Työpaikoilla uuden alkoholikulttuurin aika

Alkoholi on sekä lääketieteellinen että sosiologinen myrkky

Alkoholi on etanolia, hermomyrkkyä. Juomme alkoholia yli 12 litraa puhtaaksi etanoliksi muutettuna jokaista aikuista (yli 15 v) kohden laskettuna. Miehillä kulutus on yli 20 ja naisilla 8,7 litraa vuodessa. Alkoholinkäyttömme on jo pari vuosikymmentä ollut eurooppalaisittainkin keskikorkea. Kulutus on jopa ohittanut Ranskan, ja Tanskan kanssa olemme samalla tasolla. Siksi myös kroonisten alkoholihaittojen osuus on noussut olennaisesti. Vuodesta 2007 alkoholin kokonaiskulutus maassamme on kääntynyt laskuun, ja alkoholiperäiset kuolemat vähenivät vuonna 2011 neljä prosenttiyksikköä. Lasku johtui pääosin miesten alkoholikuolleisuuden vähenemisestä.

Alkoholi on "laillinen" toksikologinen ja sosiaalinen myrkky, päinvastoin kuin eräät muut päihteet, kuten kannabistuotteet, jotka ovat laissa kiellettyjä. Alkoholi on kuitenkin hiljattain luokiteltu Maailman terveysjärjestön WHO:n syöväntutkimuskeskuksen toimesta ihmisille syöpää aiheuttavaksi.

Mitä voi juoda? Viinillä ja oluella on historiallisesti ollut omat roolinsa. Hygienian oltua puutteellista hiivakäymisen kautta syntyneen etanolin myrkyllisyys piti muiden, mahdollisesti tauteja aiheuttavien mikrobien kasvun kurissa. Näin viini ja olut, etanolistaan huolimatta, olivat vuosisatojen ajan turvallisempia juomia kuin bakteerien usein saastuttama vesi. Logiikka oli siis sama kuin saastuneen veden puhdistaminen klooraamalla: kloori voi tuottaa terveydelle haitallisia kemikaaleja, jotka kuitenkin ovat pienempi riski kuin vedessä olevat mikrobit.

Suomessa pohjavesi on juomakelpoista. Pintavedetkin ovat turvallisia puhdistettuna ja desinfioituna, eikä alkoholijuomia hygienian vuoksi ole tarvis juoda. Päinvastoin.

Alkoholiin miellyttiin muidenkin ominaisuuksien takia. Viinan käytölle on helppoa löytää syitä. Lomat ja erilaiset juhlahetket voivat olla kohtalokkaita ajatellen alkoholin käyttöä. Halutaan rentoutua, pitää hauskaa, unohtaa murheet. Lomatunnelmissa alkoholi on "luonnollista", ja lähikaupat tekevät oluttarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Jutimainen "rillaaminen" ja ilmaveivit kuuluvat "olutmakkaramiehen" lomanvieton malliin. Nousuhumala tuo hetken piristystä. Edessä olevaa jurraavaa masennusta ja krapulaa emme halua muistaa. Irtiotot voivat pahimmillaan johtaa kierteeseen, josta vapautuminen vaatii kovaa ponnistelua.

Nykyiset riskirajat korkeita

Ei ole olemassa standardia siitä, miten hyväksyttävät juomisen riskitasot valitaan. Nykyiset riskirajat ovat korkeita. Suurkulutuksen rajana pidetään miehillä seitsemää alkoholiannosta kerralla nautittuna ja 24 annosta viikossa. Naisilla vastaavasti kerralla viisi ja viikossa 16 annosta. Yksi annos muodostuu esimerkiksi tölkillisestä olutta (33 cl), kahdesta pilsneristä, yhdestä 12 senttilitran viinilasillisesta tai neljästä senttilitrasta väkeviä. Alkoholi on salakavala tuote, jolla ei ole turvallista terveysrajaa. Vaarallinen ja haitallinen alkoholin käyttö vaikuttaa kaikkiin ikäryhmiin, kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Yksikin annos päivässä riittää esimerkiksi selvästi lisäämään rintasyövän riskiä naisilla. Raskaana olevan olisi syytä välttää kokonaan alkoholin juomista.

