Mistä kaikesta sairauspoissaolot voivat kertoa?
Sairauspoissaoloihin liittyvissä tutkimuksissa ovat korostuneet yksilön ominaisuudet, kokemukset ja käyttäytyminen. Keskusteluun ja tutkimukseen on viime vuosina kuitenkin tullut uusia, tervetulleita näkökulmia. Tässä artikkelissa esitellään suomalaista tutkimusta, jossa yksilötekijöiden sijaan on tarkasteltu kontekstia. Konteksti voi olla esimerkiksi työpaikka tai työyhteisö, yhteiskunnan rakenteet ja työssä tai yhteiskunnassa tapahtuvat suuret muutokset.
Lähtökohtaisesti sairauspoissaolon syynä on sairaus ja siitä johtuva tilapäinen työkyvyttömyys, mutta useat muutkin tekijät voivat vaikuttaa siihen, jääkö työntekijä oireiden ilmaantuessa kotiin, hakeutuuko lääkärin vastaanotolle ja mihin lopputulokseen lääkärin vastaanotolla lopulta päädytään: sairausloman kirjoittamiseen vai työssä jatkamiseen. Kristensen on esittänyt typologian sairauspoissaoloihin johtavista tai niitä ehkäisevistä tekijöistä (taulukko «Sairauspoissaoloihin vaikuttavia tekijöitä Kristensenin (1991) mukaan.»1). Lista ei ole kattava mutta auttaa ymmärtämään varsin monimutkaista todellisuutta sairauspoissaolojen taustalla.
Tutkimuksissa on saatu näyttöä psykososiaalisten työolotekijöiden yhteydestä sairauspoissaoloihin. Psykososiaalisia työolotekijöitä ovat esimerkiksi työstressi, jota on usein mitattu työntekijän kokemuksena työn korkeista vaatimuksista yhdistyneenä vähäisiin vaikutusmahdollisuuksiin, työssä koetun ponnistelun ja siitä saatujen palkkioiden välisestä epäsuhdasta ja epäoikeudenmukaisiksi koetuista johtamiskäytännöistä. Epäsuotuisien psykososiaalisten tekijöiden yhteys sairauspoissaoloihin ei kuitenkaan johdu ainoastaan matalammasta kynnyksestä jäädä sairauslomalle, vaan ne voivat psyykkisten stressivaikutusten kautta vaikuttaa itse sairauden kehittymiseen ja sairauden kulkuun, esim. masennusriskiä lisäävinä tekijöinä.
Parin viime vuosikymmenen aikana on haluttu selvittää myös kontekstin merkitystä sairauspoissaoloihin. Tässä artikkelissa tarkoitamme kontekstilla laajasti ihmisen oman kokemuksen (esim. itsearvioidun työstressin, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen) ulkopuolella olevia työympäristöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä. Esittelemme suomalaista kuntasektorin tutkimusta, jossa on paneuduttu sairauspoissaoloihin tästä näkökulmasta.
Talouslama
1990-luvun talouslama tarjosi Työterveyslaitoksen Kunta-10-tutkimukselle mahdollisuuden tutkia henkilöstövähennysten vaikutuksia sairauspoissaoloihin. Henkilöstövähennykset eivät kohdistuneet tasaisesti kaikkiin henkilöstöryhmiin: määräaikaisen ja sijaistyövoiman käyttö lähes puolittui, kun taas vakinaisen henkilöstön kohdalla muutos oli vähäinen. Suurten henkilöstövähennysten (>18 %) jälkeen työhön jääneillä pitkien (>3 päivää) sairauspoissaolojen riski oli yli kaksinkertainen verrattuna työntekijöihin, joiden työpaikoilla ja ammattiryhmissä henkilöstövähennykset olivat olleet vähäisiä. Sairauspoissaolojen lisäys oli selvin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Suuret henkilöstövähennykset lisäsivät myös tapaturmien riskiä. Henkilöstövähennykset lisäsivät sairauspoissaoloja vain vakinaisilla työntekijöillä – työhön jääneiden sijaisten ja määräaikaisten kohdalla henkilöstön vähentäminen ei lisännyt poissaoloja.
Potilaskuormitus sairaaloissa
Toisessa Työterveyslaitoksen koordinoimassa seurantatutkimuksessa (Sairaalahenkilöstön hyvinvointi -tutkimus) selvitettiin sairaalaosastojen potilaskuormituksen yhteyttä työntekijöiden sairauspoissaoloihin. Eräs erikoissairaanhoidossa käytetyistä potilasvirran seuraamiseksi kehitetyistä mittareista on kuukausittain laskettu vuodeosastojen käyttöaste. Se kuvaa hoidettujen potilaspäivien ja osaston aukiolopäivien ja vuodepaikkojen suhdetta. Potilaan lähtöpäivää ei lasketa mukaan potilaspäiviin, jolloin 85 %:n kuukausittainen käyttöaste tarkoittaa sitä, että osasto on ollut maksimikäytössä. Ylikuormitetuilla (yli 95 %:n käyttöasteen) osastoilla masennusdiagnoosiin perustuvia sairaslomia ilmaantui työntekijöille lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin osastoilla, joissa ylikuormitusta ei ollut. TYKS:n sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikön kanssa toteutetussa osatutkimuksessa oli mahdollista vielä tarkastella infektioita sairastavien potilaiden määrää 54:llä somaattisen erikoissairaanhoidon osastolla Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Henkilöstön sairauspoissaoloriski oli erityisen suuri osastoilla, joissa oli samanaikaisesti sekä ylikuormitusta että paljon potilaita, jotka olivat osastolla hoidossa infektiotaudin takia. Kun potilasylikuormitusta ei ollut, suurikaan osuus infektiotauteja sairastavia potilaita ei vaikuttanut henkilöstön sairauspoissaoloriskiin, kun taas ylikuormitetuilla osastoilla infektiotautien suuri esiintyvyys potilaissa lisäsi henkilöstön sairauspoissaolot kaksinkertaisiksi.
