Nappaisuja alan lehdistä
Paha mieli, pahempi vaiva
Vargas-Prada S, Martinez JM, Goggon D, Delclos C, Benavides FG, Serra C. Health beliefs, low mood, and somatizing tendency: contribution to incidence and persistence of musculoskeletal pain with and without reposrted disability. Scan J Work Environ Health 2013;39(6):589-598.
Tuki -ja liikuntelinsairaudet/-vaivat kiusaavat yli 40 miljoonaa työntekijää läntisen Euroopan maissa. Niihin liittyy myös merkittävässä määrin ainakin tilapäistä työkyvyttömyyttä. Espanjalaiset kollegat suorittivat vuosina 2007–2010 kyselytutkimuksen, jossa selviteltiin psykososiaalisten riskitekijöiden (terveysuskomukset, matala mieliala ja somatisaatiotaipumus) yhteyttä niska-, alaselkä-, yläraaja- ja polvivaivoihin.
Tutkimukseen osallistui 971 henkilöä, joista noin puolet oli sairaanhoitajia ja puolet toimistotyötekijöitä. Tutkimus osoitti, että tule-vaivoihin liittyvät kielteiset uskomukset, matala mieliala ja somatisaatiotaipumus olivat yhteydessä toimintakykyä alentavien kipujen ilmaantuvuuteen, vaikeutumiseen ja pitkittymiseen. Psykososiaaliset riskitekijät olivat yhteydessä toimintakyvyn alenemaan enemmän kuin koettu kipu itsessään.
Tutkimus oli kyselytutkimus, eikä sen perusteella voi sanoa mitään varmaa siitä onko löydöksillä yhteyttä sairauspoissaoloihin. Tutkimuksessa ei myöskään oltu huomioitu komorbiditeettia. Löydös tukee kuitenkin ajatusta, että pillerin ja puukon ohella myös puhe auttaa tukinrankavaivaisia ja sitä myötä myös heidän työnantajiaan.
Käypä hoito
Käden ja kyynärvarren Käypä hoito -suositus on päivitetty 2013. Siinä todetaan, että lääkärin yhteydenpito esimieheen potilaan luvalla, työjärjestelyt ja työfysioterapeutin antama tuki vähentävät potilaan kokemaa työn tuottavuuden heikentymistä yläraajan rasitussairauksissa. Alaselkäsairauksien Käypä hoito on vuodelta 2008. Sen mukaan kivun oireenmukaisen hoidon lisäksi tulee aina tähdätä potilaan toimintakyvyn palauttamiseen, mikä edellyttää myös potilaan aktiivista osallistumista hoitoon. Ja että pitkittyvässä (kuudesta 12 viikkoon kestäneessä) selkäkivussa potilaan tilanteen laaja-alainen, moniammatillinen ja psykososiaaliset tekijät huomioon ottava selvittely ja aktiivinen kuntoutus tulee käynnistää jo siinä vaiheessa, kun kipu on kestänyt kuusi viikkoa. Potilaan toiminta- ja työkyvyn palautumiseen voidaan tässä vaiheessa vaikuttaa merkittävästi.
Polvi- ja lonkkanivelrikon Käypä hoito -suositus on vuodelta 2007. Siinä kerrotaan, että itsehoidon ohjaus on yksi osa hoitoa ja sillä tarkoitetaan potilasohjausta, jonka tarkoituksena on parantaa potilaan ymmärrystä nivelrikkosairaudesta ja lisätä hänen omahoidon keinojaan. Useimmat tutkituista itsehoidon ohjauksen malleista sisältävät ohjeita sopivasta liikuntaharjoittelusta, kivun hallinta- ja hoitokeinoista, laihduttamisesta tai nivelvammojen ehkäisemisestä. Itsehoidon ohjaus ilmeisesti vähentää ahdistusta ja lisää minäpystyvyyttä (self-efficacy) oireiden hallinnassa polvi- ja lonkkanivelrikkopotilailla. Mutta kuitenkin myös, että itsehoidon ohjauksella ei ilmeisesti ole vaikutusta kipuun tai toimintakykyyn polvi- ja lonkkanivelrikon hoidossa.
Asanat avuksi?
Hartfiel N, Burton C, rycroft-Malone J, Clarke G, Havenahnd J, Khalsa SB, Edwards SW. Yoga for reducing perceived stress and back pain at work. Ocupp Med 2012;62:606-612.
Joogan terveysvaikutuksista on melko paljon tutkimuskirjallisuutta. Brittikollegat Harfiel ja kumppanit olivat kuitenkin havainneet, ettei tietoa joogan hyvistä vaikutuksista stressin lievittäjänä ja alaselkäkivun helpottajana työpaikoilla juurikaan ole. He suorittivat vuonna 2011 työpaikkajooga-pilottitutkimuksen paikallisessa hallintovirastossa. Tutkimukseen osallistui 59 virkailijaa, joista 33 sai työpaikalla DRU-jooga intervention ja 26 toimi kontrolliryhmänä. Kahdeksan viikon seurannassa joogaajilla sekä koettu stressi että alaselkäkipu vähenivät jakson aikana merkittävästi. Lisäksi joogaajat olivat koeasetelman lopussa ei-joogajiin verrattuna iloisempia, itsevarmempia, vähemmän vihamielisiä, tarkkaavaisempia ja seesteisempiä. Voi siis olla, että nuhjuiset kahvihuoneet kannattaisi työpaikoilla muuttaa raikkaiksi joogasaleiksi!
Yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri
martina.torppa@aava.fi