Maksakirroositilastot seuraavat kulutuksen kasvua

Viinan, viinin tai oluen jatkuva tissuttelu on syynä meidän kasvaviin maksakirroosilukuihimme ja seuranneisiin lisääntyneisiin maksansiirtoihin. Vuonna 1970 alkoholiehtoisia maksakirroosikuolemia oli alle 50. Kun tuohon aikaan itse opiskelin sisätauteja, opetuksessa todettiin suomalaisten miesten juovan lauantaipullonsa ja näin kerran viikossa itsensä humalaan, muutoin olevan alkoholia paitsi. Tällä juomisrytmillä suomalaisten sanottiin säästyvän ranskalaisten kohtalolta, maksakirroosilta. Todellisuudessa kokonaisalkoholikulutuksen kaksinkertaistuttua maassamme 1970-luvulta lähtien maksakirroosikuolleisuus viisinkertaistui. Tätä nykyä maksasairauksiin menehtyy Suomessa vuosittain noin 1000 ihmistä. Emme olleetkaan immuuneja maksakirroosille. Suhteessa juotuun alkoholimäärään kirroosikuolleisuus on selvästi yleisempää Suomessa kuin esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa tai Britanniassa.

Naisten maksakirroosista johtuvien kuolemantapausten kasvu on ollut erityisen nopeaa. Kun tapauksia oli 1970-luvun alussa alle 10, koko 1990-luvun aikana niitä oli satakunta. Vuonna 2005 määrä oli kasvanut 250:een. Maksakirroosin taustalla on myös ylipaino, mutta suomalaisia lihottaa erityisesti alkoholin käyttö liikkumattomuuden rinnalla.

Alkoholi aiheuttaa haittoja muillekin kuin käyttäjälleen. Niitä ovat muun muassa kehittyvälle sikiölle aiheutuvat haitat, liikenneonnettomuudet, väkivalta ja rikollisuus, menetetyt elinvuodet, työkyvyttömyys, perheille ja lapsille aiheutuvat haitat sekä alkoholiriippuvuudesta aiheutuva kärsimys.

Alkoholi on erityinen sikiömyrkky

Alkoholi on erityisen haitallista syntymättömälle lapselle, ja raskaudenaikaisen alkoholin käytössä tulisi olla nollalinja. Viinan käytöstä raskauden aikana varoitetaan jo Vanhassa Testamentissa Tuomarien kirjassa. Raskaudenaikainen viinanjuonti aiheuttaa alkoholifetaalisyndroomaa (FAS), tunnusomaista hermoston kehityshäiriötä. Näitä FAS-lapsia syntyy Suomessakin aivan liian monta, arvioiden mukaan jopa satoja vuodessa.

Alkoholin kulutus rasittaa työikäisiä

Alkoholin vuoksi menetetyistä elinvuosista tulee yhtä suuret menetykset kuin perinteisistä kansansairauksista. Siitä on tullut työikäisten miesten yleisin kuolinsyy; naisilla rintasyöpä ja alkoholi ovat vuorotelleet johtopaikalla. Alkoholin liikakäyttö uhkaa yli miljoonan ihmisen työkykyä Suomessa.

Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa -haastattelututkimusten mukaan joka kolmas työssä oleva kuuluu alkoholinkäytön suhteen riskiryhmään. Vuoden 2012 Työ ja terveys -kyselytutkimuksen mukaan miehistä lähes 40 % ja naisista 14 % on alkoholin riskikäyttäjiä. Kokonaisluvut ovat valtaisia, kun suurkuluttajista työelämässä on mukana lähes 85 % ja alkoholiriippuvaisista 70 %.

Työpaikoille tarvitaan päihdeohjelmat

Kesän 2013 julkinen keskustelu viinasta on ollut kaksinaista: on toisaalta kauhisteltu alkoholin aiheuttamia ongelmia ja toisaalta esityksiä toimenpiteiksi ongelmien ehkäisemiseksi.

