Putkiasentajien kromialtistuminen - mitä työterveyslääkärin tulisi tietää?

Rosterihitsauksen terveysvaaroista

Äkillisiä ruostumattoman teräksen hitsauksen terveyshaittoja ovat hengitysteiden ärsytysoireet, silmän sidekalvotulehdus ja RADS (Reactive Airways Dysfunction Syndrome). Harvinaisia mutta mahdollisia ovat metallikuume, typen oksidien ja hiilimonoksidin aiheuttamat myrkytykset ja keuhkopöhö. Erityisen myrkyllisiä ovat huonosti ilmastoiduissa tiloissa hitsatessa syntyvä hiilimonoksidi ja typpioksidi. Hiilimonoksidi voi aiheuttaa päänsärkyä, väsymystä ja pahoinvointia sekä pahimmassa tapauksessa kuoleman. Typpioksidi ärsyttää hengitysteitä ja voi aiheuttaa keuhkotulehduksen. Suojakaasu- eli kaasukaarihitsauksessa (MIG-, MAG- ja TIG-hitsauksessa) syntyvä otsoni puolestaan voi ärsyttää hengitysteitä.

Pitkäaikaisia terveyshaittoja ruostumattoman teräksen hitsauksessa ovat allerginen nuha, astma, allerginen ihottuma ja ärsytyskosketusihottuma. Sideroosi eli rautapölykeuhko sekä syöpäriskin kohoaminen ovat lisäksi hitsaustyön altisteisiin liittyviä terveysvaaroja. Kuudenarvoinen, liukoinen kromi on syöpävaarallisempi kuin kolmenarvoinen, niukkaliukoinen kromi. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut kromin syöpävaaralliseksi ihmisille (ryhmä 1), ja EU:ssa se on luokiteltu syöpäkategoriaan 1A. Riittävä näyttö yhteydestä keuhkosyöpään on olemassa, lisäksi kromi(VI):n yhteys nenän ja sen sivuonteloiden syöpiin on mahdollinen, vaikka luotettavaa näyttöä ei ole vielä saatu. Tupakointi lisää kromin syöpävaarallisuutta.

1.11.2013 alkaen toimenpiderajaksi virtsan kromille on asetettu 0,20 µmol/l. EU:n työhygieenisten raja-arvojen komitea (SCOEL) on epidemiologisten tutkimusten perusteella arvioinut, että tämän tasoinen työperäinen altistuminen vastaten kromi(VI):n ilmapitoisuutta 5 µg/m3 aiheuttaa 0,5–3 syöpäkuolemaa 1000 altistunutta kohti. Työterveyslaitos on perustelumuistiossaan suositellut toimenpiderajaksi altistumattomien biomonitoroinnin viitearvoa 0,01 µmol/l, jota vastaa ilmapitoisuus 0,5 µg/m3. Tällä altistumistasolla laskennallinen syöpäriski saataisiin alenemaan 0,5–3 syöpäkuolemaan 10 000 altistunutta kohti. Viitearvoa 0,01 µmol/l on suositeltavaa edelleen pitää tavoitetasona. Toisissa maissa, kuten esim. Saksassa ei raja-arvoa ole asetettu, koska siellä katsotaan, että ei voida määritellä altistumistasoa, jonka alapuolella syöpäriskiä ei olisi.

ASA-rekisteristä

Työterveyslaitos postittaa esitäytetyt lomakkeet niille yrityksille ja työosastoille, jotka edellisenä vuonna on ilmoitettu ASA-rekisteriin (ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille altistuvien rekisteri). Työnantajan on lähetettävä täytetyt ASA-lomakkeet vuosittain maaliskuun loppuun mennessä Työterveyslaitokselle. ASA-lomakkeet ja täyttöohjeet löytyvät myös Työsuojeluhallinnon sivuilta (http://www.tyosuojelu.fi/fi/verkkolomakkeet). Jos työntekijä altistuu syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille useassa työpaikassa, hänet ilmoitetaan ASA-rekisteriin kaikista näistä työpaikoista. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti rekisteriin tulee ilmoittaa työntekijät, jotka ovat altistuneet vuodessa vähintään 20 työpäivänä suuren osan työpäivästä. Työpäivän merkittävän osan alaraja on sosiaali- ja terveysministeriön mukaan 2–4 tuntia.

