Kemikaalien uudet vaaraluokitukset tukena työpaikan terveysvaarojen arvioinnissa
Kemikaalien uusi luokitus- ja merkintäjärjestelmä muuttaa kemikaalien vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät myös terveysvaarojen osalta. Koska kemikaalin vaaraluokitus on keskeinen tieto altistumisesta aiheutuvien terveysriskien arvioinnissa, työterveyshuollon on tärkeää tuntea uusien terveysvaaraluokitusten perusteet.
Kemikaalien vaaraluokitus on tärkeä apuväline työpaikan kemikaalivaarojen tunnistamisessa, arvioinnissa ja hallinnassa. Luokitus kertoo, minkälaisia haitallisia vaikutuksia kyseinen aine tai valmiste voi aiheuttaa, jos sille altistutaan riittävissä määrin. Luokituksen perusteella voidaan tunnistaa erityisen haitalliset kemikaalit tarkempaa arviointia ja toimenpidetarpeiden kartoitusta varten. Vaaraluokitusta hyödynnetään myös esimerkiksi erityisäitiyslomatarpeen arvioinnissa (Taskinen ym., 2006).
Suomessa ja muissa EU-maissa on otettu käyttöön uusi kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä (CLP; 2008/1272/EY). Uudet vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät ovat olleet käytössä puhtaille aineille vuodesta 2010 alkaen. Kemikaaliseoksille ne otetaan käyttöön kesäkuuhun 2015 mennessä. Näkyvin uuden järjestelmän tuoma muutos ovat kemikaalien uudet varoitusmerkit (kuva «Kemikaalien väistyvät (vas.) ja uudet (oik.) varoi»1). Myös aikaisempiin varoitusmerkkeihin liittyneet tekstiosat, kuten "Myrkyllinen" tai "Ärsyttävä", poistuvat. Uutena elementtinä merkintöihin lisätään huomiosana "Vaara" tai "Varoitus"; huomiosana "Vaara" varoittaa vakavimmista vaaraominaisuuksista ja huomiosana "Varoitus" lievemmistä vaaroista. Aikaisemmin käytössä olleet R- ja S-lausekkeet korvataan uusilla vaara- ja turvalausekkeilla (H- ja P-lausekkeet).
Terveysvaarojen osalta uusi järjestelmä kattaa samat vaaraominaisuudet kuin aikaisempi luokitusjärjestelmä ja myös luokituskriteerit ovat pääosin samat. Varoitusmerkinnössä on kuitenkin tapahtunut muutoksia.
Välitön myrkyllisyys
Välitön (akuutti) myrkyllisyys kuvaa aineen kykyä aiheuttaa terveysvaikutuksia yksittäisen, lyhytaikaisen altistumisen seurauksena. Tieto aineen välittömästä myrkyllisyydestä on tärkeä tapaturmaisten altistumisten ehkäisemisen ja niihin varautumisen kannalta, esimerkiksi arvioitaessa ensiapuvalmiustarpeita työpaikoilla. Tavallisia työpaikoilla esiintyviä välittömästi myrkyllisiä kemikaaleja ovat mm. metanoli, fenoli ja syanidit.
Välittömän myrkyllisyyden mittana käytetään yleensä aineen LD50- ja LC50-arvoja, jotka kuvaavat annosta tai pitoisuutta, joka aiheuttaa 50 % kuolleisuuden koe-eläimissä. Välitön myrkyllisyys suun kautta, ihon kautta ja hengitysteitse arvioidaan erikseen. Myrkyllisimmät kemikaalit (Acute Tox. 1–2: H300, H301, H310; Acute Tox. 3: H311, H330, H331) merkitään pääkallo ja sääriluut -varoitusmerkillä, lievästi myrkyllisille (Acute Tox. 4: H302, H312, H332) käytetään lievistä terveysvaaroista varoittavaa huutomerkkiä (kuva «Terveysvaaroihin liittyvät uudet varoitusmerkit ja»2).
Syövyttävyys ja ärsyttävyys
Useat työpaikalla esiintyvät kemikaalit ovat silmiä ja/tai ihoa ärsyttäviä. Erilaiset ärsytysihottumat kuuluvat tavallisimpiin työperäisiin sairauksiin ja ärsyttävät kemikaalit, erityisesti pesuaineet, ovat märkätyön ohella niiden yleisiä aiheuttajia. Tieto aineen mahdollisista syövyttävistä ominaisuuksista on erityisen tärkeä tapaturmaisten altistumisten ja niihin varautumisen kannalta. Tavallisia työpaikoilla esiintyviä syövyttäviä aineita ovat esimerkiksi suola-, rikki- ja typpihappo sekä natriumhydroksidi.
Aine luokitellaan syövyttäväksi (Skin Corr. 1: H314), kun se tuhoaa koe-eläimen terveen ihon koko paksuudeltaan tai vastaava tulos voidaan muuten ennakoida, esimerkiksi aineen pH-arvon perusteella. Vakavan silmävaurion vaaraa aiheuttavat kemikaalit (Eye Dam. 1: H318) eivät syövytä ihoa mutta voivat aiheuttaa palautumattoman vaurion silmässä. Ärsyttävät aineet voivat aiheuttaa merkittävän ihotulehduksen (Skin Irrit. 2: H315) tai palautuvan silmävamman (Eye Irrit. 2: H319). Syövyttäväksi todettuja aineita ei luokitella ärsyttävyyden suhteen. Syövyttävyyteen ja ärsyttävyyteen liittyvät uudet varoitusmerkinnät on esitetty kuvassa 2.
