Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto entistä keskeisempi erikoislääkärikoulutuksessa – kyselytutkimus erikoistuville ja kouluttajille

Erikoislääkärikoulutus ja työterveyshuollon virtuaaliyliopisto

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on kehitetty määrätietoisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Erikoislääkäreitä on valmistunut viime vuosina keskimäärin 45 vuodessa. Työterveyslääkäriltä edellytetään laaja-alaista ammattitaitoa, joka asettaa koulutuksen järjestämiselle ja laadulle erityisiä vaatimuksia. Tthvyo on ollut keskeinen tapa välittää tietoa koulutuksesta ja järjestää koulutusta.

Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto tarjoaa noin 75 nimikettä: tutoroituja monimuotokursseja ja verkkokursseja, itseopiskeluaineistoja sekä muita verkkomateriaaleja, mm. luentotallenteita ja videoita. Keskeiset monimuotokurssit ovat käytössä kurssin jälkeen kevyempinä versioina, ns. demokursseina. Osa kursseista käy erikoislääkärikoulutuksen teoreettiseksi koulutukseksi ja niitä voi käyttää erikoistuvan henkilökohtaisessa ohjauksessa.

Kouluttajalääkäreille on omaa materiaalia, jota he voivat käyttää kouluttamiseen tai kouluttajavalmiutensa lisäämiseen. Heille on myös opettajainhuone verkostoitumiseen ja pedagogisille vinkeille.

Aineisto ja menetelmät

Aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella 22.5.2012–15.9.2012. Kysely toimitettiin 353 kouluttajalle ja 687 erikoistuvalle. Kouluttajia oli yliopistoittain: Oulu 50, Tampere 96, Kuopio 62, Helsinki 115 ja Turku 30 ja vastaavasti erikoistuvia: Oulu 116, Tampere 141, Kuopio 90, Helsinki 250 ja Turku 90.

Muistutuksia tehtiin vähintään kaksi yliopistoa kohden. Osa viesteistä palautui väärän sähköpostiosoitteen vuoksi ja osa henkilöistä oli postituslistalla kahdella sähköpostiosoitteella. Helsingissä kysely ei tavoittanut noin kymmentä vastaajaa, Oulussa kohderyhmä tavoitettiin lähes kokonaan. Tampereella erikoistujien sähköposteista palautui 3 ja kouluttajien 8. Kuopion ja Turun tavoittamattomien vastaajien määrästä ei ole tietoa.

Taustatietoina kysyttiin mm. vastaajien ikää viisivuosittain jaoteltuna, sukupuolta sekä Facebookin käyttöä. Kysely kartoitti internetin käyttöä, verkko-opiskelun mahdollisuutta, opiskelun tukea ja osallistumista verkkokursseille. Lisäksi pyydettiin arvioimaan Tthvyo:n sivuja, Moodle-oppimisympäristöä, verkkokursseja ja kertomaan mielipide verkko-opintojen kehittämisestä ja verkkovideolähetyksistä.

Aineisto jaettiin yli ja alle 40-vuotiaisiin olettaen alle 40-vuotiaiden olleen enemmän tekemisissä tieto- ja viestintäteknologian kanssa. Facebook-sivujen omaaminen katsottiin aktiivisemmaksi verkon käyttämiseksi, ja sen suhdetta vastauksiin arvioitiin.

Erikoistuvat jaettiin vähän opiskeleviin ("opiskelu on vähäistä" ja "en käytä juurikaan aikaa opiskeluun") ja paljon opiskeleviin ("käytän jonkin verran aikaa opiskeluun" ja "käytän paljon aikaa opiskeluun"). Kaksi henkilöä, jotka vastasivat "en opiskele parhaillaan", jätettiin pois tarkastelusta.

Vastaamatta jättäneitä tai "en osaa sanoa"-vastauksia ei huomioitu analyyseissa. Kysymykset, joissa oli useampia vastausvaihtoehtoja, yhdistettiin samaa mieltä oleviin (sisälsi vastaukset "täysin samaa mieltä", "melkein samaa mieltä" ja "jokseenkin samaa mieltä") ja eri mieltä oleviin ("osittain eri mieltä" ja "täysin eri mieltä").