Mitä käytännön hyötyä ASA-rekisteriin ilmoittamisesta on? Asiaa on tarkasteltu vuonna 1996, jolloin rekisteriin ilmoitetuista työosastoista 73 prosenttia oli tehnyt altistumisen kokonaan poistavia tai altistumista merkittävästi vähentäviä muutoksia.

Paljonko altistuvia on?

Tähän kysymykseen ei ole tarkkaa vastausta saatavilla, vain arvioita. Rakennusliitosta saadun tiedon mukaan liiton rekisterissä on n. 5000 putkiasentajaa, ja karkean arvion mukaan n. 10 % eli n. 500 hitsaisi työssään ruostumatonta terästä altistuen kromille. Finnish Job Exposure Matrixin (FinJeM) eli suomalaisen työaltistematriisin mukaan kromille altistuvia putkiasentajia on ollut tarkastelujaksolla 2010–2012 jopa n. 1600 eli 10 % kaikista putkiasentajista. V. 2010 ASA-rekisteriin ilmoitettuja kromi(VI)yhdisteille työssään altistuvia putkiasentajia oli kuitenkin vain 199.

Biomonitorointimittausrekisteristä (Mirja Kiilunen) v. 2007–2012 139 kpl:n (LVI-asentajan, putkimiehen ja putkihitsaajan ammattinimikkeillä poimitusta) altistumismittaustuloksen otoksesta löytyi 2 kpl nykyisen raja-arvon 0,2 µmol/l ylittäviä tuloksia. Altistumattomien viitearvon ylittäviä tuloksia oli 41 kpl (29 %).

Näiden tietojen valossa voitaneen siis päätellä, että Rakennusliiton ilmaisema huoli puutteista ASA-rekisteröinnissä on aiheellinen. Vaikuttaa todennäköiseltä, että kaikkia ruostumattoman teräksen hitsausta tekeviä putkiasentajia ei ole tällä hetkellä ilmoitettu ASA-rekisteriin.

Käytännön kokemuksia

Entisen YIT:n, nykyisen Caverionin työhyvinvointiasiantuntija Nina Sulonen kertoo, että yrityksen putkiasentajista pieni osa tekee päätyökseen hitsausta, loput satunnaisesti. Hitsaavilta putkiasentajilta otetaan sekä kromi- että nikkelivirtsanäytteet suunnitellun seurantaohjelman mukaisesti. Tehostettua seurantaa pyritään tekemään erityisesti pitkään yhtäjaksoisesti hitsausta vaativissa kohteissa työskenteleville asentajille. Sulonen on kerännyt tiedot putkiasentajista, jotka tekevät työkseen paljon hitsausta. Raja-arvojen ylitystilanteissa Sulonen on selvittänyt tarkemmin syytä siihen, miksi altistuminen on ollut niin suurta. Hänen mukaansa työntekijän käyttäytymiseen ja henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät seikat ovat nousseet merkittäviksi selittäjiksi ylityksille. Tällaisia ovat mm. käsien pesun laiminlyönti ennen ruokailua ja tupakkataukoja. Työmailla, joista on pitkä matka taukotiloihin, työntekijöillä on usein eväät mukana ja tauot pidetään työpisteellä. Muita syitä arvojen ylityksiin ovat olleet esim. huolimattomuus vaatehuollossa, työvaatteiden säilyttäminen samassa tilassa omien vaatteiden kanssa, hengityssuojaimen säilyttäminen ilman koteloa tai likaisissa tiloissa, tai mahdollisesti vapaa-aikana tapahtuva altistuminen, kun hengityksensuojain ei ole ollut käytössä.

Sulosen mukaan väliaikaisen kohdepoiston rakentamisessa kohteeseen on usein ongelmia. Esiintyy epäselvyyttä siitä, kuka kohdepoiston rakentaa, kenen urakkaan työ kuuluu ja kuka maksaa kohdepoiston rakentamisen. Ongelmalliseksi Sulonen kokee myös hitsaavan työntekijän asentajatyöparin altistumisen. Työpari työskentelee usein hyvin lähellä hitsaustyöpistettä mutta ei yleensä käytä itse hengityssuojainta.

