In Memoriam

Lääkintöneuvos, Helsingin kaupungin työterveyshuollon johtava lääkäri Carl-Gustav Gröndahl (1920–2013)

Olin keväällä 2013 puhelimitse yhteydessä C-G Gröndahliin, pitkäaikaiseen esimieheeni ja läheiseen työtoveriini vuosilta 1975–1988. Hän vaikutti korkeasta iästään huolimatta vireältä ja henkisesti hyvävoimaiselta. Tieto hänen poismenostaan tuli yllätyksenä, vaikka ainakin lähipiiri oli tietoinen hänen pitkäaikaisesta sairaudestaan.

Osallistuttuaan jatkosotaan Joroisten Blendheim -laivueessa ja saatuaan tästä mm. lentomestarin arvon, G-G Gröndahl toimi sotien jälkeen A. Ahlströmin tehtaan lääkärinä Varkaudessa. Näistä ajoista hän muisteli usein mm. Joroisten "Savon Pikku-Pariisin" kartanoitten frakkijuhlia.

Sieltä hän siirtyi Helsingin kaupungin liikennelaitoksen henkilökunnan lääkäriksi. Halua perehtyä työntekijöiden olosuhteisiin kuvannee sekin, että hän suoritti tuolloin raitiovaunun kuljettajan pätevyyden. Liikennelaitokselta hän siirtyi Kallion virastotalon henkilöstöasian keskuksen palvelukseen kehittämään juuri lakisääteistettyä työterveyshuoltoa. Vaikka olikin käytökseltään todellinen "vanhan ajan gentlemanni", oli hänellä jo ennen työterveyshuollon kehittymistä ymmärrystä myös tavalliselle työmiehelle.

Kun joskus epäilin jonkun selviämistä työssään Helsingin kaupungilla (teimme tarkastuksia tuhansittain, mm. koko päiväkotijärjestelmä luotiin kyseisenä aikana), saattoi hän todeta: "Jos henkilö ei pääse töihin yksityiselle sektorille, on kunnan velvollisuus työllistää hänet." Varsin edistyksellistä oli työvoimapolitiikka Helsingin kaupungin henkilöstöasiankeskuksen työvoimaosaston työterveysasemalla, joka käsitti silloin Helsinginkatu 24:n kuudennen kerroksen pari kulmahuonetta ja alkuun kolme työtekijää. Vaatimattomasta alusta huolimatta johtava lääkäri Gröndahl ennusti jo silloin siitä tulevan "kivijalka, joka pitää ja jossa vielä vuosikymmenienkin päästä harjoitetaan työterveyshuoltoa". Hän oli sen järjestelmän "arkkitehtinä", ja se käsittää nyt lähes kaikki kuusi kerrosta Helsinginkadulla, toisen aseman Alppilassa ja lisäksi on ollut toimintaa mm. Sosiaalivirastolla Hämeentiellä ja Kouluvirastolla Mäkelänkadulla.

Nykyisin on organisaatio nimikkeineen muuttunut, "johtavasta lääkäristä" on tullut "terveysjohtaja" ja henkilöstöhallinnon sekä työvoimaosaston alaisuus on vaihtunut itsenäiseksi "Työterveyskeskukseksi", toki Helsingin kaupungin alaisena. Nyt on jo kolmas johtava lääkäri hänen jälkeensä peräsimessä.

Toiminta alkoi työpaikkatarkastuksilla Työterveyshuoltolain tultua voimaan 1970-luvun alussa. Niitä tehtiin aluksi Helsingin kaupungin työpaikoille kokonainen vuosi, jotta johtava lääkäri saattoi ilmoittaa, ettei Helsingin kaupungilla ole yhtäkään ainakaan hengenvaarallista työpaikkaa. Työsuojelulla oli siis painopiste. Muutaman vuoden kuluttua tuli mukaan tämän lakisääteisen velvollisuuden lisäksi myös henkilöstöpalveluna yleislääkäritasoinen sairaanhoito. Sen myötä palkattiin kullekin Helsingin kaupungin toimialalle uusia työterveyslääkäreitä. Palvelujen lisääntyessä myös henkilökuntaa lisättiin. Tästä pienestä alusta muodostunut organisaatio käsittänee jo kymmeniä lääkäreitä ja kokonaishenkilökunta satoja alan ammattilaisia.

Jo eläkkeelle siirtynyttä iäkästä lääkintöneuvosta usein ihmetytti se, miksi ihmeessä niitä terveyskeskuksia ei saada kuntoon! Olihan hän, kuten kirjoittajakin, kokenut ajan, jolloin yksi lääkäri hoiti yhden kaupungin, niin sairaalan kuin avohoidon, ja kaikki pääsivät samana päivänä hoitoon – ei toki jonottamatta. Hoito ei ollut silloin vielä niin teknistynyttä ja informaatioteknologian läpitunkemaa, eivätkä potilaitten vaatimukset sekä oletettujen tai todellisten hoitovirheitten aiheuttama oikeusjuttujen pelkokaan niin herkässä kuin nykyisin. Ehkä yksi syy työterveyshuollon menestykseen on henkilökunnan pitkäaikainen sitoutuminen organisaatioon. Ehkä siinä olisi yksi lääke terveyskeskustenkin ongelmiin.

Johtajana ja esimiehenä C-G Gröndahl oli vähäeleinen. Parasta hallintoa on huomaamaton hallitseminen. Hänen mottonaan oli: "It's nice to be importanti, but more important to be nice (On hauska olla tärkeä, mutta tärkeämpi olla miellyttävä)."

Hänen työmoraaliaan kuvaa se, että koko Helsingin kaupungin vuosikymmenien työuransa aikana hän ei ollut päivääkään sairaslomalla. Flunssat hän istui Aspirin-pakkaus työpöydän kulmalla. Vastaanottotahti, silloin kun hän siihen hallintotoimistaan ryhtyi, oli päätähuimaava. Hän perusteli sitä sillä, että henkilökunta pysyi siten myös vireänä.

Jos alaisen, kuten kirjoittajan, potilasmäärä putosi 25:stä viiteen, tuli kohtelias kehotus tehokkuuden parantamiseksi. Johtava lääkäri Gröndahl piti tarkasti ohjat käsissään, samoin yhteydet ylipormestareihin, Auraan, Rahkamoon, Ilaskiveen, kuten myös virastopäälliköihin. Ylipormestari Auran avustuksella hän hankki esim. Helsinginkadulle röntgenlaitteet. Enemmän kuin sanoihin, hän uskoi graafiseen potilasasioiden dokumentointiin.

Terveyskasvatuksessa ja -valistuksessa hän uskoi enemmän esimerkin voimaan kuin erilaisiin kampanjoihin tai saarnaamiseen. Niillä hän uskoi olevan sen verran vaikutusta kuin curling-pelin harjaajalla: jos oikein paljon yrittää viuhtoa, niin ehkä potilaan asenteen ja terveystottumusten suunta hiukkasen voi muuttua.

Hänen alaisenaan sai monta kestävää elämänohjetta, joskus kantapään kautta. Pohjoismainen yhteistyö oli hänelle tärkeää. "Högra handinakin" sai kokea Oslon, Tukholman ja Lundin "Nordisk Industriläkarådetin" kokoukset sekä konferenssit, joista on jäänyt ikimuistettavat hyvät kokemukset.

Carl-Gustav Gröndahlin myötä on poistunut yksi viimeisistä Suomen työterveyshuollon "Grand Old Maneista".