Saluti da Roma!

Työsuojeluorganisaatio, työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutetut, työsuojeluhallinto, työsuojelupiiri, työsuojelutoimikunta, työsuojeluyhteistoiminta, työsuojelutarkastus… Blaah… Muistan vielä, miten aloittaessani työterveyshuoltoon erikoistumisen työsuojelun käsitteet ja toimijat menivät päässäni iloisesti sekaisin, ja suoraan sanoen työsuojelu ei mielikuvissani ollut se jännittävin ja houkuttelevin osa-alue työssäni. Myöhemmin on onneksi ymmärrys lisääntynyt niin kokemusten kuin koulutuksenkin kautta.

Vietin viime vuoden viimeiset kuukaudet Roomassa kirjoitushommissa. Asuminen Roomassa tarjosi monta hienoa ja erityistä elämystä, joita muistelen lämmöllä. Kävely Rooman kaduilla näytti myös meheviä tunnelmapaloja roomalaisesta PK-yritystoiminnasta. Miten monta pienimuotoista nyrkkipajaa ja kivijalkayritystä omaan asuinkortteliimme mahtuikaan, ja miten moni niistä näytti olevan työpaikkakäynnin, riskinarvion ja ihan työsuojelutarkastuksenkin tarpeessa.

Kotitalomme alakerrassa toimi automaalaamo. Liuottimen haju leijaili varsin vahvana myös omalle kattoterassillemme, vaikka asuinkerroksia oli useampi välissä. Työntekijöillä, isällä ja pojalla, ei koskaan näkynyt minkäänlaisia suojaimia, oli kyse sitten ihon tai hengitysteiden suojaamisesta. Ilmanvaihto näytti järjestyvän lähinnä avoimen oven kautta. Isän ja pojan touhuja vierestä seuratessa mieleen nousivat väkisin Työterveyslaitoksen ammattitautipoliklinikalla erikoistumisvaiheessa kohtaamani automaalarit, jotka olivat tutkimuksissa liuotinaineaivosairausoireiden vuoksi.

Kulman takana taas sijaitsi leipomo, yksi monista korttelimme pienistä perheyrityksistä, jossa pienessä huoneessa leivottiin niin tarmokkaasti, että astmakohtaus tuntui allekirjoittaneella käynnistyvän jo ohi kulkiessa. Jauhoa oli aivan kaikkialla, lattialla, sakeana ilmassa, työntekijöiden hiuksissa ja vaatteissa. Jauhopölyn takaa tuskin näki leipureita… Erinomaista leipää siellä leivottiin, mutta toivottavasti yrittäjäperhe ei ollut kovin allergisuuteen taipuvaista sukua. Pienen matkan päässä leipomosta sijaitsi yhden huoneen kokoinen tuorepastatehdas, perheyritys sekin. Jauhopölyä siellä oli sikäli vähemmän, että avoimesta ovesta ei kadulle asti tullut jauhoa kuten leipomosta. Jauhoa riitti kyllä kaikille pinnoille ja lattioille, josta sitä rivakasti kuivalla lattiaharjalla pöllytettiin siivouksen nimissä ilmaan.

Ja mitäs ne olikaan ne terveelliset työajat? Aamukahvi tuli usein juoduksi lähikahvilassa, jossa kahvikonetta käytti mamma hänen poikansa huolehtiessa cornetto-tarjoilusta. Mamma ja poika olivat töissä joka aamu ennen kello kahdeksaa. Mamma ja poika olivat töissä joka ilta, kun itse palasin oman työpäiväni jälkeen kotiin. Ja kuten arvata saattaa, mamma ja poika olivat töissä myös myöhään yöhön asti. Perheyrityksessä ei ollut varaa valita, kuten poika meille kertoi.

PK-sektorin työturvallisuushaasteet ovat toki tuttuja Suomessakin. Vaikka Italiassa ja Suomessa on varsin samanlaiset työturvallisuuslainsäädännöt, työterveyshuollon ja yritysten yhteistyö on Suomessa tiiviimpää. Tiivis yhteistyö on tässäkin asiassa vahvuus, sillä lakiteksti sinällään ei helposti muutu käytännön toiminnaksi. Terveet ja turvalliset työolot eivät synny sattumalta, vaan ne ovat määrätietoisen ja pitkäjänteisen yhteistyön tulosta. Isoja otsikoita ei ennaltaehkäisevästä työstä saa, mutta sen puutteesta kyllä.