Työterveyslääkäreiden terveystarkastuslausunnot osana suomalaisia oikeustapauksia vuosina 2003–2012

Kumitehtaan työntekijällä oli esiintynyt kuuden vuoden aikana lisääntyneitä sairauspoissaoloja useasta eri syystä mutta eniten yläraajaongelmien (olkapäävaivat, tenniskyynärpää, käsien nivelrikko, nivelten yliliikkuvuus ja kaularankavaivat) vuoksi. Sairauspoissaoloprosentti oli vuonna 2000–2005 keskimäärin 20 prosenttia, vuonna 2005 45 prosenttia.

Kelan kuntoutustarveselvityksessä oli suositeltu ammatillista kuntoutusta jo 7.3.2000. Työterveyslääkäri antoi 12.4.2005 rajoittavan terveystarkastuslausunnon, jonka mukaan työntekijä ei sovellu yläraajoja kuormittavaan työhön. Työterveyslääkärin arvion mukaan oireilun ennuste oli lisääntyvä, jos yläraajoja kuormittava työ jatkuu. Tehtaassa kaikki tehtävät olivat yläraajoja kuormittavia.

Työntekijä siirrettiin kokeeksi jonkin verran kevyemmäksi arvioituun työhön maalaamoon huhtikuussa 2005, mutta hän koki sen raskaampana eikä kyennyt tähän työhön. Työntekijälle oli ehdotettu ASLAK-kuntoutusta, muuta laitoskuntoutusta ja uudelleen koulutusta ammatillisena kuntoutuksena, mutta hän ei ollut näihin toimenpiteisiin halukas.

Työnantaja irtisanoi työntekijän. Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan irtisanominen oli laillinen, koska työntekijän työkyky oli alentunut olennaisesti ja pitkäaikaisesti eikä muuta kevyempää työtä ollut tarjolla.

Matkapuhelintehtaan työntekijä ei kyennyt enää entisiin työtehtäviinsä eikä hänelle ollut osoitettavissa sellaista työtä, josta hän olisi kyennyt terveyttään vaarantamatta suoriutumaan. Työntekijällä oli esiintynyt tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joiden vuoksi hän oli ollut kuntoutustutkimuksessa vuonna 1996. Hänen olkapäänsä oli leikattu vuonna 2002. Lisäksi hänellä oli esiintynyt pitkäaikaisia selkävaivoja ja selän välilevynpullistuma, joka oli hoidettu konservatiivisesti.

Työnkuvaa oli muutettu työkykyrajoitteiden vuoksi kevyeksi päivätyöksi. Se työpiste, johon työntekijä oli pystytty vajaakuntoisuus huomioiden sijoittamaan, oli suunnitelmissa ulkoistaa. Sopivan työnkuvan löytämiseksi oli pidetty useita neuvotteluja. Vuonna 2003 oli suoritettu työkokeilu, jonka aikana sairauspoissaolot eivät kuitenkaan vähentyneet. Työntekijän sairauspoissaoloprosentti oli kuuden viimeisen vuoden aikana eri syistä johtuvista sairauspoissaoloista johtuen 30-50. Koska palavereiden seurauksena ei löydetty työtehtävää, johon työntekijä olisi terveydentilansa puolesta pystynyt, hänet irtisanottiin 14.10.2003.

Työterveyslääkäri oli antanut 13.10.2003 työntekijästä terveystarkastuslausunnon, jonka mukaan työntekijä oli pysyvästi soveltumaton jatkuvaan seisomatyöhön, jatkuvaan istumatyöhön, jatkuvaa kantamista vaativaan työhön ja yötyöhön. Kaikki nämä rajoitteet oli annettu työterveyslääkärin edeltäjien lausunnoilla jo aikaisemminkin. Näistä yötyörajoite oli annettu univaikeuksien ja rintatuntemusten takia.

1.–3.12.2003 työntekijä on osallistunut Kelan kuntoutustarveselvitykseen, jonka johtopäätöksenä on, että työntekijän työkyky riittää työnkuvan mukaiseen työhön. Aluesairaalan poliklinikan ortopedin 2.1.2004 päivätyssä lausunnossa todetaan, että työntekijän olkapää on kuntoutunut erinomaisesti eikä se muodosta enää minkäänlaista toimintarajoitetta. Lisäksi arvioidaan, että selän osalta ei ole estettä aikaisempaa vastaavaan vaihteleva-asentoiseen työhön. Työntekijän työharjoittelupaikasta on 2.2.2005 annettu lausunto, jonka mukaan hän on selviytynyt erinomaisesti työtehtävistään, joihin on kuulunut päivittäisen sisään tulevan tavaran purku myymälään.

Työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että työntekijän työkyky oli vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti erityisesti selkäsairauden osalta. Siten työnantajalla oli työehtosopimuksen mukainen peruste työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen työkyvyn olennaisen ja pysyvän heikentymisen vuoksi, ja irtisanominen oli laillinen.