Vastauksien analysoinnissa käytimme prosentuaalisia jakaumia ja ristiintaulukointeja. Tilasto-ohjelmana oli SPSS Statistics 20.

Tulokset

Vastaukset saatiin 74 kouluttajalääkäriltä ja 62 erikoistuvalta, kaksi vastaajista oli muussa roolissa vastatessaan kyselyyn. Huomioiden tavoittamattomien osuus, joka oli Helsingin, Tampereen ja Oulun tavoittamattomien vastaajien perusteella koko aineistoon estimoituna 3 %, kysely tavoitti arviolta 342 kouluttajaa ja 667 erikoistuvaa. Kouluttajien vastausprosentti oli 22, erikoistuvien 9 ja koko kyselyn 13. Erikoistuvista 86 % oli kyselyn ajankohtana työterveyshuollossa.

Puolella kouluttajista oli yhdestä kahteen koulutettavaa, viidellä prosentilla oli enemmän kuin kolme koulutettavaa ja kolmanneksella ei vastaushetkellä ollut koulutettavaa lainkaan. Noin 13 prosentilla kouluttajista ei ollut koskaan ollut koulutettavaa, ja toisaalta kuudella kouluttajalla oli ollut yli 15 koulutettavaa kouluttajana toimimisen aikana.

Verkko-opiskeluympäristön käytön edellytykset

Noin 90 % vastaajista oli voinut osallistua verkko-opiskeluun. Verkkokurssien käymiseen tarvittavien yliopistotunnusten hankkimisessa oli ollut vaikeuksia vajaalla kolmanneksella vastaajista. Noin kolme neljästä erikoistuvasta koki saavansa riittävästi tietoa alkavista verkkokursseista, kouluttajista 90 %. Erikoistuvista paljon opiskelevien ryhmästä melkein kaikki pitivät tietokonetaitojaan hyvänä, vähän opiskelevista kolme neljäsosaa piti niitä hyvänä.

Yli 40-vuotiaista 38 %:lla oli Facebook-sivut, kun taas alle 40-vuotiaista sivut olivat kahdella kolmasosalla. Käyttäjistä, joilla oli Facebook-sivut, koki tietokonetaitonsa hyviksi liki 90 prosenttia. Hieman yli puolet erikoistuvista sai apua työpaikan tietokoneiden käyttöön verkko-opiskelussa, kouluttajalääkäreistä näin koki lähes 70 %. Kolme neljästä koulutettavasta oli sitä mieltä, että on helppoa saada neuvoja oman yliopiston henkilökunnalta verkko-opiskelussa. Kouluttajista tätä mieltä oli 84 %.

Vähän opiskelevista erikoistuvista yli puolet piti Moodlea helppokäyttöisenä, kun taas paljon opiskelevista 80 % oli tätä mieltä. Alle 40-vuotiaista 21 % ja yli 40-vuotiaista 64 % koki tarvitsevansa koulutusta Moodlen käyttöön. Erikoistuvista 43 % ilmoitti tarvitsevansa koulutusta oppimisympäristön käyttöön, kun taas kouluttajista samaa mieltä oli 67 %.

Verkko-opiskeluympäristön käyttö

90 % piti verkko-opiskelua hyvänä oppimistapana. Tthvyo:n sivuilta haettiin mm. tietoa erikoistumisopinnoista, koulutuspaikoista ja koulutuksesta vastaavien henkilöiden yhteystietoja. Tthvyo:n verkkosivuja käytti vähintään kuukausittain 57 % erikoistuvista ja 46 % kouluttajista, vähintään viikoittain 23 % erikoistuvista ja 7,5 % kouluttajista. Sivuja ei ollut käyttänyt lainkaan noin 9 % erikoistuvista ja 13 % kouluttajista. Erikoistuvista 61 % opiskeli mieluiten illalla tai viikonloppuisin kotona, kouluttajista teki näin 55 %. Yli 40-vuotiaista noin puolet oli käyttänyt Tthvyo:n verkkokursseja ja alle 40-vuotiaista kaksi kolmasosaa.

