Iho ja hermosto embryologisesta ja osteopaattisesta näkökulmasta
Osteopatian yksi perusperiaate on nähdä ihminen kokonaisuutena, jossa kehon eri alueet ja kudokset vaikuttavat toinen toisiinsa. Embryologian tutkiminen auttaa ymmärtämään kehon kudosten keskinäisiä yhteyksiä, mikä on välttämätöntä hoidon kannalta. Iho ja hermosto muodostuvat samasta alkiolevystä, ektodermista. Niinpä ihon reaktiot hermostollisiin muutoksiin antavat osteopaatille arvokasta diagnostista tietoa.
Hermoston ja ihon embryologinen kehittyminen
Yhteys ihon ja hermoston välillä juontaa alkionkehityksen tapahtumiin. Jo ennen alkiorakkulan kiinnittymistä kohdun seinämään sen solut alkavat jakautua kahdeksi kerrokseksi, ulkokerrokseksi eli ektodermiksi sekä sisemmäksi solukerrokseksi eli entodermiksi. Kolmannen viikon aikana muodostuu alkion kolmas levy, mesodermi. Osa ektodermin alkuperäisten alkiolevyjen väliin tunkeutuvista soluista korvaa alkion varsinaisen entodermin. Ektodermi on siis käytännössä kaikkien kolmen alkiokerroksen synnyttäjä.
Alkiolevyjen välissä ektodermin solut työntyvät eteenpäin muodostaen selkäjänteen aiheen, joka yhtyy entodermiin ja muuntuu selkäjännelevyksi. Amnionneste on aiheena tulevalle selkäydinnesteelle.
Selkäjänteen päällä oleva ektodermi erikoistuu neuroektodermiksi. Hermostolevyn solukkojen yhdistyessä muodostuu hermostoputki, joka irtoaa ektodermistä. Ektodermin reunojen yhdistyessä muodostuva kerros on tulevan ihon orvaskeden eli epidermiksen alkuna.
Osa hermostolevyn reunan solukosta irtoaa ja työntyy mesodermiin päin muodostaen ektodermin sekä tulevan hermostoputken väliin hermostopienan, joka jakautuu oikeaan ja vasempaan puoliskoon. Tästä kudoksesta saavat alkunsa sensoriset neuronit ja spinaaligangliot. Osa hermostopienan soluista jatkaa edelleen vatsapuolelle muodostaen autonomisen hermoston ganglioita, ja pään alueella ne ovat aiheena osalle aivohermojen ganglioista.
Ihon pigmenttisolut, melanosyytit, ovat myös peräisin hermostopienasta.
Ihon pintasolukko epidermis muodostuu ektodermistä mutta verinahka eli dermis mesodermistä. Ektodermistä muodostuvat myös ihon apuelimet eli karvat, karvatupet, hiki- ja maitorauhaset.
Ensimmäisten perifeeristen hermojen synty alkaa ektodermaalisesta renkaasta, joka ulottuu nuoren alkion kasvoista alas molemmin puolin kehon seinämiä pitkin ja lopuksi nivusalueen läpi. Hermotus on seurausta gangliosolujen dendriittien muodostamisesta, ja se määrää tulevat ihoalueet, jotka tulevat olemaan rikkaita sensoriselta hermotukseltaan. Sensorinen hermotus kasvaa siis periferiasta kohti hermostoputkea, kun taas lihasten motorinen hermotus muodostuu päinvastoin. Solujen soomat kehittyvät ja pysyvät selkäytimen ventraalisessa sarvessa. Motoriset neuronit kasvavat ulos neuraaliputkesta lihasten laajentumiskohtiin.
Jos sensorisen hermoston kehitys häiriintyy, puuttuu tämän alueen dermatomilta kokonaan karvoitus. Epätavallista karvoitusta tavataan myös muun muassa spina bifida -tapauksissa, joissa selkärangan nikamakaaret ovat sulkeutuneet puutteellisesti. Spina bifidan alueella karvoitus on yleensä paksua ja voimakasta.
Osteopaattinen näkökulma ihon ja hermoston yhteyteen
Iho toimii osteopaatille erityisesti diagnostisena apuvälineenä. Alueella, jossa aineenvaihdunta on häiriintynyt, esimerkiksi fasilitoituneen selkärangan segmentin alueella, ihossa on usein havaittavissa selviä muutoksia. Fasilitoituneella segmentillä tarkoitetaan, että tietyn selkäytimen segmentin impulssiärsytyskynnys on laskenut, eli pienempi ärsytys segmentin alueella laukaisee impulssin, joka aktivoi segmentin.
Ihossa ilmeneviä muutoksia on hyvä tutkia palpoimalla. Kämmenselkä huomaa helposti lämpötilaeroja. Kuljettamalla kättä esimerkiksi selän ihon yläpuolella voi havaita muutoksia ihon lämpötilassa eri alueilla. Lisäksi voidaan palpoida ihon pehmeyttä tai karheutta, mahdollista turvotusta tai ihon elastisuutta. Esimerkiksi ihon hikisyys ja karheus tulevat sensoristen hermoyhteyksien kautta. Sympaattiset sudomotoriset hermopäätteet stimuloivat hikirauhasia ja vaikuttavat siten ihon kosteuteen. Pilomotoriset päätteet taas vaikuttavat karvatuppien lihaksiin, ja ne ovat aktiivisena mm. silloin, kun "iho menee kananlihalle" ja vaikuttavat siten ihon karheuteen. Punarefleksiä tutkittaessa huomioidaan jäljen symmetria: pysyykö jälki jommalla kummalla puolella pidempään? Pitkään säilyvä punainen jälki viittaa akuuttiin somaattiseen toimintahäiriöön, valkea jälki puolestaan krooniseen.
