Onko kymppipykälä hanskassa?

Jos sinun työpaikallesi tulisi työsuojelutarkastaja ja tiedustelisi, miten teillä toteutetaan Työturvallisuuslain 10§:n mukaista työn vaarojen selvittämistä ja arviointia, mitä vastaisit?

Helposti tulee ajatelluksi, että systemaattisempi riskinarviointi kuuluu teollisuuden ja rakennusalan työpaikoille. Yhtä lailla lain mukaan sitä edellytetään toteutettavan ns. siisteissä sisätöissä. Työnantajan on järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät.

Psykososiaalinen työkuormitus on yksi osa-alue, jota työnantajan edellytetään arvioivan, tarvittaessa asiantuntijoiden avulla. Työsuojelutarkastajia on viime aikoina erityisesti koulutettu kiinnittämään huomiota työpaikkojen psykososiaalisen kuormituksen arvioinnin toteutumiseen.

Ensimmäisen kerran reilun 20 vuoden työterveyslääkäriurani aikana kääntyi it-alan yritys puoleemme ennen työsuojelutarkastajan tuloa pyytäen tukeamme.

Kun sain eteeni kysymyksiä siitä, miten työturvallisuuslain 10§:n mukainen toiminta yrityksessä toteutuu, olin ensin hämilläni. Kun aloin tarkastella asioita lain näkökulmasta, olikin oikeastaan mukava jäsentää omiakin viime vuosien tekemisiään asiantuntijaroolista käsin. Totesin tuntevani yrityksen melkoisen hyvin, myös aktiivisesti raportoivan työterveyshoitajan ansiosta. Työpaikkaselvityksiä säännöllisten kyselykartoitusten pohjalta oli tehty ottaen huomioon nimenomaan henkinen kuormitus, joka alalla on olennaista. Ergonomia- ja sisäilma-asioitakaan ei ollut unohdettu. Avokonttorietikettiä oli muistuteltu mieliin työskentelyolosuhteiden parantamiseksi. Työkyvyn tukitoimet olivat onnistuneet jouhevasti. Saatoin myös todeta, että työpaikkaselvitystä tehdään jatkuvana prosessina: kun yrityksen sopimus kattaa sairaanhoidon, vastaanotolla kertyy työhyvinvoinnista ja ilmapiiristä olennaista tietoa, jota raportoidaan puolivuosittaisissa yhteistyötapaamisissa, tarvittaessa nopeamminkin. Tutut esimiehet osaavat soitella ja konsultoida.

Oli havahduttavaa ja antoisaa katsoa asioita työturvallisuuslain näkökulmasta, työnantajan vastuunäkökulmaa ja yhteistyötä tekevän asiantuntijan rooleja tarkastellen. Käsitteiden avaaminen ja yhteistenkin tekemisten jäsentely tuntui vievän eteenpäin.

Työterveyshoitaja oli sittemmin työsuojelutarkastuksessa mukana ja kertoi sen olleen melkoisen tiukkaa tykitystä. Hiki oli helmeillyt osallistujien otsalla. Hyvänä tukena oli ollut tekemäni yhteenveto yhteistyöstä työterveyshuollon näkökulmasta. Tarkastuksessa käytiin läpi ylityökertymät ja liukumat, sairauspoissaolotilastot, työpaikkaselvitysraportit ja –tilastot hyvinkin tarkkaan. Varmistettiin, että työnantaja ilmoittaa työterveyshuoltoon yli 30 päivän sairauspoissaolot ja että varhaisen tuen malli on olemassa. Myös työsuojelun yhteistoiminta-asiakirjat tarkastettiin. Fyysistä ympäristöä ei ollut unohdettu, ergonomian huomioimisen ohella tarkastaja halusi tietää, ovatko ulkotilat hyvin hiekoitetut liukastumisten ehkäisemiseksi.

Meidän työterveyshuollossa on hyvä pysyä ajan tasalla myös työsuojelun lainsäädännön suhteen ja tarkistaa, että omat työkalumme psykososiaalisen kuormituksen arviointiin ovat hiottuina. Me olemme useimmiten se asiantuntijataho, jota työnantaja käyttää apunaan sille määrätyssä riskienarviointitehtävässä.

Suutarilla itselläänkin on hyvä olla kengät ja kengänpohjien pitävyys kannattaa tarkistaa aika ajoin. Verryttelyksi voisi tehdä mielessään harjoitustarkastuksen kotipesässä, omalla työpaikalla. Kuinka aktiivisesti seuraat oman työpaikkasi työsuojeluasioita?

Toimitus on kerännyt luettavaa kahdesta mielenkiintoisesta teemasta, rakennusalasta ja työsuojeluasioista, ja toivottaa turvallista työvuotta rakentavassa hengessä!