonka mukainen hyväksymismerkintä on CE. Nämä kypärät ovat läpäisseet iskunvaimennustestin, jossa kypärä ja sen sisällä oleva 5 kg painava mallipää pudotetaan 1,5 metrin korkeudelta ja mallipäähän kohdistuva kiihtyvyys on alle 250 g:tä (g=vapaan putoamisen kiihtyvyys). Ilman iskunvaimennusta mallipäähän saattaa kohdistua jopa 1000 g:n kiihtyvyys. Euroopan unionin henkilösuojaimia koskevan direktiivin mukaan EU:n jäsenmaissa myytävien pyöräilykypärien pitää täyttää standardin SFS-EN 1078 vaatimukset. Alle kouluikäisille on olemassa myös oma kypärä, jossa on ns. hätäaukeamismekanismi. Jos lapsi leikkiessään jää riippumaan kypärästään leikkitelineisiin, kypärän lukko avautuu automaattisesti lapsen painon vaikutuksesta. Hätämekanismi on väriltään vihreä (standardi EN 1080). Tällainen kypärä on tarkoitettu vain leikkipaikoille.
Kypärä suojaa parhaiten, kun se on sopiva. Kannattaa valita koko ja muoto, joka tuntuu päässä sopivalta sekä mukavalta. Kypärä asetetaan päähän niin, että se suojaa otsaa, koska otsaan kohdistuu eniten iskuja. Leukahihna ja lukko säädetään lopuksi niin, että kiinnitys tuntuu mukavalta ja tukevalta. Tällöin leukahihnan ja leuan väliin mahtuu vain 1–2 sormea. Kunnollinen kiinnitys varmistaa sen, ettei kypärä mahdollisessa onnettomuudessa lennä pois päästä Näkyvyyttä liikenteessä parantaa kirkkaan värinen kypärä. Pyöräilykypärä on vaihdettava uuteen iskun jälkeen, tai jos siihen tulee syviä viiltoja.
suunnittelija, Liikenneturva
leena.poysti@liikenneturva.fi
Seppo Olkkonen
LKT, Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) tieteellisen ryhmän puheenjohtaja
seppo.olkkonen@ttl.fi"
Kirjallisuutta
- Bicycle Injuries - incidence, risk factors and consequences. Reports from Liikenneturva 39/1993.
- Henkilöliikennetutkimus 2010–2011. Liikennevirasto, liikennesuunnitteluosasto. Helsinki 2012.
- Pyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden liikennetapaturmat. Erikoissairaanhoitoon johtaneet tapaturmat Pohjois-Kymenlaaksossa. LINTU-julkaisuja 4/2008.
- Pyöräilyonnettomuuksia vähennetään teknisillä keinoilla ja asennemuutoksilla, Suomen Lääkärilehti 45;14; 1990.
- Suomalaiset tapaturmien uhreina 2009.
- TVL Tilastot.