Vastaajista noin puolet oli osallistunut vähintään yhdelle monimuotokurssille. Monimuotokursseista tehtyjen demokurssien käyttö oli vähäistä, vain 20 % vastaajista ilmoitti tehneensä näin. Itseopiskelukursseja oli käyttänyt noin kolmannes. 3Tratkaisut Oy:n tuottamien työturvallisuutta käsittelevien opetusmultimedioiden käyttö oli ollut vähäisintä, 90 % ei ollut niitä käyttänyt.

Ohjatuista monimuotokursseista suosituimmat olivat "Työterveyshuollon erikoistumissuunnitelma", "Terveystalous työterveyshuollossa", "Kouluttajalääkärin ohjaustaidot" ja "Päihteet ja työterveyshuolto". Demokursseista suosituimmat olivat "Kuntoutus ja työkyvyn ylläpito työikäisillä", "Työpaikkaselvitys" ja "Rakenna hyvä sairauspoissaolokäytäntö". Itseopiskelukursseista eniten käyttäjiä oli "Melu ja työ-", "Sisäilma ja terveys- " ja "Ammattitaudit"-kursseilla.

Työterveyslaitoksen perjantai-meetingien luentojen seuraaminen omalta tietokoneelta kiinnosti 73 %:a erikoistuvista ja 89 %:a kouluttajista. Kuitenkin vain 40 % erikoistuvista ja kouluttajista 55 % oli seurannut näitä verkon välityksellä. Luentojen katsominen jälkikäteen verkosta kiinnosti 84 %:a erikoistuvista ja 90 %:a kouluttajista.

Mielipiteitä verkko-opiskelusta

Verkko-opiskelun paras ominaisuus oli vapaus. Virtuaaliyliopiston käyttöä ja perjantai-meetingien seuraamista vähensi ajanpuute. Teknisiä ongelmia oli mm. oppimisympäristöön kirjautumisessa ja perjantai-meetingien seuraamisessa. Koulutuksen tarvetta koettiin mm. Moodlessa toimimiseen.

Avovastauksissa toistuvia parannusehdotuksia olivat verkko-opiskelun käytännön esteiden madaltaminen (esim. salasanat, käytön helppous) sivuston tapahtumakalenterin saaminen omalle koneelle perjantai-meetingien etäkysymysmahdollisuuden saaminen takaisin käyttöön sekä luennon katsomismahdollisuus jälkikäteen. Opintosisältöä toivottiin eniten työhönsijoitustarkastuksista, työterveyshuollon vaikuttavuudesta ja vuorovaikutustaidoista.

Johtopäätökset

Vastausprosentti oli matala, joten tulokset ovat vain suuntaa-antavia. Syynä voi olla kyselyväsymys, joka on yleisempikin trendi tämän tyyppisessä tutkimuksessa. Vielä 14 vuotta sitten vastaavaan kyselyyn vastasi 46 % erikoistuvista ja 57 % kouluttajalääkäreistä (Karpansalo 2000). Vastaajien edustaessa vain reilua kymmenystä koko joukosta on todennäköistä, että Tthvyo:n sivujen ja verkkokoulutusympäristön käyttö on todellisuudessa vähäisempää ja käyttäjien käsitykset kriittisempiä.

Valtaosa kyselyyn vastanneista erikoistuvista ja kouluttajalääkäreistä käytti työterveyshuollon virtuaaliyliopiston sivuilta löytyviä tietoja ja palveluita sekä oppimisympäristön koulutusmahdollisuuksia, erikoistuvat useammin.

