Valkoisen miehen taakka

Otsikko on englantilaisen kirjallisuuden nobelisti Rudyard Kiplingin vuonna 1899 kirjoittaman runon suomennos. Runon, jonka säkeistö alkaa kehotuksella "ota valkoisen miehen taakka". Kipling on myös kirjoittanut: "Itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaa." Näin oli sata vuotta sitten, mutta onko enää? Entä valkoisen miehen taakka?

Minulla oli mahdollisuus vuoden lopulla käydä Jordaniassa. Kun maailmaa katsoo Lähi-idästä päin, pohjoinen Eurooppa on Aasian mantereen niemimaa. Eteläinen Afrikka on valtava manner, jossa talouskasvu on vahvaa ja väestö nuorta. Kauas ulottuu myös itäinen Aasia, jossa konfutselaisuuden perinteiden mukaisesti lasten kouluttaminen on vanhempien kunnia-asia. Insinöörejä valmistuu liukuhihnalta, bisnes on aggressiivista ja tuloksellista, ja tulevaisuudelle ollaan valmiita uhraamaan paljon. Kaupallisessa mielessä Kipling oli varmasti väärässä, mutta kun tarkastelemme arvoja, eli sitä mitä ihmiset pitävät hyvänä ja pahana, mitä he ylistävät tai tuomitsevat, Kipling on yhä oikeassa.

Ehkä kulttuurien erot ovat katoamassa kasvavan kaupankäynnin ja laajenevien yhteyksien myötä. Ihmiset kun ovat samanlaisia biologisesti, evoluution tuotteina. Valkoinen mies ei enää erotu muista. Vuoden lopulla vierailin Jordaniassa. Siellä koin, että vaikka kauppa ja bisnes kansainvälistyy, arvot muuttuvat hitaasti. Ymmärryksen tarve ei siis katoa.

Kulttuurillisesti Lähi-itä on ollut ytimessä jo vuosituhansia. Todisteita on luettavissa niin Raamatusta kuin Koraanista, ja niitä on omin silmin nähtävissä historiallisilla paikoilla. Jordanian eteläosassa sijaitseva Petra on yksi näistä vaikuttavista ulkoilmamuseoista. Se on perustettu nabatealaisten pääkaupungiksi 600 vuotta eaa. Kallioihin hakatut arkkitehtoniset kauneudet, amfiteatterit ja nestepaineella toimiva vesijohtojärjestelmä ovat todisteita aikanaan vallinneesta korkeasta kulttuurista. Petra on ansaitusti yksi Unescon maailmanperintökohteista. Jordaniassa kristinuskon ja islamin pyhiä paikkoja on monia, Mooseksen 40 vuoden autiomaaseikkailun jälkeen näkemästä luvatusta maasta aina Jeesus-lapsen kastepaikkaan.

Petran loiston päivistä on parisen tuhatta vuotta aikaa. Viimeiset tuhat vuotta ovat olleet Euroopan valkoisen miehen menestystarinaa. Me nykyajassa elävät eurooppalaiset emme oikein osaa nähdä Euroopan väliaikaisuutta ja sen roolin haurautta. Tuijotamme omaan napaa jopa niin, että kutsumme maailmansodiksi vain Euroopassa käytyjä sotia.

Jordania on mosaiikkien maa, kirjaimellisestikin. Kuningashuone on vahvasti vallassa, kansasta pari miljoonaa on Palestiinan pakolaisia, ja nyt Syyriasta virtaa satoja pakolaisia päivittäin, yhteensä jo yli puoli miljoonaa. Silti suhtautuminen kaduilla ja toreilla ei ole vierasvihamielinen vaan ymmärtävä ja ystävällinen. Eri uskonnot elävät rauhanomaisesti rinnakkain.

Ongelmia on. Pakolaiset ovat rasite muutenkin horjuvalle kansantaloudelle. Vesi on niukka luonnonvara, josta on huolehdittava. Infrastruktuurissa on parantamisen varaa. Ammanin liikenne on kaoottista ja ruuhkaista, eikä julkista liikennettä juuri ole. Elämä on eurooppalaisen kallista, mutta palkkataso vain murto-osa eurooppalaisesta.

Työterveyttä ei Jordanian terveysministeriön korkein kansanterveysvirkamies tunnistanut omakseen. Asbestin käytöstä tai sen mahdollisista seuraamuksista ei ministeriössä ollut tietoa. Yli puolet miehistä tupakoi päivittäin, naisistakin reilu viidennes. "Shishan", vesipiipun polttaminen on suosittua ravintoloissa ja kahviloissa. "I don't smoke cigarettes, but I find it relaxing to smoke shishas", totesi eräskin ravintolassa vesipiippua pössöttävä jordanialainen nuori nainen. Shishasta saatava nikotiiniannos on moninkertainen savukkeiden polttamiseen verrattuna. Tupakkateollisuus on kansallisessa omistuksessa ja hallituksen valvonnassa. Tapaamani johtavan virkamiehen mukaan Jordania on allekirjoittanut WHO:n tupakkasopimuksen. Suomesta ao. virkamies tunsi Pekka Puskan ja Pohjois-Karjala -projektin, jollaista hekin halajavat Jordaniaan.

Käynti Jordaniassa avasi silmiäni. Maailman painopiste on vahvasti siirtymässä pois Euroopasta. Euroopan valkoinen mies harmaantuu, hidastuu ja on kiinnostunut vain omasta loistavasta menneisyydestään. Onko Euroopasta tulossa tulevaisuuden Jordania – historiallisesti kiinnostava ulkomuseo, raunioitten maanosa, jossa kaikki nähtävä on vielä kätevästi lähekkäin?