Herkistävyys
Ihoallergiat ovat ärsytysihottumien ohella tavallisimpia kemikaalien aiheuttamia ammattitauteja. Aineen luokittelu ihoa herkistäväksi (Skin Sens. 1: H317) perustuu pääasiassa eläinkokeisiin. Pitkään käytössä olleiden kemikaalien kohdalla luokittelu voi perustua myös kliiniseen kokemukseen.
Hengitystieherkistävyydellä (Resp. Sens. 1: H334) tarkoitetaan aineen kykyä aiheuttaa astmaoireita tai allergista nuhaa. Hengitystieherkistävyyden testaamiseksi ei ole validoituja eläinkokeita, minkä vuoksi luokitus perustuu yksinomaan ihmisillä tehtyihin havaintoihin. Tämä on yksi syy siihen, että vain harva kemikaali on luokiteltu hengitysteitä herkistäväksi. Näin ollen uusien ja/tai harvoin käytettyjen kemikaalien kohdalla se, että ainetta ei ole luokiteltu hengitystieherkistäjäksi, ei poissulje aineen mahdollista hengitystieherkistävyyttä. Useimmat aineet, joilla on potentiaalia aiheuttaa hengitystieherkistymistä, aiheuttavat myös ihoherkistymistä, ja ne on luokiteltu ihoa herkistäviksi.
Herkistävyyteen liittyvät uudet varoitusmerkinnät on esitetty kuvassa «Terveysvaaroihin liittyvät uudet varoitusmerkit ja»2. Hengitystieherkistäjille käytetään vakavista terveysvaaroista varoittavaa murentuva mies -varoitusmerkkiä, mutta ihoherkistäjät merkitään huutomerkillä. Herkistävien aineiden kohdalla tulee huomioida, että jo hyvin vähäinen altistuminen voi aiheuttaa herkistyneelle oireita. Altistuminen näille aineille on aina pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisenä.
Elinkohtainen myrkyllisyys
Aineen elinkohtaisella myrkyllisyydellä tarkoitetaan, että aine voi jo pieninä tai kohtalaisina annoksina aiheuttaa toksikologisesti merkittävän muutoksen tai toiminnallisen häiriön tietyssä kohde-elimessä. Myrkyllisiä kohde-elin vaikutuksia ovat esimerkiksi liuotinaineiden keskushermostovaikutukset, kadmiumin munuaisvaikutukset, metanolin näköhermovaikutukset ja lyijyn keskus- ja ääreishermostovaikutukset. Luokituksessa arvioidaan erikseen aineen elinkohtainen myrkyllisyys kerta-altistumisen ja toistuvan altistumisen seurauksena.
Kerta-altistumisen aiheuttamasta elinkohtaisesta myrkyllisyydestä (STOT SE 1: H370; STOT SE 2: H371) voidaan saada tietoa esimerkiksi välittömän myrkyllisyyden kokeessa, jossa koe-eläimiä altistetaan suurelle kerta-annokselle tutkittavaa ainetta. Vakavien elinvaikutusten lisäksi tähän vaaraluokkaan kuuluvat myös hengitysteiden ärsytys (STOT SE 3: H335) ja narkoottiset vaikutukset (STOT SE 3: H336).
Toistuvan altistumisen aiheuttamasta elinkohtaisesta myrkyllisyydestä (STOT RE 1: H372; STOT RE 2: H373) saadaan tietoa joko riittävästä ihmisperäisestä näytöstä (tapaustutkimukset tai epidemiologinen tieto) tai eläinkokeista, joissa koe-eläimiä altistetaan testattavalle aineelle 28 tai 90 päivän ajan. Pitkäaikaisen tai toistuvan altistumisen seurauksena aine voi aiheuttaa toksikologisesti merkittävän toiminnallisen häiriön tai elimellisen muutoksen paljon kerta-annosta pienemmällä annostasolla.
Elinvaurioita aiheuttavat kemikaalit merkitään Murentuva mies -varoitusmerkillä (kuva «Terveysvaaroihin liittyvät uudet varoitusmerkit ja»2). Jos kriittiset kohde-elimet on tunnistettu, ne voidaan myös nimetä uusissa vaaralausekkeissa (esim. "Vahingoittaa munuaisia"). Mikäli vaaralausekkeessa ei ole erikseen mainittu tiettyä altistumisreittiä, vaikutusten on arveltu voivan aiheutua sekä suun kautta, ihon kautta että hengitysteitse altistuttaessa.