Ihomuutokset viittaavat hermostollisiin muutoksiin alueella ja ohjaavat osteopaattia tutkimaan kyseistä aluetta tarkemmin.
Hermoston osteopaattinen hoito
Osteopaatille hermosto on erittäin tärkeä kehon kokonaisvaltaisessa hoidossa. Esimerkiksi autonomisen hermoston tasapaino vaikuttaa voimakkaasti kehon homeostaasiin, joten siihen vaikuttamalla voidaan saada muutoksia moniin kehossa ilmeneviin ongelmiin. Koska artikkelin laajuus ei anna mahdollisuutta käydä läpi kaikkia mahdollisia yhteyksiä, esittelen lyhyesti muutaman tekniikan, joita voidaan käyttää mm. stressaantuneen ihmisen kehossa ilmenevän sympaattisen yliaktivaation rauhoittamiseen.
Rib raising
Kylkiluiden tulisi liikkua vaivattomasti normaalin hengityksen mahdollistamiseksi. Pallea on myös imunestejärjestelmän pumppu. Kylkiluiden nostotekniikalla (rib raising) pyritään lisäämään kylkiluiden liikettä ja hengityksen syvyyttä. Tällä saavutetaan myös tehokkaampi negatiivinen paine rintaonteloon, mikä lisää imunesteiden kiertoa ja rentouttaa potilasta.
Sympaattisen ketjun gangliot sijaitsevat anteriorisesti suhteessa costotransversaaliniveliin. Mikä tahansa toimintahäiriö tällä alueella voi joko suoraan tai epäsuorasti rajoittaa alueen faskiaalista liikettä ja joko aloittaa tai ylläpitää ylimääräistä sympaattista aktivaatiota ganglioissa sekä siten vaikuttaa autonomisen hermoston tasapainoon. Kylkiluiden nostotekniikka on ensisijainen hoitotekniikka, jolla osteopaatit vaikuttavat sympaattisen hermoston yliaktiivisuuteen. Tehokas kylkiluiden nostotekniikka nostaa ja rotatoi kylkiluiden päitä, jotka puolestaan vetävät faskioita, jotka ovat yhteisiä kylkiluun päälle ja sitä vastaavalle sympaattisen ketjun gangliolle. Neurofysiologit selittävät, että kylkiluiden nostotekniikan aiheuttama sympaattinen aktivaatio tapahtuu sen kautta, että liike ensiksi stimuloi nopeita ja erittäin nopeita vieviä sympaattisia säikeitä, joiden vaikutus on paikallinen sekä melko lyhytaikainen. Lisäksi tekniikka aktivoi saman ganglion hitaita ja erittäin hitaita vieviä sympaattisia säikeitä, joiden refleksikaari kulkee aina medullaariselle tasolle asti. Näiden refleksien kerrotaan olevan sympaattista järjestelmää inhiboivia ja pitkäkestoisia.
Nestekierron lisääminen koko kehossa ja hermoston alueella
Osteopatiassa monet tekniikat pyrkivät kehon nestekierron parantamiseen. Osteopatian perustaja Andrew Taylor Still koki nestekierron (veri ja lymfa) esteettömyyden ensiarvoisen tärkeänä kehon itseparantamismekanismin kannalta. Koko kehon nestekiertoon vaikuttaa erityisesti pallean toiminta. Pallea on suurin yksittäinen nestepumppu kehossa. Sen erilaiset jännitystilat vaikuttavat kaikkialle elimistöön sekä imunestekierron että verenkierron pumppaamisen heikkenemisenä.
Erityisesti hermoston nestekiertoon pyritään vaikuttamaan pään alueella. Suboccipitaalilihasten jännitykset häiritsevät pään alueen verenkiertoa, ja erilaiset niin kutsutut kraniaaliosteopatian tekniikat pyrkivät mm. aktivoimaan aivojen sinusten toimintaa.
Oskillaatiotekniikat
70 % koko hermostosta on sensorista hermostoa, joka antaa koko ajan informaatiota ylempiin hermokeskuksiin. Osteopatiassa ovat keskeisiä erilaiset oskillaatiota ja harmonista liikettä sisältävät tekniikat, joissa kehon rytmisellä liikekäsittelyllä annetaan sensoriselle hermostolle uutta informaatiota.
Käsittely voi olla joko hermoston toimintaa inhiboivaa tai aktivoivaa. Jokaisella keholla on oma rytminsä näihin oskillaatioihin. Jos pyrkimyksenä on rauhoittaa hermostoa, tehdään rytminen käsittely kehon omaa rytmiä hitaammin rauhallisella, tasaisella liikkeellä. Inhiboivaa käsittelyä on myös tasainen paine, jota voidaan käyttää mm sympaattisten ganglioiden rauhoittamiseen vatsan alueella. Hermoston toimintaa aktivoiva liike taas tehdään artikuloimalla rankaa ja niveliä normaalia rytmiä nopeammin.
Osteopaatti, BSc
www.osteopatiaa.fi
Leena.Suojanen@gmail.com
Kirjallisuutta
- Erich Blechschmidt. Ontogetic Basis of Human Anatomy. North Atlantic Books 2004.
- Niemi M, Väänänen K. Ihmisyksilön kehitysbiologia. Duodecim 1992.
- Larsen W. Essentials of Human Embryology. Churchill Livingstone Inc. 1998.
- William A. Kuchera, Michael L. Kuchera. Osteopathic Principles in Practice. Original Works 1994.
- Michael L. Kuchera. Osteopathic Considerations in Systemic Dysfunction. Original Works 1994.
- DiGiovanna E, Schiowitch S, Dowling D. An Osteopathic Approach to Diagnosis and Treatment. Lippincott Williams & Wilkins 2005.