Meillä on taipumus aliarvioida alkoholin aiheuttamia haittoja. Jopa niistä työntekijöistä, joilla riskit alkoholihaitoista olivat erittäin suuret, lähes puolet arvioi itsensä kohtuukäyttäjäksi. Tämä on myös suuri haaste niin työpaikoilla työhyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmasta kuin työterveyshuollossa, jossa alkoholin riskikäyttö ja riippuvuus tulisi tunnistaa erilaisten oireiden ja sairauksien taustalta sekä neuvoa ja seurata alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista. Työpaikat tarvitsevat tiedon siitä kuinka suuri joukko riskikäyttäjiä työpaikalla on. Työterveyshuoltojen tulisi antaa työpaikoille tieto riskikäyttäjien määrästä vastaavalla tavalla kuin esim. työkykyindeksiä käytettäessä, jolloin yksittäisen henkilön tietoja ei siirry.

Alkoholinkäytöstä on puhuttava työpaikoilla. Liiallinen käyttö saattaa ilmetä vanhan viinan lemahduksina, myöhästelyinä, keskittymisvaikeuksina ja selittämättöminä poissaoloina. Työpaikalle on rakennettava yhteistuumin päihdeohjelma, jossa määritetään juuri meidän työpaikkamme tavat toimia päihdeongelmien vähentämisessä. Mukaan päihdeohjelman rakentamiseen on otettava paitsi työterveyshuolto ja henkilöstöhallinto, myös linjajohto ja henkilöstö.

Alkoholihaitat näkyviksi

Viinasta syntyy yhteiskunnalle sekä tuloja että menoja. EU:n korkein kuolleisuus kroonisiin maksasairauksiin ja kirroosiin Suomessa vaatii sekä perusteellista asennemuutosta alkoholin käyttöön että yhteiskuntapoliittisia päätöksiä. Alkoholin takia menetämme vuosittain viisi miljoonaa työpäivää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut välittömien alkoholihaittojen olevan 1,2–1,4 miljardia euroa vuodessa. Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan yhteiskunnalle aiheutuu vuosittain noin kuusi miljardin välilliset kustannukset tuotannon menetyksinä ja ennenaikaisina kuolemina. Kustannuksia alkoholihaitoista koituu paitsi terveydenhuollolle, myös mm. sosiaaliturvaan, eläkkeisiin, järjestyksenpitoon, oikeuslaitokselle ja vankeinhoitoon. Alkoholihaitat ovat kuin ilmastonmuutos: kaikkea vahinkoa ei enää voida estää, mutta on tärkeää jatkaa työskentelyä ja pyrkiä estämään niin suuri osa tulevista haitoista kuin mahdollista. Alkoholiteollisuuden on otettava entistä selkeämmin vastuu tuotteidensa haitallisuudesta ja haittojen vähentämisestä.

Tehokkaimmat keinot vähentää alkoholihaittoja ovat alkoholin verotus, sen saatavuuden rajoittaminen ja mainonnan sekä markkinoinnin säätely.

Valtion omistama Alko Oy maksaa osinkoa noin 40 miljoonaa euroa vuosittain ja tulouttaa suuren osan valtion runsaan miljardin euron alkoholiverotuotosta. Alkoholin valmistus ja kauppa työllistävät ja synnyttävät verotuottoa, ja alkoholin valmistajat ostavat merkittävän osan viljasadosta.

Kulut alkoholihaitoista menevät pääosin kunnille, kun taas tuotot kerää valtio. Vaikka haitoista ei olekaan tarkkaa arviota, todennäköistä on, että kulut osoittautuvat selvästi tuloja suuremmiksi. Viivan alle näyttäisi jäävän miinusmerkkinen luku. Luvut ovat toki tulkinnanvaraisia, mutta keskeisintä on silti, että alkoholin aiheuttaman kärsimyksen ja kuoleman hintaa ei voida rahassa arvioida.

Työterveyshuollon ammattilaisten on tunnettava ja tunnistettava viinan haitat ja toimintatavat viinankulutuksen seuraamisessa sekä alkoholiongelmaisten ohjauksessa. Alkoholiongelmiin on voitava puuttua myös työelämän ulkopuolella. Vastuu on kaikilla vanhemmilla, koululla ja naapureillakin.

Työterveyslaitokselta voit saada apua ja tukea päihdeohjelman laatimiseen. Tee ohjelma heti, ja jos sellainen jo on, perehdy siihen sekä levitä tietoa muillekin.