STLY:n Tammiseminaari 2014 - Mitä työelämä haluaa työterveyshuollolta?

Toimijoiden yhteistyötä tarvitaan: yksi klapi ei pala

Raskaan vientiteollisuuden tarpeita työterveyshuollolle esitti Kone Industrial Oy:n toimitusjohtaja Pentti Puhakka. Hän totesi heti, ettei halua puhua vain työterveyshuollosta vaan työhyvinvoinnin kokonaisuudesta. Yrityksessä työhyvinvoinnin näkökulma on integroitu tekemiseen strategisella tavalla. Lähiesimiehiltä vaaditaan työhyvinvoinnin edistämisessä paljon, mutta myös tukirakenteet ja -verkostot on strukturoitu. Sanonnalla "Yksi klapi ei pala" Puhakka havainnollisti yhteistyön merkitystä – toimintaa voi kehittää vain yhteistyössä. Kone Oy:ssä varhaisen tuen mallia kutsutaan nimellä "Pidä huolta". Nollatapaturma-ajattelun tapaan tavoitteena on nolla ennenaikaista eläkettä ja nolla työuupumusta. Systemaattisella työhyvinvointityöllä onkin saavutettu matala eläkevakuutuksen maksuluokka ja pienemmät kulut, mutta työhyvinvointia rakennetaan myös investointinäkökulmasta tuloksen tekemisen takeena. Työterveyshuolto on järjestelyiltään yrityksen oma, ja verkostotyöskentely on tiivistä. Yleisökysymykseen, mitä globaalin yrityksen kannalta kannattaisi suomalaisesta työterveyshuollosta viedä muuallekin, vastaus lähti ympäröivän sosiaalivakuutuksen eroista, jolloin yhden osatekijän suora vienti ei toimi. Suomalaisen järjestelmän hyötyjä ovat kuitenkin ennaltaehkäisevä ote ja läheinen keskusteluyhteys. Esimerkiksi terveystarkastuksissa yritys arvostaa tarttumista heikkoihin signaaleihin. Jos reagoitaisiin vasta työkykyongelmien edettyä, olisi vaikeaa räätälöidä sopivaa työtä isossakaan yrityksessä. Parasta johtamista – ja työhyvinvoinnin tukemista – on hankalien tilanteiden välttäminen.

Aktiivista suunnitelmallisuutta

Kunta-alan työnantajan edustaja, työhyvinvointipäällikkö Marita Simola Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymästä jäsensi eri sanoin mutta samaan tapaan työhyvinvoinnin tärkeyttä ja tiivistä monitasoista yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. Kiinnostavasti hän kertoi päässeensä pitkälti kirjoittamaan työterveyshuollon toimintasuunnitelman tekstejä, jolloin hän oli myös muuttanut työterveyshuollon kieltä, jotta esimiehet (sic: terveydenhuollon esimiehet!) ymmärtäisivät sisältöä. Simola antoi työterveysväelle tehtävän: meidän tulee kehittää ilmaisuamme siitä, mitä muuta kuin sairaanhoitoa teemme, jotta asiakkaamme ymmärtäisivät, missä voimme heitä tukea. Hän havainnollisti myös konkreettisella sateenvarjo -kuvalla organisaation eri toimintamallien kokonaisuutta työkykypulmissa. Työterveyshuoltoyhteistyön onnistumisen edellytyksinä Simola linjasi 1. suunnitelmallisuuden osana työhyvinvoinnin johtamista niin että kokonaisuus on kuvattu. Muita onnistumisen edellytyksiä ovat: 2. sitoutuminen aktiivisen tuen toimintamalliin, 3. työterveyshuollon riittävä tieto toiminnasta työssä, josta varmistamiseksi käytännössä työsuojeluvaltuutetut sopivat työpaikkaselvityksille ajat ja esimiehet valmistautuvat niihin oman esitietolomakkeen avulla, 4. vaikuttavuuden arviointi yhdessä sovittuihin tunnuslukuihin pohjautuen. Tärkeää on myös ymmärryksen tukeva tietojen yhdisteleminen – pelkkien lukumäärätietojen sijaan työpaikalla tarvitaan tietoa ongelmaratkaisujen etenemisestä, hyvistä ratkaisuista työkykypulmien tilanteissa. Olennaista onnistumiselle on lisäksi, että 5. työnjaot on sovittu.

Kasvollista palvelua

Pientyönantajan näkökulmaa valotti rautakauppias Sirpa Kaalikoski, joka työllistää 16 henkilöä. Pitkäaikaisiin työsuhteisiin sitoutunut kasvollinen yrittäjä haluaa kasvollista yhteistyötä myös työterveyshuollon kanssa. Kyse on rahasta ja saavutetuista hyödyistä. Yrittäjälle oli kertynyt kokemusta monentyyppisten työterveystoimijoiden kanssa. Kokemusten mukaan yritystä huonosti tunteva ja tiuhaan vaihtuva työterveyshenkilöstö oli ohjelmoinut ylen määrin tutkimuksia, joiden hyötyä yrittäjä jäi pohtimaan. Päällimmäisinä koetut hyödyt liittyivät pitkälle sairauspoissaololle ohjatun työntekijän nopeaan kuntouttamiseen – ja elämänhallintaongelmissa painineen työntekijän ohjaamisesta ulkopuolisen julkisen avun piiriin.

