Yhdistyksistä yhteisöllisyyttä, SOTE:sta uutta tuulta työterveyshuollon purjeisiin

Kirjoitin vuonna 2009 julkaistussa Päijät-Hämeen (ent. Kyminlaakson) Lääkäriseuran 100-vuotishistoriikissa otsikolla "Minun lääkäriseurani" seuraavasti: "Kyminlaakson Lääkäriseura – kollegiaalisuutta, eri-ikäisiä ystäviä, täydennyskoulutusta, uusia ajatuksia, hetken katkosta arkeen, inspiroitumista työhön, mahtavia puheita naisille, tanssia, kauniita iltapukuja, komeita miehiä juhlapuvuissaan, perinteitä, jatkuvuutta…" Minun kasvuympäristöjäni lääkärinä ja ihmisenä ovat olleet edellä mainitun lääkäriseuran lisäksi Lahden Työterveyslääkäreiden yhdistys ja viime vuosina erityisen vahvasti Suomen Työterveyslääkäriyhdistys. STLY:n lukuisista koulutuksista, seminaareista ja illanvietoista olen saanut korvaamattoman tuen ja avun työterveyslääkäriksi kasvamiseen. Kollegoiden tapaamisilla on työn ja opiskelun rinnalla ollut tärkeä merkitys työterveyslääkärin identiteetin kehittymisessä. Lisäksi olen oppinut tuntemaan mahtavia persoonia eripuolelta Suomea – monen kanssa uskon ja toivon ystävyyden jatkuvan vielä vuosia eteenpäin.

Tällaisiin ajatuksiin vaivuin ajellessani kotiin Itä-Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen järjestämästä upeasta kevätseminaarista Kuopion Tahkolta. Ohjelma uusien ja vanhojen altisteiden ympärillä oli erittäin tasokas ja puitteet iltatilaisuuksineen mitä mukavimmat. Savolaiset ottivat vieraansa lupsakkaan lämpimästi vastaan. Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli, että tilaisuuteen osallistujia erityisesti lähialueilta oli hämmästyttävän vähän. Ajatuksenahan on ollut, että STLY:n kevätseminaarit vuosikokouksineen viedään vuorotellen paikallisyhdistysten järjestettäviksi, jotta emoyhdistyksen toiminta ei liikaa keskittyisi pääkaupunkiseudulle. Jos Helsinki–Tampere-Turku-kolmion ulkopuolella toimivat työterveyslääkärit eivät löydä omilla alueilla järjestettäviä tasokkaita koulutuksia, tuntuu hullulta matkustuttaa ruuhka-Suomen kollegoita satojen kilometrien päähän. Toivon hartaasti, että suuntaus osallistumisen suhteen saadaan korjatuksi jo ensi vuonna Keski-Suomen Työterveyslääkäreiden isännöidessä kevätseminaaria. Uskon vakaasti, että some-kontaktit, älypuhelimet, sähköpostit, videoluennot ja muu sähköinen tiedonsiirto eivät koskaan voi korvata kasvotusten ja kosketuksin kohtaamisia. Hyvin valmisteltu luento valmiiksi jäsennettyine tietoineen voittaa monin kerroin yksinäisen tiedon etsimisen ja lukemisen, eikä esim. Markku Sainion luentoa ympäristöyliherkkyyksistä kukaan pysty referoimaan… Hiljainen tieto siirtyy ihmisten välisessä todellisessa vuorovaikutuksessa.

Kiitän vielä lämpimästi Itä-Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen puheenjohtajaa Jari Honkasta tiimeineen hienosta kevätseminaarista! Seuraavassa Työterveyslääkäri-lehdessä on luvassa useita artikkeleita mielenkiintoisista luennoista.

Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä päästiin iso askel eteenpäin, kun maan hallitus päätti maaliskuun kehysriihessä sosiaalipalveluiden ja sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisvastuun siirtämisestä kokonaisuudessaan viidelle SOTE-alueelle, jotka sijoittuvat yliopistosairaaloiden ympärille. Todennäköisesti myös työterveyshuollon ärjestämisvelvollisuus siirtyy kunnilta suurille SOTE-alueille ja palveluiden tuottajina tulevat toimimaan erikokoiset yritysten tai yritysyhteenliittymien, kuntien tai kuntayhteenliittymien omistamat, yhdistysmuotoiset ja valtakunnalliset tai paikalliset yksityiset työterveysyksiköt.

Uskon, että uudistus on myönteinen mahdollisuus työterveyshuollon kehittämisessä osana terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Tavoitteena tulee olla, että SOTE-alueilla toimivat työterveysyksiköt on huomioitu terveydenhuollon järjestämissuunnitelmissa ja niiden tehtävät ja vastuut kaikissa työikäisten hoitoketjuissa on määritelty huomioiden työterveyshuollon erityisosaaminen ja ydintehtävät. Jotta työterveyspalveluiden integraatio muuhun terveydenhuoltoon saadaan toimivaksi, tulee SOTE-alueille nimetä työterveyspalveluiden järjestämisestä vastaavat työterveyshuollon ylilääkärit, jotka koordinoivat työterveysyksiköiden palvelutoimintaa yhteistyössä muun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vastuuhenkilöiden kanssa.