Sokerilla hemmottelu on karhunpalvelus työntekijöiden suunterveydelle

Hyvä suunterveys ehkäisee kansantauteja

Paljon hoidon tarvetta aiheuttaa myös parodontiitti, jonka nimitystä käytetään joukosta hampaiden kiinnityskudoksia tuhoavia bakteerien aiheuttamia tulehdussairauksia. Huono suuhygienia ja tupakointi ovat keskeisiä parodontiitin riskitekijöitä. Suunterveys on tärkeä osa yleisterveyttä ja hyvinvointia. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja esiintyy yleisemmin henkilöillä, joiden suunterveys on huono kuin niillä, joiden suu ja hampaat ovat terveet. Kysymys voi olla siitä, että samat tekijät, kuten epäterveelliset ruokatottumukset ja tupakointi, altistavat ihmisen sekä suu- että yleissairauksille. On kuitenkin mahdollista, että huono suunterveys, erityisesti hoitamaton parodontiitti, on joidenkin yleissairauksien, kuten sepelvaltimotaudin syytekijä. Samoihin riskitekijöihin puuttumalla on mahdollista torjua sekä suu- ja hammassairauksia että keskeisiä kansantauteja.

Sekä karieksen että parodontiitin aiheuttamat kudostuhot voitaisiin välttää, jos näiden sairauksien hoito aloitettaisiin niin varhaisessa vaiheessa, että palautumattomia vaurioita ei vielä ole ehtinyt syntyä. Varhaishoidon tulokset eivät kuitenkaan ole pysyviä, elleivät potilaat itse osallistu niiden ylläpitämiseen. Omahoidon kulmakivenä on hyvän suuhygienian noudattaminen. Siihen kuuluu hampaiden huolellinen harjaus kahdesti päivässä fluorihammastahnaa käyttäen. Hammasvälit pitää puhdistaa erikseen hammaslangan ja/tai hammasväliharjojen avulla. Suunterveyden ammattilaiset auttavat hammasvälien puhdistamiseen tarvittavien välineiden valinnassa ja opastavat niiden käyttöön.

Säännölliset ateriat, janojuomaksi vesi

Hampaiden reikiintymisen torjunnassa ruokatottumuksilla on iso merkitys. Hampaiden pinnoille kolonisoituneet kariesbakteerit, joita meillä kaikilla on, tuottavat ravinnokseen käyttämästään sokerista ja muista helposti fermentoituvista hiilihydraateista happoja, jotka kykenevät liuottamaan hammaskiillettä. Kun kiilteen mineraalit liukenevat, hampaan pinta pehmenee (demineralisaatio). Liukenemat korjaantuvat (remineralisaatio) sellaisten lepojaksojen aikana, jolloin bakteereilla ei ole käytettävissään hapontuottoon tarvittavaa ravintoa. Hampaan pinta voi hyvin, kun demineralisaatio- ja remineralisaatiojaksojen välillä vallitsee terve tasapaino. Jos demineralisaatio pääsee pitemmäksi aikaa niskan päälle, hampaaseen tulee reikä. Aterioiden välillä tapahtuva makeisten, keksien ja muiden pussipurtavien napostelu altistaa pitkäaikaiselle demineralisaatiolle. Virvoitusjuomien ja/tai mehujen siemailu täydentää tuhon.

Hampaiden reikiintymisen torjunnan kannalta on parasta, että ravinto nautitaan säännöllisillä aterioilla, millä nimillä näitä aterioita sitten kutsutaankin. Aterioiden välillä vesi on paras janojuoma. Jos vesijohtovesi ei maistu, maustamaton pullovesikin käy, olipa se sitten kuplivaa tai ei. Pelkkä hiilihappo ei ole hampaille haitallista. Virvoitusjuomat, mehut, ja happamat ja/tai sokeriset makuvedet eivät sovi janojuomaksi.

Terveystarkastusten ja työpaikkaselvitysten yhteydessä työterveyshuollolla on mahdollisuus edistää ruokatottumusten terveellisyyttä ateriarytmin säännöllisyys mukaan lukien. Työterveyshoitajat ovat terveyden edistämisen asiantuntijoita ja vastaavat työterveyden kokonaissuunnittelusta ja koordinoinnista. He suunnittelevat terveystarkastusten sisällön yhdessä työterveyslääkärin ja yrityksen kanssa sekä vastaavat osaltaan siitä, että terveystarkastuksissa huomioidaan myös suunterveys. Suun terveydentilaa voidaan selvittää lisäämällä muutama sitä koskeva kysymys terveydentilaa kartoittavaan kyselylomakkeeseen. Työterveyshoitajat antavat vastaanotoillaan ravitsemusneuvontaa sekä ohjaavat työntekijöitä edelleen asiantuntijoiden, kuten hammaslääkäreiden ja ravitsemusterapeuttien vastaanotoille.