Paperitehtaan työntekijä ei ollut enää työkykyinen entisiin työtehtäviinsä vanhan polvivamman jälkitilan takia. Hänet irtisanottiin. Polven elokuussa 2003 leikanneen lääkärin mukaan työntekijä olisi ollut kykenevä kevyempiin työtehtäviin. Työntekijä oli ollut sairauslomalla 29.12.2002 alkaen koko vuoden 2003 lukuun ottamatta kuukauden mittaista sairausloman keskeytystä. Lisääntyneitä sairauspoissaoloja oli edeltävästi ainakin viiden vuoden ajalta. Poissaolojen pääasiallisena syynä oli ollut polven oireilu.

Riitaista oli, oliko kevyempiä työtehtäviä tarjolla ja oliko niitä tarjottu työntekijälle riittävästi. 8.10.2003 lääkärinlausunnossa työntekijän arvioitiin olevan kyvytön entisiin työtehtäviinsä pituusleikkurilla. Yrityksessä oli meneillään henkilöstön vähentäminen. Työntekijä oli jo aikaisemmin kieltäytynyt hänelle kevyempänä vaihtoehtona tarjotusta päivälaborantin työstä. Irtisanomisaikana kyseistä tehtävää ei enää ollut tarjolla.

Irtisanomisen jälkeen, ennen oikeudenkäyntiä, työntekijälle oli myönnetty tapaturmaeläke polvivammasta johtuen.

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan työntekijälle sopivia kevyempiä työtehtäviä ei uskottavasti ollut tarjolla. Siten irtisanomisen katsottiin olevan laillinen, koska työntekijän työkyky oli olennaisesti ja pitkäaikaisesti heikentynyt. Työnantajaa vastaan puhui se, että työntekijää ei oltu kuultu irtisanomisen johdosta. Irtisanomisilmoitus oli toimitettu hänelle postitse, kun häntä ei oltu tavoitettu puhelimitse. Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti ei siten vaikuttanut irtisanomisen pätevyyteen.

Työntekijän työsuhde purettiin sen jälkeen, kun hänet oli tavattu yövuoron aikana nukkumasta työpaikan pukuhuoneesta. Tätä ennen hän oli saanut kaksi kirjallista varoitusta työvuoroista myöhästymisten ja muiden työvelvoitteiden laiminlyöntien vuoksi. Työterveyslääkärin lausunnon perusteella potilaan arvioitiin olevan soveltumaton vuorotyöhön, mutta kykenevä päivätyöhön. Erillisessä neurologin kirjallisessa väliarviossa todettiin, että työntekijällä ei ole todettu narkolepsiaa, mutta että hänen on todettu olevan rajatapaus hypersomnian osalta.

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan työnantajalla oli toistuvien rikkeiden vuoksi perusteet irtisanoa työsuhde mutta ei sellaisia erittäin painavia syitä, jotka olisivat oikeuttaneet työsuhteen välittömään purkamiseen. Työntekijälle oli tullut varoituksia myös muista syistä kuin välittömästi mahdolliseen hypersomniaan liittyvästä syystä. Ottaen huomioon sen, että yrityksessä kaikki muut tuotannon työntekijät tekivät vuorotyötä, työnantaja ei ollut tällaisessa tapauksessa velvollinen järjestämään työntekijälle päivätyötä.

Työntekijällä oli atopiaa, todettu herkistyminen huonepölypunkille, ja astmaattista oireilua sekä todettua obstruktiota, johon astmalääkitys auttoi. Työntekijällä oli esiintynyt yskää työssä, mutta hän ei ollut ollut sen vuoksi sairauslomalla seitsemän kuukauden aikana, minkä oli ollut samassa työpaikassa.

Työterveyslääkäri totesi työntekijän alkutarkastuksessa, että tämä ei sovellu työhön, jossa on runsaasti hengitysteitä ärsyttäviä tekijöitä. Yrityksessä tällaisia töitä olivat polttoleikkaus-, hitsaus- ja pölytyöt. Työterveyslääkärin lausunnon mukaan työkykyisyyden varmentaminen edellytti kuitenkin jatkotutkimuksia. Työnantaja ei jäänyt odottamaan jatkotutkimusten tuloksia vaan irtisanoi työntekijän tämän lausunnon perusteella.

Yrityksen toimialana oli sokerijuurikkaan jalostus kidesokeriksi kuivaamalla, mikä oli kausiluonteista työtä. Välikautena toiminnot muodostuivat tuotantolaitoksen kunnossapito- ja investointitöistä. Työtilat olivat hyvin pölyiset.

Työsopimuksen päättämisen jälkeen työntekijää tutkittiin sairaalassa keuhkosairauksien poliklinikalla. Hänellä todettiin lievä astma, joka ei kuitenkaan täyttänyt Kelan kriteereitä lääkityksen erityiskorvattavuudesta. Työterveyslääkäri kirjoitti irtisanomisen jälkeen tutkimusten päätyttyä vielä uuden terveystarkastuslausunnon, jossa arvioi työntekijän sopivaksi työhön, josta hänet oli irtisanottu.

Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan työnantajalla ei ollut oikeutta irtisanoa työntekijää kesken soveltuvuusarviointia, eikä muutenkaan tullut esille sellaista pitkäaikaista ja olennaista työkyvyn alenemaa, joka olisi myöhemminkään oikeuttanut irtisanomiseen.