Kuten muutkin vakavia terveysvaikutuksia aiheuttavat kemikaalit, elinvaurioita aiheuttavat kemikaalit kuuluvat yleensä niihin aineisiin, joille altistuttaessa tulee arvioida terveystarkastusten tarve. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota altistumisen suuruuteen verrattuna aineen (ohje)raja-arvoihin, kuten HTP-arvoihin tai biomonitoroinnin toimenpideraja-arvoihin. Terveystarkastuksia suunniteltaessa huomiota tulee kiinnittää erityisesti altistumisen seurantaan (esim. biomonitorointi).
Syöpävaaralliset, perimää vaurioittavat ja lisääntymisterveyttä vaarantavat kemikaalit
Syöpävaarallisille, perimää vaurioittaville ja lisääntymisterveyttä vaarantaville aineille altistuminen on aina pyrittävä rajoittamaan mahdollisimman vähäiseksi. Työperäisen altistumisen seurantaan ja minimointiin tulee kiinnittää huomiota terveystarkastusten suunnittelussa (Taskinen, 2006). Erityisäitiyslomaohjeistuksen mukaan näille aineille ei saa työssä altistua raskauden aikana (Taskinen ym., 2006). Tietyille syöpävaarallisille aineille altistuvat työntekijät tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin (716/2000; 838/1993).
Aineen luokitus syöpävaaralliseksi (Carc. 1A/B: H350; Carc. 2: H351), perimää vaurioittavaksi (Muta. 1 A/B: H340; Muta. 2: H341) tai lisääntymisterveyttä vaarantavaksi (Repr. 1A/B: H360; Repr. 2: H361; Lact.: H362) riippuu siitä, kuinka selvää näyttöä kyseisistä vaikutuksista on saatu epidemiologisissa tutkimuksissa ja/tai eläinkokeissa. Suurella osalla aineista luokitus perustuu yksinomaan eläinkokeisiin. Näihin aineisiin tulee varovaisuusperiaatteen mukaan kuitenkin suhtautua yhtä vakavasti kuin aineisiin, joiden vaikutuksista on epidemiologista näyttöä.
Aine luokitellaan perimää vaurioittavaksi, jos se aiheuttaa muutoksia sukusolujen perintöaineksessa. Perimälle vaaralliset aineet ovat monesti myös potentiaalisia karsinogeeneja, mikä on syytä huomioida kun arvioidaan aineen syöpävaarallisuutta. Lisääntymisterveydelle vaaralliset aineet voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen, sikiön kehitykseen ja/tai imetykseen.
Syöpävaaralliset sekä perimää ja lisääntymisterveyttä vaurioittavat kemikaalit merkitään vakavista terveysvaaroista varoittavalla Murentuva mies -varoitusmerkillä (kuva «Terveysvaaroihin liittyvät uudet varoitusmerkit ja»2). Mikäli vaaralausekkeessa ei ole erikseen mainittu tiettyä altistumisreittiä, vaikutukset voivat aiheutua sekä suun kautta, ihon kautta että hengitysteitse altistuttaessa.
Aspiraatiovaara
Aspiraatiovaaralla (Asp. Tox. 1; H304) tarkoitetaan, että aine voi alhaisen viskositeettinsa takia joutua nielemisen tai oksentamisen yhteydessä keuhkoihin ja aiheuttaa vakavan kemiallisen keuhkotulehduksen. Työpaikoilla tämän tyyppiset tapaturmat ovat onneksi erittäin harvinaisia.
Lisätietoa verkosta
Lisätietoa kemikaalien uusista terveysvaaraluokituksista saa kansallisen kemikaalineuvonnan sivuilta: www.kemikaalineuvonta.fi/fi/saadosalue/CLP/luokitus/terveydelle-aiheutuvat-vaarat. Yleisempää tietoa kemiallisista altisteista on koottu Kemikaalivihi-sivuston Vihipediaan: www.ttl.fi/kemikaalivihi.
Työterveyshuollon työtä kemikaalien terveysriskien ja toimenpidetarpeiden arvioinnissa helpottaa huomattavasti, jos työpaikalla on tehty asetuksen Vna 2001/715 mukainen kemikaaliriskien arviointi ja tunnistettu ongelmallisimmat altisteet. Tähän työhön on saatavilla suomenkielinen, maksuton ja luotettava työkalu, Stoffenmanager: www.ttl.fi/stoffenmanager. Työterveyshuolto voi suositella työpaikkaa kartoittamaan kemikaaliriskinsä Stoffenmanagerin avulla ja hyödyntää arvioinnin tuloksia omien toimenpiteidensä suunnittelussa.
tutkija, FL
Työterveyslaitos
piia.taxell@ttl.fi
Tiina Santonen
tiimipäällikkö, LT,
Työterveyslaitos
tiina.santonen@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Taskinen H. (toim.) (2006) Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Helsinki: Työterveyslaitos/Sosiaali- ja terveysministeriö.
- Taskinen H., Lindbohm M.-L., Frilander H. (2006) Ohjeet vaaran arvioimisesta erityisäitiysvapaan tarvetta harkittaessa. Helsinki: Työterveyslaitos.
- Artikkelin pohjana on käytetty kirjoittajien Työterveyslääkäri-lehdessä 1/2009 julkaistua artikkelia "Kemikaalien vaaraluokitukset ja varoitusmerkinnät muuttuvat".