Ympäristö ja terveys -konferenssissa Baselissa

Ekologiset kongressijärjestelyt

Basel on historiallinen kaupunki. Rooman aikoina keltit asuttivat aluetta.

Heidän asuinalueensa tulivat esille Baselin ensimmäisen kaasulaitoksen rakentamisen yhteydessä. Kaasulaitokset ovat olleet merkittäviä kaupungin teollistumiselle. Laitoksista tuli sivutuotteina kemikaaleja, minkä vuoksi alue tuli tunnetuksi myös maalien ja värien valmistuksesta. Kemikaaleja käytetään myös lääketeollisuudessa, joka on tunnetusti vanha sekä vahva teollisuuden ala Sveitsissä.

Konferenssi oli järjestetty kestävällä ekologisella ajattelulla ja CO2-jalanjälki pyrittiin pitämään mahdollisimman alhaisena. Varsinkin Euroopasta matkanneet käyttivät lähinnä junaa. Myös konferenssimateriaali oli valittu vihreää ajattelua silmällä pitäen. Yli 60 % osallistujista oli valinnut konferenssimateriaalin sähköisenä ja näin säästettiin yli 100 000 kappaletta A4-paperiarkkia. Konferenssitarjoilukin oli ekologista: ruoka oli lähellä tuotettua luomukasvisruokaa ja vesi oli kraanavettä.

Osallistujia oli yli 70 eri maasta ja abstrakteja oli yli 2000 eri puolilta maailmaa. Suullisia sessioita oli 700 ja postereita yli 1200. Päivittäin oli kolmetoista samanaikaista sessiota. Ylivoimaisesti eniten oli sisäilmaan liittyviä abstrakteja (760) , mikä puhuu puhtaan sisäilman tärkeydestä ja globaalista huolesta siihen liittyen. Konferenssissa oli noin 200 vapaaehtoista työntekijää auttamassa käytännön järjestelyissä.

Ihminen tarvitsee vettä, ilmaa ja maata. Ne voivat vaikuttaa niin positiivisesti kuin negatiivisesti terveyteen. Tämä korrelaatio on tiedetty jo kauan. Baselissa keskusteltiin viimeisimmistä löydöksistä ympäristöterveyttä koskevan tutkimuksen alalta muun muassa ilman saasteista, kemikaaleista, myrkyllisistä jätteistä, melusta ja elektromagneettisista kentistä.

Konferenssin antia

Prekonferenssissa olin kuuntelemassa bostonilaisen meteorologi Joseph Sciren ilman mallintamisen perusoppeja, joiden avulla laaditaan skenaarioita esimerkiksi kemikaalitehtaan tai muun myrkyllisen onnettomuuden (esim. kemikaalijunaonnettomuus) myrkkyjen leviämisestä ympäristöön. Näin voidaan tehdä "worst case scenario"-tyyppistä suunnittelua asutukselle ja arvioida ympäristömyrkkyjen terveysriskejä. Italiasta kuultiin käytännön esimerkki (MD, PhD Francesco Forastiere) siitä, kun ympäristöriskejä ei ole otettu huomioon terästehtaan rakentamisessa ja suunnittelussa. Epidemiologisissa tutkimuksissa huomattiin tehtaan lähellä lisääntynyt kuolleisuus syöpäsairauksiin. Hallitus teetti laajat epidemiologiset tutkimukset, joissa todettiin terästehtaan päästöjen olevan lisääntyneen syöpään sairastumisen syy. Tehtaan hallitus tuomittiin isoihin korvauksiin, ja tehtaan johtaja sai vankeusrangaistuksen.

Toisessa prekonferenssissa luennoi Jane C. Schroeder (DVM, MPH, PhD, Science Editor, Environmental Health Perspectives). Hänellä oli hyvä ja selkeä esitys siitä, mitä tieteellisen julkaisun toimittaja haluaa tieteelliseltä artikkelilta korostaen sitä, että hänen materiaaliaan on hyvä käyttää "keittokirjamaisesti". Hän muistutti, että kannattaa asettaa realistiset tavoitteet omalle artikkelille ja etsiä sopiva lehti. Nykypäivänä on hyviä ja arvostettuja "open access"-lehtiä, jotka ovat myös vertaisarvioituja. Näiden kanssa tulee olla kuitenkin tarkkana, koska loppujen lopuksi niistä voi koitua lisäkustannuksia ja harmia artikkelin kirjoittajalle, ja se mitä luvataan, ei valitettavasti aina pidäkään paikkaansa. Yliopistot ovat Suomessa tehneet säännöt open access -lehtien kirjoittamiselle. Aiheesta on hiljattain julkaistu artikkeli Lääkärilehdessä.

Ensimmäistä täysistuntoa isännöi TPH ja pääpuhujana toimi Maji Ezzadi, joka kertoi syntyvyydestä ja kuolleisuudesta. Viimeisen 30 vuoden aikana kuolleisuus on vähentynyt ympäri maailman, sillä lasten kuolleisuus infektioihin on vähentynyt. Enemmän nousevat esille elämäntapasairaudet. Sairastuvuus ja kuolleisuus vaihtelevat runsaasti riippuen asuinalueesta ja alueen sosio–ekonomisesta tilanteesta.

