Jonottamatta hoitoon?

Lokakuussa 2013 kuuntelin Tampereen Työterveys ry:n 40-vuotisjuhlissa, kun syntyaikoja muistelivat niin pitkäaikainen toimitusjohtaja Olli Tiitola kuin silloinen Tampereen Nuorkauppakamarin jäsen Asko Brax, joka kirjelmällään sysäsi liikkeelle ajatuksen yritysten yhteisestä työterveyshuollosta. Hän kirjoitti 20.3.1972: "Tampereen Teollisuuden piirissä näyttää esiintyvän verrattain suuria vaikeuksia lääkäripalvelusten järjestämisessä. Poissaoloprosentit ovat korkeita ja aiheuttavat huomattavia menetyksiä työnantajille. Lääkärinlausuntojen saaminen poissaolojen syiden selvittämiseksi on usein vaikeata ja tästä johtuen esiintyy kontrolloimatonta poissaoloa. Edellisen perusteella teen Nuorkauppakamarin tutkittavaksi seuraavan aloitteen: Tampereen Nuorkauppakamari suorittaa tutkimuksen lääkäripalvelusten tarpeesta ja saantimahdollisuuksista Tampereen pienen ja keskisuuren teollisuuden piirissä. Tämän tutkimuksen perusteella, mikäli aihetta ilmenee, ryhdytään toimenpiteisiin erikoisen "teollisuuden lääkärikeskuksen" perustamiseksi."

Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa sitten tuon aloitteen. Työterveyshuolto erikoisalana on noussut 1970-luvulla säädetyn Työterveyshuoltolainkin siivin merkittäväksi työllistäjäksi ja työllisten terveyden edistäjäksi. Poliittinen tahtotila on laventanut työterveyshuollon toimikenttää yhä enemmän myös sairaanhoidon saralle, kun on vastattu työnantajien esittämään haasteeseen palvelujen saatavuudesta. Työterveyshuollon piiriin kuuluu lähes kaksi miljoonaa työntekijää. Yksittäinen työntekijä käyttää palveluja noin kolmesti vuodessa. Tästä 6 miljoonasta käynnistä lääkärikäyntien osuus on 3,3 miljoonaa vuonna 2010. Työterveyshuollon osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista oli vaatimattomat 4 %.

Tampereella työterveyslääkärit tekivät vuosia yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa auttaen sitä resurssipulassa: työterveyslääkäri sai toimia omalääkärin tapaan ja lähettää potilaita kaupungin laboratorioon ja röntgentutkimuksiin, mikäli työnantajan sopimus ei olennaisia yleislääkäritasoisia tutkimuksia kattanut. Tarve ei ollut kovin suurta, mutta käytäntö mahdollisti keskeisten sairauksien sujuvan hoitamisen ja kevensi terveyskeskuskollegojen kuormaa. Myös maha- ja suolistotähystyksiin sekä pattipoliklinikalle ja rasituskokeeseen sai lähettää, jollei toimenpide hoitunut yksityispuolella. Tilaaja–tuottajamallin myötä tästä sujuvuudesta luovuttiin.

Lakisääteisten tai niukkojen sairaanhoitosopimusten kanssa työskennellessä tuntuma yrityksiin jää melkoisen ohueksi, kun käytössä ei ole sitä hiljaista tietoa, jota sairausvastaanotolla kertyy ihmisten tarinoita kuunnellessa. Työkykyongelmiin puuttuminen tapahtuu silloin aina viiveellä. Tilastoissa vastaan tulevat pitkittyneet sairauslomat ovat jäävuoren huippu. Yleensä jotain olisi pitänyt alkaa tehdä jo paljon aiemmin – hyvissä ajoin ennen kuin yrityksestä lähetetään työkyvytön työntekijä työterveyshuoltoon eläkkeen kirjoittamista varten. Monisairaallakaan ei välttämättä ole julkisella puolella omalääkäriä, joka hoitaisi kokonaisuutta ja ennakoisi työkyvyttömyysuhkia.

SOTE-kentällä puhaltavat muutoksen tuulet. Työterveyshuollon rooli on suurennuslasin alla. Mikä on se ydin, jota tahdomme puolustaa? Ennaltaehkäisyn ja yhteistyön ohella työterveyspainotteinen sairaanhoito on jotain niin kallisarvoista, että meitä huolestuttaa siitä luopuminen. Sen ydintä tahdomme suojella, joten miten määrittelemme sen? Se ei ole kierukanvaihtoa, patinpoistoa tai flunssanhoitoa ympärivuorokautisesti, vaan jotain aivan muuta. Yli kolmanneksella työikäisistä on jokin pitkäaikaissairaus.

Lisääntyvät terveyserot ja terveyspalvelujen saatavuusongelmat ovat isoja huolenaiheita, joihin tulee suhtautua vakavasti. Työterveyshuolto tuskin on syy terveyserojen kasvuun, vaan osaltaan se pyrkii tukemaan yhtä lailla pieni- kuin suurempituloisten terveyttä ja työn syrjässä kiinni pysymistä, yhteistyössä hoitamiensa työpaikkojen kanssa. 70-luvun hallitsemattomien poissaolojen tilanteesta on työterveyshuollon tuella kuljettu pitkä tie, josta työntekijät ovat kiistatta hyötyneet. Runsaat poissaolot ennakoivat eläköitymistä, ja palkka on aina parempi kuin päiväraha tai eläke. Tosin tänä päivänä on haasteellista löytää palkanmaksajia osatyökykyisille, kun terveyskään ei takaa työpaikkaa.

SOTE-järjestelmä tulee muuttumaan. Aikanaan. Jonottamatta hoitoon on hyvä tavoite – sehän työterveyshuollossakin on ollut tavoitteena, priorisointia ja eettistä tarveharkintaa unohtamatta. Olemmehan kukin mahdollisuuksien mukaan vaikuttamassa siihen, että SOTE-järjestelmämuutos on mielekäs!

Viisaita SOTE-tietäjiä odotellessa…

Joulurauhaa!