Työkohteiden altistumisolosuhteet vaihtelevat paljon. Joskus työskennellään niin ahtaissa tiloissa, että hengityksensuojainta ei ole mahdollista käyttää. Jatkuvasti muuttuviin työpisteisiin tai ahtaisiin tiloihin ei kohdepoistoja välttämättä rakenneta. Rakennusalalla ei ole tehty juurikaan kromin ilmapitoisuusmittauksia, joten hiukkasmääristä näissä tiloissa ei ole yleistä tietämystä.

Haastattelemieni työntekijöiden perusteluna sille, miksi he eivät käytä moottoroitua hengityksensuojausta, oli mm. se, että kypärä koetaan liian raskaaksi ja niska-hartiavaivoja lisääväksi. Ikänäkö osoittautui myös esteeksi: hitsausmaskiin ei ollut hankittu optista korjausta, jolloin sen käyttö tarkkuutta vaativassa työssä kävi mahdottomaksi. Hengityssuojain saatetaan riisua liian aikaisin, ennen hitsaushuurujen hajoamista, sauman tarkistamiseksi. Hengityssuojainta säilytetään työpisteellä ilman säilytyspussiaan. Tupakointi työmaalla työn lomassa lienee myös edelleen yleistä. Suojainten yhteensopimattomuus esim. kuulonsuojainten kanssa tuottaa ongelmaa. Ilmeisesti melko yleistä työntekijöiden keskuudessa on myös yhdistellä eri valmistajien suodatin-, letku- ja maskin osia keskenään liittäen niitä ilmastointiteipillä yhteen. Tästä saattaa muodostua yhdistelmä, joka itse asiassa toimii imurin tavoin vetäen ilman epäpuhtauksia hengitysteihin, eikä suodatin toimi toivotulla tavalla. Todennäköinen syy liialliseen altistumiseen on myös liian harvoin tapahtuva hengityksensuojaimen suodattimien vaihto.

Altistuksen vähentäminen

Korvaavat menetelmät ovat vähentäneet jonkin verran hitsaamisen tarvetta putkiasennustyössä. Nykyään liitoksia tehdään jonkin verran puristusmenetelmällä, jossa putket liitetään yhteen vesitiiviiksi puristusleukakoneella. Pienissä putkissa puristustekniikka on nopea, halpa ja ergonominen, eikä siinä tule lainkaan kromialtistumista.

Ensisijainen keino työpaikalla on ilman epäpuhtauden poisto toimivalla kohdepoistolla ja hyvällä yleisilmanvaihdolla. Jos tätä ei pystytä teknisesti toteuttamaan, on työntekijöille annettava käyttöön henkilökohtaiset hengityksensuojaimet. Hitsaustyössä on tarve suojata hengitysteitä metallipölyhiukkasilta, huuruilta ja kaasuilta. Suositeltava hengityksensuojain on puhaltimella varustettu suodatinsuojain tai paineilmaletkulaite, jonka kasvo-osana on hitsausmaski. Työterveyslaitoksen erikoistyöhygieenikon Erja Mäkelän mukaan paineilmaletkulaite on oikein käytettynä ja huollettuna tehokkain ja suositeltavin, jos työskennellään suljetuissa tiloissa. Suodattavan puhallinsuojaimen ja hitsausmaskin yhdistelmä soveltuu käyttöön liikkuvissa kohteissa, joissa ilmanvaihto on järjestetty. Puhallinsuojaimissa on yleensä hälytin, valo tai ääni, joka ilmoittaa suodattimen täyttymisestä. Kun laite hälyttää, suodatin on täynnä ja on ehdottomasti vaihdettava. Metallihiukkasista tukkeutunut suodatin estää ilman tulon suojaimen kasvo-osan sisään, ja ilmaa tulee sisään, yleensä huonosti, suoraan hitsausmaskin reunoilta. Jos suojainta käytetään vain harvoin eikä suodatin tukkeudu, suodatin vaihdetaan ainakin puolen vuoden välein.