Toisen kongressipäivän isäntänä oli ISIAQ (International Society of Indoor Air Quality). PhD Charles J. Weschler luennoi sisäilmasta ja siitä, mistä se koostuu. Ihmisestä lähtee paljon ihoa, joka muodostaa biologisen mikrofilmin ihon hilseilystä, pölyn, mikrobien ja bakteerien kanssa. Kansanterveyden professori Carl-Gustaf Bornehag Karlstadin yliopistosta muistutti, että sisäilmaan liittyvä tutkimus tulee tehdä poikkitieteellisesti. Näin saadaan arvio ympäristön terveysriskeistä parhaiten.

ISEE:n (International Society of Environmental Epidemiology) isännöimän päivän täysistunnossa pohdittiin ympäristöepidemiologien ja tutkimusten roolia lainsäädäntöä laadittaessa. Tieto, joka saadaan tutkimuksesta, tulee hyödyntää yleisen hyvän nimissä.

ISES:n (International Society of Exposure Sciences) isännömän päivän pääpuhujat kertoivat siitä, kuinka riskienarviointi ja ympäristöepidemiologia on muodostunut tärkeäksi tieteen alaksi. Paneelissa pohdittiin sitä, kuinka tärkeätä on viedä tietoa ja taitoa rikkaista länsimaista matalamman tulotason maihin. Ainoastaan tieteen avulla pystytään osallistamaan köyhien maiden päättäjiä. Rahallista ja tieteellistä tukea annetaan eri verkostojen kautta.

Omia ajatuksia konferenssin jälkeen

Konferenssi oli erittäin kattava ja antoi paljon ajateltavaa. Mitä enemmän miettii astman ja homeen syy–seuraussuhteita, sitä enemmän ajatus ajautuu kemikaaliyliherkkyyteen / idiopaattiseen ympäristöherkkyyteen. Maailmansotien jälkeen elinympäristömme kemikaalien määrä on lisääntynyt yli 100 000:een. Samalla ovat elinympäristöä ja kemikaalikuormitusta koskevat tutkimukset lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana eksponentiaalisesti.

Homeiden aiheuttama astmariskin suureneminen on todistettu tieteellisessä tutkimuksessa (OR 1,54–4,6 riippuen tutkimusasetelmasta ja kysymyksenasettelusta). Kuitenkin on edelleenkin avoimia kysymyksiä: miksi toiset oireilevat ja toiset eivät. Toksikologit ja ympäristöepidemiologit puhuvat kemikaaleista ja niiden vaikutuksista. VOC-päästöjä ja niiden yhteyttä terveyteen tutkitaan laajasti. Ovatko ne pelkästään kosteusvaurioindikaattoreita vai onko niillä itsessään terveyteen vaikuttavia mekanismeja? Nyt on tuotu esiin teorioita siitä, että klassinen Paracelsuksen annos–vastekäyrä on tehty liian isolla skaalalla ja nykyisillä metodeilla tutkitaan ainoastaan akuutteja toksisia efektejä. Entäpä jos nykyiset kemikaalit aiheuttavatkin muutoksia perimään pienillä annoksilla? Voisivatko kyseessä olla epigenetiikan kautta vaikuttavat mekanismit pienillä annoksilla ja akuutit toksiset vaikutukset suurilla annoksilla? Epigenetiikan tutkimus on lähtenyt etenemään vauhdilla. Sen odotetaan muuttavan ympäristöepidemiologiaa lähitulevaisuudessa. Lasten astmatutkimuksissa on todettu ympäristömyrkkyjen vaikuttavan astman puhkeamiseen. Näyttöä on tupakoinnin, PAH:n (polysykliset aromaattiset hiilivedyt), mikrobi-infektion, inflammaation ja oksidatiivisen stressin sekä pienhiukkasten, pakokaasujen ja ravitsemuksen yhteydestä astmaan.

Toisaalta puhutaan sisäilmaongelmien psykosomaattisesta oireilusta, ja on koulukuntia, joissa katsotaan sisäilmaoireilun johtuvan joukkohysteriasta ja ainoa keino hoitaa sisäilmaongelmaa on kognitiivinen terapia.

Toksikologiassa puhutaan EDC (endocrine disruptive chemicals) aiheuttamasta HPA (hypothalamus-pituitary-adrenalin) -järjestelmän aktivaatiosta. Vaikuttaisi siltä, että psyykkinen stressi ja EDC-myrkyt aikaansaavat samanlaisia reaktioita elimistölle hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakselin (HPA-akseli) kautta. Miten nämä siis tulisi erottaa toisistaan oireiltaan ja tutkimuksellisesta lähestymisestä? Sisäilmatyöryhmä antaa hieman samantyyppisen lähestymisen kuin psykosomaattisten sairauksien terapeuttinen lähestyminen. Ehkä kyseessä ei olekaan home sisäilmassa, vaan kyse on juuri hermostollis-hormonaalisen tasapainon muutoksesta. Voiko epigenetiikka lääketieteen lähitulevaisuudessa tuoda vastauksia työikäisten sisäilmaoireiluun?

Kiitän Suomen Työterveyslääkäriyhdistystä tiedollisesti hyödyllisen opintomatkani mahdollistamisesta.