Työpaikkaselvityksissä tulisi huomioida mahdollisuus säännölliseen ja monipuoliseen työpaikkaruokailuun. Usein esimerkiksi vuorotyötä tekevät työntekijät ovat eväiden varassa eikä kaikissa työvuoroissa ole mahdollisuutta varsinaiseen työpaikkaruokailuun. Tämä lisää riskiä epäsäännöllisiin ja epäterveellisiin ruokatottumuksiin. Työpaikkakäyntien yhteydessä on luontevaa ottaa puheeksi mahdolliset kokoustarjoilut, makeis- ja limsa-automaattien tarjonta sekä työpaikoilla muulla tavoin saatavilla olevat epäterveelliset napostelutuotteet.

Työpaikkaruokailu tarjoaa oivalliset edellytykset niin suun kuin muunkin terveyden kannalta terveelliseen ravitsemukseen. Monilla työpaikoilla on mahdollisuus koostaa terveellinen lounas Suomen Sydänliiton ja Suomen Diabetesliiton Sydänmerkin avulla. Toivoa sopii, että työpaikkaruokailun mahdollisuuksia käytettäisiin täysimääräisesti hyväksi niin, että kenenkään ei tarvitsisi turvautua aterioiden välillä tapahtuvaan naposteluun energian saantinsa turvaamiseksi.

Työpaikoilla tapahtuva napostelu on kuitenkin yleistä. Monilla työpaikoilla on tapana, että matkatöistä palaavat tuovat tuomisinaan makeisia tai muuta pikku hyvää. Nimi- ja muita merkkipäiviä vietetään usein herkuttelemalla. Virvoitusjuomia, mehuja, makeisia ja muita pussipurtavia voi olla myytävänä joko automaatista tai muutoin. Uudempi ilmiö on, että jotkut työpaikat hemmottelevat työntekijöitään tarjoamalla heille virvoitusjuomia vapaasti nautittavaksi. Tämä saattaa lyhyellä aikavälillä parantaa työntekijöiden tyytyväisyyttä työoloihinsa. Pitkän päälle kysymys on kuitenkin karhunpalveluksesta. Napostelu vaarantaa hampaiden terveyden. Lisäksi se altistaa ylipainolle ja lihavuudelle. Työpaikan herkkutarjoilu voi myös heijastua työntekijöiden vapaa-aikaan, sillä siihen sisältyy vahva viesti, että herkut ja naposteltavat kuuluvat arkiseen elämäämme. Näinhän asia ei ole. Herkuttelu pitäisi pikimmiten saada palautettua entiselle paikalleen arkisen menon katkaiseviin juhlahetkiin.

Työterveyshuollon ammattilaiset voivat korostaa hyvän työpaikkaruokailun merkitystä

Työterveyshuolto havainnoi työpaikkaselvitysten yhteydessä työoloja. On mahdollista, että työnantajan tarjoamat makeat välipalat nähdään vain palautumista ja työstä irrottautumista tukevina positiivisina asioina, eikä tätä näkökohtaa tulekaan unohtaa. Kun työterveyshuollon edustajat raportoivat tekemistään havainnoista, heidän pitää kuitenkin tuoda esiin myös suun ja yleisterveyttä tukeva näkökulma. Palautumisen edistämiseksi kannattaisi työpaikalla miettiä muita keinoja kuin makeiden välipalojen äärelle kokoontuminen. Tulee myös muistaa, että työterveydellä on terveydenhuollon kentässä ainutlaatuinen mahdollisuus havainnoida työoloja ja havaintojensa perusteella edistää yksilöiden ja työyhteisöjen terveyttä.

Ruokaan liittyy paljon muitakin odotuksia kuin energian saanti tai hyvä ravitsemus. Monille ihmisille ateria on hemmotteluhetki, jonka tuottaman mielihyvän siivittämänä on hyvä jatkaa arkista aherrusta. Haasteena on työpaikkaruokailun kehittäminen niin jännittäväksi, että hemmottelua ei tarvitsisi hakea aterioiden välillä tapahtuvasta napostelusta. Vaikka työpaikkaruoalla hemmotteleminen ei niin helppoa olisikaan, työpaikkojen ei pitäisi houkutella työntekijöitä sellaisiin ruokatottumuksiin, jotka ovat heidän terveydelleen vahingoksi. Työpaikan johdon kannattaa olla kiinnostunut työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista, mukaan lukien terveellisen ja monipuolisen työpaikkaruokailun mahdollistaminen työpäivän aikana.