Ei kaikille samaa

Työterveyslaitokselta osaamiskeskuksen johtaja Jorma Mäkitalo aloitti kiittelemällä aamupäivän korostusta verkostomaisesta toiminnasta. Työpaikkojen ratkaistavien asioiden dynaamisuuden ja monimutkaisuuden vuoksi ratkaisujen tulee olla joustavia ja räätälöitäviä. Työterveyshuollon ulkopuolella kehitetään aktiivisesti uusia toimintatapoja työhyvinvoinnin parhaaksi. Työelämä 2020 -strategia haastaa uudistuvaan kumppanuuteen työpaikkojen, muun terveydenhuollon ja kuntoutuksen kanssa. Kaikille samaa -ajattelu toimii yhä harvemmin, tarvitaan mukautettuja ratkaisuja. Uudistumisen tukeminen haastaa myös uudistamaan säätely- ja korvauskäytäntöjä. Villi ajatus olisi luopua säätelystä ja luottaa asiantuntija-arvioihin paikallisesti. Vaihtoehtoisesti uudistuminen haastaa luomaan uusia kategorioita erimerkiksi työterveysyhteistyön ja työkyvyn tuen toimintoihin, kriteeristöjen luomisen kera, jolloin näiden toimintojen seuranta tunnuslukujen tasollakin yksinkertaistuisi. Työkyvyn tuen kehittäminen on kaikkiaan hyvässä vauhdissa.

Verkostoissakin tarvitaan tavoitteet

Sosiaali- ja terveysministeriöstä lääkintöneuvos Kristiina Mukala listasi työterveyshuollolle odotuksia luovia tahoja: yksilöt, yhteisöt, työnantajat, organisaatiot, yhteiskunta, työterveyshuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat ja muu terveydenhuolto. Työterveyshuollon säädöksiä on hiljattain uusittu hyvään suuntaan. On tärkeää, että jatkuvasti alan sisällä arvioimme odotusten ja niihin vastaamisen tärkeysjärjestyksiä, jotta olemme määrittelyyn osallisia jatkossakin. Työelämä toivoo uudistumista ja monimuotoisuutta luottamuksen tärkeyttä edelleen korostaen. On huolehdittava osaamisen kehittämisestä ja toimittava yhteistyössä. Verkostoissakin työskenneltäessä tarvitaan tavoitteet, joita vasten onnistumisia seurataan.

Ylijohtaja Marina Erhola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertasi terveydenhuollon syksyisen uudistusehdotuksen taustoja ja sisältöä. Erikoissairaanhoito toimii maassamme hyvin, myös kansainvälisesti vertaillen. Sen sijaan perusterveydenhuolto on ongelmissa. Vakuutuksiin perustuvilla, usein toimenpiteisiin suuntautuvilla, palveluilla ei ratkaista kansansairauksien hoidon haasteita. Perusterveydenhuollon pulmat heijastuvat myös työterveyshuollon piirissä olevien elämään huolena siitä, miten suuret ikäluokat saavat palveluja eläköityessään tai miten vanhukset ja lapset saavat palveluja nyt.

Tunne työpaikka-asiakkaasi

Ylilääkäri Jan Schugk Elinkeinoelämän keskusliitosta summasi työnantajien toiveita työterveyshuollolle: meiltä odotetaan toimivaa työterveysyhteistyötä alkaen sopimusten, toiminnan, tiedonkulun, johtamisen ja ohjauksen sekä viestinnän kysymyksistä. Perehtyneisyys työpaikkaan ja toimialakohtainen työterveyskysymysten osaaminen ovat onnistumisen ytimessä palveluhenkisyyden ohella. Etäinen palvelu ei sitouta. Sairaanhoidon optimaalista laajuutta ja kohdentumista tarpeiden mukaan toivotaan. Sairauspoissaolojen hallinnassa vastuunjaon selkeys ja jäljellä olevan työkyvyn näkökulma ovat olennaisia, ja työkyvyttömyysriskien hallinnassa edellytetään aktiivisuutta. Mittareista sopiminen ja raporttien tuottaminen on tärkeää työhyvinvoinnin johtamisen tukea. Asiakassegmentointia pitäisi tehdä: ketkä palveluista eniten hyötyvät, missä kohden tulee kiireellisimmin toimia. Pienissä start up -yrityksissä työnantajien toiveet kohdistuvat erityisesti hyvinvoinnin kysymyksiin, niissä ohjaamiseen ja valmentamiseen.