Tietotekniikka- ja verkossa toimimisvalmiudet ovat erikoistuvilla ja kouluttajilla hyvät. Aktiivisesti opiskelevilla ja alle 40-vuotiailla käyttötaidot olivat paremmat kuin vanhemmilla ja vähän opiskelevilla. Tthvyo:n Moodlessa toimimista pidettiin helppona. Miltei kaikki pitivät verkko-opiskelua hyvänä oppimistapana. Suurin osa vastaajista sai riittävästi tietoa koulutuksista ja yliopiston tarjoamaa neuvontaa. Erikoistuviin verrattuna kouluttajista suurempi osa koki saavansa tarvitessaan apua verkko-opiskeluun. Erikoistuvien kouluttajalääkäriltä saama tuki verkko-opiskeluun on vähäistä. Tthvyo:n palvelujen ja oppimisympäristön käytössä on edelleen tehostamisen varaa.

Yliopistoverkkotunnuksen saannin vaikeudet ovat lähes korjaantuneet sen jälkeen kun tunnusten saamiseen liittyvää ohjeistusta on parannettu Tthvyo:n sivuilla ja kouluttajien ja erikoistuvien ilmoittautumista yliopistoon tehostettu.

Kyselyyn vastanneet opiskelivat mieluiten työajan ulkopuolella, ja vain murto-osa erikoistuvista sai käyttää työaikaa verkkokursseihin. Ilmeisesti opinto-oppaan edellyttämää kahden tunnin viikoittaista ohjausaikaa ja toimipaikkakoulutuksen kahta viikkotuntia ei käytetä täysimääräisesti. Osasyynä tulokseen voi olla, että osa vastaajista työskenteli kyselyn ajankohtana muualla kuin työterveyshuollossa. On myös mahdollista, että 24 kk:n työterveyshuoltojakso oli jo suoritettu, joten ohjaukseen ja kouluttautumiseen ei enää ollut varattuna työaikaa.

Monimuotokoulutuksissa ja itseopiskeluaineistojen käytössä erikoistuvat olivat kouluttajia ahkerampia, kun taas kouluttajat seurasivat verkkoluentoja erikoistuvia enemmän. Koulutussisällöissä tärkeiksi nousivat erikoistumisen suunnitteluun ja ohjaukseen sekä keskeisiin työterveyshuollon perustoimintoihin liittyvät kurssit.

Suosituksia

Sekä erikoistuvat että heidän kouluttajalääkärinsä tarvitsevat koulutusta verkkovälitteisen opiskelun ohjaamiseen ja tiedon hakuun verkosta. Esimerkiksi Tthvyo:n verkkokoulutusaineistot, Terveysportin Työterveys ja kuntoutus -osio sekä Työterveyslaitoksen ja yliopistojen kirjastojen verkkosivut tarjoavat monia mahdollisuuksia opetuksen tehostamiseen.

Jatkuvana haasteena koulutuksen järjestäjille on tuottaa kiinnostavaa sisältöä, joka toimii mielekkäästi ja mahdollistaa monimuoto-opiskelun lisäksi itseopiskelun ja ryhmämuotoisen opiskelun työterveyskoulutuspaikoilla. Useammasta verkkokurssista tulee saada koulutustunteja erikoislääkärin tutkintoon, osittaista pakollisuutta tulisi harkita.

Tärkeä osa koulutusta on oppimisen arviointi. Monimuotokurssien jälkiarvioinnin lisäksi tarvitaan nykyistä monipuolisempaa arviointivälineistöä itseopiskeluun, koulutuspaikoilla tapahtuvan oppimisen arviointiin ja yleisemmin koulutuksen etenemisen arviointiin. Edistysaskeleena voidaan pitää uuden sähköisen lokikirjan saamista käyttöön syyskuussa 2013.

Sekä erikoistuvat että kouluttajalääkärit toivovat asiantuntijoiden esitysten tallenteiden saamista Tthvyo:n sivuille ja mahdollisuutta saada tarvittaessa tukea asiantuntijoilta. Yhtenä mahdollisuutena on harkittu työterveyden asiantuntijaryhmän perustamista Linkedin-sivustolle.

Uudet innovaatiot tieto- ja informaatioteknologiassa tulevat todennäköisesti lisäämään verkko-opiskelun mahdollisuuksia ja käyttöä myös työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa.

Kiitämme Saara Ahtolaa ja Eva Helaskoskea arvokkaasta panoksesta tutkimuksen tulosten analysoinnissa.