Työterveyslääkäri työelämän tukena?

Työterveyshuolto vilisee virallisia ja vakavasti otettavia sanoja, kuten "erityinen sairastumisen vaara", "ammattihenkilö", "työkykyarvio" ja "lakisääteinen". Syynä lienee se, että työterveyshuolto nojaa vahvasti lakitekstiin. Toimintaamme määrittävät työterveyshuoltolain lisäksi työturvallisuuslaki, sairausvakuutuslaki, kansanterveyslaki, henkilötietolaki, laki yksityisyyden suojasta työelämässä ja perustuslaki, noin muun muassa... Vaikka työterveyshuoltolain viralliset sanat on asetettu työelämän tukemiseksi, voi niitä käyttämällä vahingossa etäännyttää asiakasyrityksen yhteistyöstä. Eräs toimitusjohtaja pyysi minulta kerran "Työterveyshuolto for dummies"-opastusta, mikä sai minut pohtimaan, pitäisikö meidän työterveyshuollossa panostaa vieläkin enemmän käsitteiden avaamiseen? Työkyvyn ja työelämän tuesta puhutaan, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Kävin läpi viikon verran työkalenteriani katsoakseni mitä kaikkea työelämän tukena oleminen pitää sisällään:

Tarkasteluviikolla noin puolet työajastani meni työterveyshuoltopainotteiseen sairaanhoitoon (taas yksi virallinen ja vakava sana). Vastaanotolla työterveyslääkärinä katselen asioita työkykysilmälasien kautta, kysyn ja kerään tietoa työolosuhteista ja pyrin tarvittaessa sovittamaan työtä ja terveyttä mahdollisimman hyvin yhteen. Siksi ns. tavallinen sairausvastaanotto on myös työelämän tukemista.

Toinen puolisko työviikostani koostui muista toimista työelämän tukemiseksi. Työtä tuli tehtyä mm. erään yrityksen työterveyshuollon tilastojen parissa. Tilastoja analysoidessa kävi ilmi, että tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi kirjoitetut sairauslomat olivat yrityksessä lisääntyneet. Koska suurin osa käynneistä oli tapahtunut omalla vastaanotollani, olin jo uumoillutkin asiaa. Tiedossani oli muutamia mahdollisia taustatekijöitä tuki- ja liikuntaelinoireiden lisääntymiselle ja niinpä yrityksen yhteistyötapaamista varten keräsin alustavia toimenpide-ehdotuksia työelämän tukemiseksi tässä yrityksessä. Erään toisen yrityksen osalta hahmottelin toimintasuunnitelmaa aiemmin pidetyn palaverin pohjalta. Toimintasuunnitelmaan pyrin selväsanaisesti kirjoittamaan auki neuvottelussa sovittuja tavoitteita alkavalle toimintakaudelle. Yhtenä tavoitteenamme on vahvistaa varhaisen tuen mallin (hieno termi!) mukainen toiminta yrityksen esimiesten arjessa toimivaksi työkaluksi esimieskoulutuksen avulla ja näin tukea jälleen työelämää.

Viikkoon mahtui myös yksi työlähtöisin menetelmin toteutettu työpaikkaselvitys yhdessä työterveyshoitajan kanssa. Vietimme iltapäivän ensin kiertäen yrityksen toimitiloja yrityksen toimitusjohtajan kanssa ja kierroksen jälkeen tapasimme yrityksen työntekijät keskustelutilaisuudessa, jossa pienryhmissä ratkottiin mm. tiedonkulun ongelmia. Työpaikkaselvitysraporttiin kirjasimme myöhemmin toimenpide-ehdotuksia keskustelussa nousseiden ideoiden pohjalta.

Näiden lisäksi keskustelin erään esimiehen kanssa puhelimitse ja annoin vinkkejä siitä, miten sairauslomalta töihin palaavaa työntekijää voisi auttaa pääsemään takaisin työtehtäviinsä. Työhönsijoitustarkastuksessa keskustelin työntekijän kanssa siitä, kuinka hän itse voi vaikuttaa siihen, miten altistuu työssään orgaaniselle pölylle ja siten voi itse ylläpitää omaa työkykyään.

Näin viikkoa taaksepäin katsellen työviikko koostuu lähes pelkästään työelämää tukevista toimista. Viikko oli melko tavallinen, tosin yhtään työterveysneuvottelua, virallista työkykyarviota tai edes B-lausunnon kirjoittamista ei viikkoon osunut. Asiat sujuivat odotetusti ja yllättäviä tilanteita ei tullut vastaan. Viikkoa arvioidessa huomaa helposti, että itse asiassa ihan tavallinen työterveyslääkärin hyvä arki työterveyshuollossa on ytimeltään ja monitahoisesti juuri työelämän tukemista.