Hiukkassuodatus on siis tärkeintä hitsauksessa. Mäkelän mukaan TH2P-suojausluokka (suojauskerroin 20) on riittävä, jos hiukkashuuruja on melko vähän. TH3P-luokka (suojauskerroin 200) tarvitaan, kun hiukkashuuruja muodostuu paljon. Jos ilmastointi on heikko, tulee suodattimeksi valita TH3A2P-luokan suodatin. A2 on orgaanisten kaasujen ja höyryjen aktiivihiilisuodatin, jota käytetään tehostamaan otsonikaasun sitoutumista, kun hitsataan tiloissa, joissa on huono ilmanvaihto. Suodatin on suljettava ilmatiiviisti, kun ei hitsata. Sen käyttöaika riippuu kaasujen määrästä ilmassa; aktiivihiili deaktivoituu otsonin, orgaanisten höyryjen, muiden kemikaalien ja myös ilman kosteuden vaikutuksesta. Mäkelä suosittelee vaihtamaan aktiivihiilisuodattimen vähintään viikoittain. Hän tähdentää vielä, että suojainta on käytettävä koko ajan, kun ilmassa on hiukkashuuruja – ei ainoastaan hitsausaikana. Myös ympärillä työskentelevät henkilöt on suojattava mutta mieluiten ilmastoinnin ja eristyksen keinoin.

Markkinoilla on nykyään hyvä valikoima hitsausmaskin ja puhallinsuojaimen yhdistelmiä, joiden ominaisuuksia ja käyttömukavuutta pyritään jatkuvasti kehittämään. Ikänäön korjaamiseen on useisiin malleihin mahdollista saada optinen korjaus, ja maskien painoon ja painopisteen jakautumiseen pään ja kaularangan kuormituksen vähentämiseksi on panostettu. Löytyy myös suojaimia, joita ei tarvitse nostaa ylös hitsaussauman tarkistamiseksi. Suojainten ominaisuuksista voi kysyä neuvoa ammattitaitoiselta suojainmyyjältä (Työterveyslaitoksen suojainmyyjäkorttikoulutuksen saaneelta STYL:n myyjältä).

Lopuksi

Työsuojelulain mukaan työnantajan velvollisuus on valvoa työntekijöiden ilmoittamista ASA-rekisteriin, mutta käytännössä tuntikirjaus ja esimiehelle ilmoittaminen jäävät työntekijän vastuulle. Tuntikirjaus on erityisen tärkeää juuri silloin kun urakat, työtehtävät ja niiden myöt,ä altistuminen vaihtelee viikoittain tai jopa päivittäin. Selvitykseni perusteella vaikuttaa siltä, että osassa yrityksistä asia on hyvin hoidettu, toisissa taas ASA-rekisteriä ei tunneta. Osassa käytännöistä ja vastuista ei ole sovittu, ja siksi tieto ei kulje.

ASA-rekisteröintivelvoitteesta tiedottaminen yrityksille ja työntekijöille useita eri kanavia pitkin olisi tärkeää, jotta tietoisuus kromialtistumisen terveysvaaroista ja sitä kautta kiinnostus altistumisen vähentämiseen lisääntyisi nykyisestä. Työterveyslääkäri voi omalta osaltaan olla parantamassa tilannetta tiedottamalla yrityksille, työntekijöille, työnjohdolle sekä työsuojeluvaltuutetuille kromialtistumisen terveysvaaroista, suojautumisesta, työhygienian parantamisen mahdollisuuksista, ASA-rekisteröinnistä ja tuntikirjanpidon velvoitteesta ja vastuista. Työterveyshuolto voi myös neuvoa yksilöllisesti soveltuvimman ja käyttökelpoisen suojaimen valinnassa.

Työpaikkaselvityskäynnin yhteydessä suunnitellaan biomonitorointimittausten toteuttaminen ja siihen liittyvä tiedonkulku. Syytä on huomioida mahdollisen työparin altistuminen ja järjestää biomonitorointimittaukset myös hänelle. Työhygieenisten mittausten ja ilmamittausten tilaaminen olisi myös suositeltavaa, jotta saataisiin kokonaiskäsitys altistumisen määrästä.

Kirjoitusta varten olen kerännyt tietoa haastatellen ammattiliittojen edustajia, putkiasennusyritysten työnjohtoa, työntekijöitä ja heidän työterveyshuoltojaan sekä suojainasiantuntijoita ja -jälleenmyyjiä.

Kiitokset kaikille haastatelluille sekä Mirja Kiiluselle biomonitorointitiedoista.

Kiitokset dosentti Panu Oksalle hyödyllisistä kommenteista ja neuvoista.