Nappaisuja alan lehdistä

Heron R J L. Investing in the health of working age people – good for individuals, business and the economy. (Editorial) Occup Med2013; 63:314-319.

Ei-tarttuvien tautien, ts. kroonisten hoidettavien sairauksien, epidemia on WHO:nkin priorisoima, globaali haaste. Haaste koskettaa myös työnantajia ja työterveyshuoltoja. N. 42 % yli 50-vuotiasta työelämässä olevista työntekijöistä sairastaa ainakin yhtä kroonista sairautta. Huomattavan moni työikäinen on lisäksi terveysriskihenkilö. Terveempien ihmisten on havaittu olevan tuottavampia. Tulisiko siis – ja kannattaako – työnantajien panostaa kansanterveyden edistämiseen?

USA:ssa on ensimmäisenä lähdetty lähestymään asiaa business-näkökulmasta. Siellä työpaikan wellness-toiminnot on määritelty seuraavasti: "järjestettyjä, työnantajan sponsoroimia ohjelmia, joiden tarkoituksena kannustaa työntekijöitä omaksumaan terveysriskejä vähentäviä toimintamalleja, lisätä elämänlaatua, lisätä henkilökohtaista tehokkuutta ja parantaa organisaation tulosta." Erilaisissa mittauksissa on USA:ssa nähty, että tällainen toiminta tuottaa yritykselle plussaa viivan alle, mutta myös säästöä väestön terveysmenoissa kansallisella tasolla. Samansuuntaista tutkimustietoa työnantajien terveydenedistämistoimista on Hollannista ja Iso-Britanniasta. Näyttäisi siis olevan viitteitä siihen suuntaan, että työnantajien investoinnit työntekijöiden terveyden edistämiseen tuottavat lisäarvoa paitsi yksilöille niin myös yrityksille, elinkeinoelämälle ja kansantaloudelle.

Nimmo S. The heartsink consultation in occupational health practice. (Editorial) Occup Med 2013; 63:390-392.

"The heartsink patient" on käsite yleislääketieteessä. Se tarkoittaa lääkärille tutuksi tullutta potilasta, jonka nimen havaitseminenkin päivän vastaanottolistalla aiheuttaa lääkärissä ongelmallisia tunteita. Kyseessä on yleensä tilanne, jossa hoitosuhde on jotenkin ajautunut solmuun ja lääkäri kokee vaikeutta löytää keinoja auttaa kyseistä ihmistä, syystä tai toisesta.

Aiheeseen liittyvässä pääkirjoituksessa referoidaan ensin lähinnä brittiläistä yleislääketieteen kirjallisuutta vaikeista potilaista ja esitetään kuvan avulla 1970-luvulta oleva potilaiden kategorisointi neljään tyyppiin. Sitten viitataan Balint-työnohjaukseen, Neighbourin ja kumppaneiden kehittämään toimivan vastaanottotapahtuman malliin, Bernen transaktioanalyysiin ja kognitiivis–behavioraaliseen terapiaan tällaisten ongelmallisia tuntemuksia herättävien potilaiden kohtaamisen ja hoitamisen haasteiden ratkaisemisessa. Kaikki sinänsä mielenkiintoisia, vaikkakin vähän hajanaisia ja osin vanhentuneita tulokulmia. Mutta sitten siirrytään työterveyshuollon näkökulmaan ja todetaan, että työterveyslääkäreillä asiat ovat toisin: Työterveyslääkäreillä ei ole "heartsink"-potilaita, sillä työterveyslääkäreillä ei juurikaan ole terapeuttisia hoitosuhteita. Todetaan, että työterveyslääkäri ei niinkään hoida (treat) vaan enemmän hoivaa/huolehtii (care). Näin siis Iso-Britannian järjestelmässä. Entä meillä?

Wynn P. Periodic health checks in the workplace – is it time to change the prescription? Occup Med 2013;63:248-250.

Vuonna 2012 ilmestyneen Cochrane-katsauksen mukaan valikoimattoman väestön terveystarkastuksilla ei ole vaikutusta väestön kuolleisuuteen tai sairastavuuteen. Mielenkiintoista työterveyshuollon näkökulmasta on yhtäältä se, että katsauksessa mukana olleissa tutkimuksissa oli vain vähän työterveyteen liittyviä mittareita ja toisaalta se, että katsaukseen hyväksyttyjen tutkimusten mukaan kohdentamattomilla terveystarkastuksilla ei ollut vaikutusta sairauspoissaoloihin. Tärkeää pohdittavaa työterveysväelle on siis, miten on järkevää ja hyödyllistä kohdentaa ei-lakisääteiset työterveystarkastukset ja erityisesti mitä ja millaisia vaikutuksia tarkastuksilla haetaan.