STTK:n sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi painotti, että palkansaajapuolella nykyinen työterveyshuoltojärjestelmä nähdään tärkeänä työkyvyn ja työurien tukijana. Työterveyshuollolla on tärkeä rooli myös työn yksilöllisissä muokkauksissa. Termiä "korvaava työ" hän kehotti käyttämään vain silloin, kun määritelmä on alan työehtosopimuksessa. Palkansaajat arvostavat työnantajien kanssa yhtä lailla sitä, että sairauspoissaoloja kertyy mahdollisimman vähän. Osasairauspäivärahaa tulisi hyödyntää entistä enemmän.

Tilastoja kentältä

Kelan asiantuntijalääkäri Paula Melart kertoi työkyvyn varhaisen tuen mallien yleistyneen Kelan korvaushakemuksista päätellen, sillä korvausluokka 1:n päätöksistä yli 90 % toteutuu 60 % korvattavuuden mukaan. Hän myös muistutti Kelan tilattavista uutiskirjeistä, myös työnantajille, sekä neuvontapalveluista Viranomaislinjan ja Lääkärilinjan kautta.

Kuntien eläkevakuutuksen johtajaylilääkäri Tapio Ropponen kannusti tukemaan asiakasorganisaatioissa työkykyä strategioista alkaen. Kyselyjen ja tilastojen nojalla emme vieläkään riittävän selvästi määrittele työkykyasioissa tavoitteita, joiden toteutumista seuraisimme. Emme liioin kohdista riittävästi toimenpiteitä pitkiin sairauspoissaoloihin, joista isoimmat kustannukset seuraavat. Ennen eläkkeen hakemista vain kolmanneksen työntekoa oli helpotettu työpaikalla. Myös yhteydenpidossa kuntaorganisaatioiden päättäjiin on vielä kehittämistä tilastojen valossa.

Kenttä keskustelee

Vilkkaassa yleisökeskustelussa käytettiin lukuisia asiantuntevia puheenvuoroja yhteistyön rakentamisesta. Työterveyshuollon toiminnan suunnittelu integroituu säädöksissä osaksi työsuojelun toimintaohjelmaa. Työterveyshuoltojen ja työpaikkojen väliin on tullut tilaajapalveluyrityksiä. Kunnallisissa työterveydenhuolloissa seurataan prosessointia velvoitteesta yhtiöittää työterveyshuollon sairaanhoito kilpailluilla markkinoilla vuodesta 2015 alkaen. Toiminnan perinteinen jako korvausluokkiin 1 ja 2 todettiin monissa tilanteissa keinotekoiseksi. Varhaisen tuen asioiden hoitaminen vaatii usein, että käytettävissä on myös terveysaspektin osaamista. Alueellinen terveydenhuollon yhteistyö nähtiin työterveysyhteistyön järkevän suuntaamisen tukena.

Loppusanoissaan puheenjohtaja Satu Väihkönen kokosi lyhyesti työelämän toiveiden moninaisuutta ja yhteistyön painotusta. Seminaarin erinomaiset puhujat esittivät mietittyjä monipuolisia puheenvuoroja. Puheenjohtajan sanoin esitykset haastavat jatkossa myös meitä ammattilaisia miettimään, mitä itse haluamme työterveyshuollon tekevän ja minkä näkökulmien painottuvan.

Toimittajan näkökulmasta

Tammiseminaarin esitykset edustivat kokemuksia yhteistyöstä menestyvien yritysten ja työhyvinvointinäkökulman edelläkävijöiden kanssa. Oli antoisaa ja voimaannuttavaa kuulla hyvistä käytännöistä. Niinkin on, että arjessa näemme monenlaisia yrityksiä, työterveyshuoltoja ja yhteistyökäytäntöjä. Arviolta miljoonalla työntekijällä on parhaillaan työsuhteen jatkumiseen liittyvää epävarmuutta. Vuokratyön järjestelyt luovat omia haasteitaan. On lukuisia väistämättä supistuvia toimialoja, joiden piirissä näkymät työhyvinvointiin ja työurien pidentämiseen ovat aivan toisenlaisia kuin eläkevastuisiin sitoutuneessa menestyvässä suuryrityksessä tai julkisorganisaatiossa. Millaisia hyviä käytäntöjä kentältä voisi löytyä epävarmoissa ja supistuvissa, työterveyttä haastavissa oloissa toteutuvan työterveysyhteistyön tueksi? Miten niissäkin yleisissä oloissa voisimme olla tukemassa Työelämästrategian 2020 mukaista innovatiivista uusiutumista ja luottamusta, elinvoimaista työelämää? Taidamme tarvita osaamisen kehittämistä ja välineitä näihinkin talkoisiin.

Työhyvinvoinnin ja työkyvyn tuen painotusta sekä valmentavan otteen kaipuuta ei voinut väistää Tammiseminaarissa 2014. Tutut työterveyden ja työturvallisuuden näkökulmat olivat esityksissä vahvasti läsnä, mutta niitä lähestyttiin edellä mainituin painotuksin. Hyvät asiakkaat ja tarpeista lähtevä yhteistyö tukevat jatkossa parhaiten uusien toimintaotteiden kehittämistä. Tammiseminaari tuotti arvokasta ainesta monen tahon tekemisiin toimintavuonna 2014.