Sairauspoissaolo – oikea annostelu?
Sairauspoissaolo lienee yksi lääkärin useimmin määräämistä hoidoista. Käytön runsauteen nähden sen kirjoittamisen saloihin perehdytetään opintojen aikana yllättävän vähän. Työ on saanut opettaa tekijäänsä. Kuten minkä tahansa muun hoidon suhteen, tulee sairauspoissaoloa suositellessa aina miettiä sopiva annostelu, arvioida vaihtoehdot ja pohtia myös kontraindikaatiot. Sopivaksi ja tarpeelliseksi todettua hoitoa ei pidä myöskään aliannostella.
Potilaan kanssa kannattaa pohtia, mikä on hänen oma käsityksensä työkyvystä. Joskus yllättyykin, miten hanakasti potilaat ovat palaamassa töihin. Se kertonee paitsi työhön sitoutumisesta ja velvollisuudentunnosta, myös hyvistä esimies–alaissuhteista ja mahdollisuudesta joustoihin. Työyhteisöön paluu usein edistää toipumista. Joskus huoli pärjäämisestä on suurin ongelma. Turhia töihin paluuseen liittyviä pelkoja voi vastaanotolla hälventää ja miettiä työtä kuntouttavana tekijänä. Työterveysneuvottelu saattaa selkiyttää tilannetta.
Työkin on lääke, jonka annostusta on syytä joskus titrailla. Työkyky ei ole joko 0 tai 100 %, vaan tavallisesti jotain siltä väliltä. Onneksi meillä on nykyään käytössä osasairauspäiväraha, joka helpottaa työhön paluuta. Kynnys palata kasvaa usein liian korkeaksi, jos odotellaan täydellistä toipumista. Työkokeilukin tuo tarvittaessa joustoa ja tarjoaa mahdollisuuden arvioida työkykyä. Toipilaat pääsevät kuntoutumaan työn ääreen.
Viisaat työpaikat ovat valmiita joustamaan, mikä tarkoittaa ymmärtäväistä suhtautumista niin esimiehiltä kuin muilta työtovereilta. Kun joustavuus on talon tapa, voi jokainen luottavaisesti ajatella joustojen koskevan itse kutakin, jos tarvetta tulee. Tämä ennemminkin sitouttaa työntekoon ja työpaikkaan kuin aiheuttaa väärinkäyttöä. Useimmat meistä työntekijöistä olemme mieluummin vähän alikuntoisinakin töissä kuin pitkään kotona. Työ kuntouttaa ja tavallinen arki on parasta lääkettä moneen vaivaan.
Vaihtoehtoja sairauspoissaololle
Kun vapaan tarve iskee, usein tulee ensimmäiseksi mieleen sairausloma. Jos potilaalla on vapaan tai järjestelyjen tarve, jonka syynä ei ole lääketieteellinen syy eli toimintakykyä olennaisesti alentava sairaus, vika tai vamma, voi hänet ohjata tutkimaan työehtosopimustaan ja neuvottelemaan esimiehensä kanssa. Elämäntilanteisiin liittyviin lyhytaikaisiin vapaantarpeisiin löytyy menettelytapaohjeita toimialasta riippuen niin omaisen äkillisen sairastumisen, muuttopäivän kuin omien 50- ja 60-vuotispäivien osalta.
Pienten lasten perheen ruuhkavuosien työstressi saattaa helpottaa, kun malttaa hyödyntää osittaisia hoitovapaita. Ammatillisen itsetunnon hiipumiselle taas voi hyvin suunniteltu opintovapaa tehdä terää. Se voi antaa potkua ja uutta näkökulmaa työuralle. Sairasta omaista työn ohessa hoitavan rooliristiriitaa ja riittämättömyyden tunnetta voi helpottaa vuorotteluvapaa.
Lomien jaksottaminen ja siirtäminen on monesti mahdollista, ja säästövapaitakin on kenties mahdollista kerätä. Vähemmän tunnettu vaihtoehto on loman osa-aikaistaminen, joka edellyttää työntekijän omaa aloitetta. Lomarahavapaat ovat käytössä monessa työpaikassa töiden tai palkkarahojen huvetessa.
Elämän varrella saattaa joskus tulla tarvetta joustoihin tai muutokseen enemmän kuin työsopimus ja muu lainsäädäntö antaa myöten. Ei kukaan kiellä vaihtamasta työpaikkaa tai opiskelemasta uutta mieluisampaa ammattia tai syventämästä tietojaan omalla alalla, vaikkei ulkopuolista maksajaa löydykään. Pitkään jatkuvalla epätyydyttävällä elämäntilanteella tai omien arvojen kanssa ristiriidassa olevalla työlläkin on hintansa. Osa on valmis ryhtymään kaurapuurokuurille saadakseen mieleisensä elämänmuutoksen. Downshiftaajia alkaa olla yhä enemmän. Taloudellinen tilanne saattaa pakottaakin siihen esimerkiksi pätkätöiden ja osa-aikatyön vuoksi. Toki se saattaa myös aiheuttaa presenteismiä eli sairaana töissä sitkuttelua.
Tämän lehden tavoitteena on pysähdyttää pohtimaan sairauspoissaoloteemaa – asettaa yksi tutuimmista työkaluistamme hetkeksi suurennuslasin alle.
Selina Selin