Osasairauspäivärahan käyttö aikaistuu

Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on tunnistaa työkyvyn heikentyminen mahdollisimman varhain ja tukea työntekijän pyrkimystä pysyä työelämässä. Yksi mahdollinen keino on osasairauspäiväraha, joka otettiin käyttöön vuonna 2007. Lain valmistelussa korostettiin juuri työterveyshuoltoa osasairauspäivärahan käyttöön ohjaavana tahona.

Suomen sairausvakuutuslaki ei edelleenkään määrittele osatyökyvyttömyyttä kuten esimerkiksi Ruotsissa, vaan osasairauspäiväraha perustuu kaksijakoiseen tulkintaan työkyvystä/työkyvyttömyydestä. Osasairauspäivärahaa saadakseen henkilön työkyvyn pitää olla heikentynyt siinä määrin, että hän olisi oikeutettu myös täyteen sairauspäivärahaan. Lisäksi osasairauspäivärahan käytön ja sen aikaisen työhön paluun kokeilun edellytyksenä on, että hän kykenee hoitamaan osan työtehtävistään terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta. Kyse on aina työntekijän ja työnantajan välisestä vapaaehtoisesta järjestelystä. Lisäksi palkansaajan ja työnantajan pitää laatia väliaikainen osa-aikatyön sopimus, ja osasairauspäivärahan päätyttyä hänellä on oikeus palata noudattamaan varsinaisen työsopimuksensa ehtoja.

Alkuaan osasairauspäivärahalla haluttiin tukea työkyvyttömän työntekijän tai yrittäjän paluuta omaan työhönsä pitkähkön sairauspoissaolon jälkeen. Vuosina 2007–2009 yleisin peruste sille ettei Kela voinut myöntää haettua osasairauspäivärahaa oli se, että välittömästi edeltänyt täyden sairauspäivärahan kausi ei ollut jatkunut yhtäjaksoisesti 60 arkipäivää. Lain edellyttämä aikaehto oli saattanut jäädä jonkin verran lyhyemmäksi, jos työterveyshuolto ei ollut saanut riittävästi tietoa kertyneiden päivärahapäivien määrästä.

Ehto 60 täydestä sairauspäivärahapäivästä poistettiin vuoden 2010 alusta lukien. Näin uudistetun osasairauspäivärahan tavoite on tukea työntekijän vapaaehtoista paluuta kokoaikatyöhön tarjoamalla hänelle mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti jo aikaisemmassa vaiheessa työkyvyttömyysjaksoa (HE 62/2009 vp).

Oheinen taulukko esittää osasairauspäivärahaa edeltäneen työkyvyttömyyden keskimääräisen keston lyhenemistä mainitun lainmuutoksen jälkeen. Kun osasairauspäivärahakauden alkamispäivämäärästä vähennettiin sitä välittömästi edeltäneen täyden sairauspäivärahan alkamispäivämäärä, edeltäneen työkyvyttömyyden keston mediaani oli 149 päivää syksyllä 2009. Syksyllä 2011 se oli enää 75 päivää. Ikäryhmittäin sekä miesten ja naisten välillä mediaanit eivät eronneet merkittävästi. Edeltänyt työkyvyttömyys lyheni kaikissa tautiluokissa kasvainten luokkaa lukuun ottamatta. Vertailtujen ryhmien demografiset tunnusluvut eivät muuttuneet syksyn 2009 ja 2011 välillä: kolme neljästä osasairauspäivärahaa saaneesta oli naisia, ja ryhmien keski-ikä oli 47 vuotta.

Syksyn 2011 mediaanin laskelmassa eivät olleet mukana ne 36 (1,6 %) osasairauspäivärahaa saanutta, joilla ei ollut lainkaan sairauspäivärahan merkintää edeltäneen kahden vuoden ajalta. Lisäksi 343 henkilöä (15 % syksyltä 2011) oli saanut vähintään yhden kauden täyttä sairauspäivärahaa osasairauspäivärahaansa edeltäneen kahden vuoden ajalta, mutta etuuksien välillä he todennäköisesti olivat olleet ansiotyössään ainakin lyhytaikaisesti.

Aikaisemmat tutkimustulokset (Kausto ym. 2010) osoittivat, että osasairauspäivärahaa välittömästi edeltäneen sairauspoissaolon suhteellinen lyhyys oli yhteydessä siihen, että osasairauspäivärahakauden koettiin edistäneen toipumista ja kauden jälkeen palattiin kokoaikaiseen ansiotyöhön. Nämä havainnot tukivat aikaisempia käsityksiä ammatillisen kuntoutuksen varhaisen aloittamisen ja sairauslomalta oikea-aikaisen työhön paluun merkityksestä.

Kelan tilastot osoittavat, että osasairauspäivärahan käyttö yleistyi selvästi vuoden 2010 säädösmuutoksen jälkeen: vuoden 2009 aikana etuutta sai runsas 2000 henkilöä, vuonna 2010 saaneiden määrä yli kaksinkertaistui ja vuonna 2012 heitä oli jo 8700. Havainto osasairauspäivärahakautta edeltäneen työkyvyttömyyden selvästä lyhentymisestä saattaa merkitä myös sitä, että uudistettu osasairauspäiväraha toimii aikaisempaa tehokkaammin työhön paluun ja työelämässä pysymisen edistäjänä. Sitä missä määrin tämä toteutuu, selvitämme jatkossa pitkittäisessä tutkimusasetelmassa.

Kelan osasairauspäivärahan ja työeläkelaitosten kuntoutusrahan kohdistuminen ja eri järjestelmien työnjako selkeytyvät entisestään. Etuuksien olennainen ero on, ettei osasairauspäivärahan saanti edellytä pitkäaikaisen työkyvyttömyyden uhkaa. Siten osasairauspäivärahaa tullaan käyttämään selvästi varhaisemmassa vaiheessa työkyvyttömyyttä kuin työeläkelaitosten kuntoutusrahaa.

Kuva 1. Osasairauspäivärahakautta välittömästi edeltäneen työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto (mediaani ja vaihteluväli), syksy 2009 ja syksy 2011.

Kirjallisuutta

1. Kausto J, Virta L, Martimo K-P, Viikari-Juntura E. Myönteiset kokemukset rohkaisevat osasairauspäivärahan käyttöön. Suom Lääkäril 2010;65:1719–28.