| Läsnäoloa edistäviä tekijöitä | |
|---|---|
| Myönteiset | Kielteiset |
| Kiinnostava ja palkitseva työn sisältö | Riski työn menetykseen |
| Vähäisistä poissaoloista palkitaan | Palkan menetys |
| Ihmisen "korvaamattomuus" | Rangaistukset |
| Tunnollisuus | Työssäolon kontrollointi |
| Poissaoloa edistäviä tekijöitä | |
| Myönteiset | Kielteiset |
| Kiinnostava vapaa--aika | Sairauden laatu |
| Huolenpito perheestä | Tyytymättömyys työhön |
| Työ vaatii hyvää terveydentilaa | Pitkä/hankala työmatka |
| Korkea onnettomuusriski työssä | |
| Heikot / vaaralliset työolosuhteet | |
| Epäviralliset normit | |
Koulut, oppilaat ja alueet
Kunta-10-tutkimuksessa kerättiin tietoja myös vuosittaisista koulujen oppilasmääristä opettajaa kohden, erityisoppilaiden määristä ja opettajien sairauspoissaoloista. Tutkimukseen osallistui 404 ala- ja yläkoulua kymmenessä kaupungissa. Kun koulun oppilaista oli suhteellisesti suurempi osuus erityisoppilaita, opettajilla oli näissä kouluissa enemmän sekä pitkiä (>3 päivää kestäviä) että lyhyitä (1–3 päivää) sairauspoissaoloja. Lyhyitä poissaoloja oli enemmän myös niissä kouluissa, joissa oli paljon oppilaita opettajaa kohden, ja näiden kahden tekijän yhdistyessä (paljon erityisoppilaita ja suuri määrä oppilaita opettajaa kohti) riski pitkiin poissaoloihin kasvoi entisestään. Yläkouluihin kohdistuneessa tutkimuksessa liitettiin tulokset Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveystutkimuksen oppilaisiin kohdistuneesta kyselystä kuhunkin kouluun ja havaittiin, että kouluissa, joissa oppilaat olivat tyytymättömiä koulunkäyntiinsä, opettajilla on yli 2,5 -kertainen riski muun muassa stressi- ja ahdistushäiriöistä johtuviin pitkiin sairauspoissaoloihin verrattuna opettajiin kouluissa, joissa oppilaat olivat tyytyväisiä. Kouluissa, joissa oppilaat raportoivat paljon koulukiusaamista ja koulun omaisuuteen kohdistettua ilkivaltaa, opettajilla oli enemmän lyhyitä poissaoloja. Alakouluihin (226 koulua) kohdistuneessa tutkimuksessa yhdistettiin Tilastokeskuksen asuinalueita koskevia asukkaiden keskituloja kuvaava tilasto kouluihin. Alimman aluetuloryhmän kouluissa työskentelevillä naisopettajilla todettiin pitkän sairasloman riskin olevan 1,3-kertainen verrattuna ylimmän aluetuloryhmän naisopettajiin. Saattaa olla, että ongelmien kasautuminen pienituloisen väestön lähiöihin näkyy myös opettajien työssä ja voi johtaa lisääntyvään sairasteluun.
Eväitä työpaikoille ja työterveyshuoltoon
Tutkimustulokset auttavat työpaikkoja ja työterveyshuoltoa ymmärtämään, että työn ja sairauspoissaolojen välinen suhde voidaan nähdä paljon laajemmin kuin vain yksilön ominaisuuksina tai yksilön kokemuksena työn stressaavuudesta tai huonosta työilmapiiristä. Sairauspoissaolohin vaikuttavat myös objektiivisesti mitatut kuormitustekijät työssä ja työympäristössä. Siten myös varhaisen tuen malleissa on syytä huomioida mahdolliset kuormittavat työympäristötekijät ja organisaatioissa ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Esimerkiksi epävarmassa työsuhteessa oleva työntekijä voi tarvita erilaista tukea ja toimenpiteitä henkilöstövähennysten yhteydessä kuin turvallisessa työsuhteessa oleva. Sairaalatyöntekijöiden sairauslomia ei ehkä saada vähennetyksi, jos osastot ovat jatkuvasti ylikuormitettuja, ja opettajien hyvinvointiin voi olla vaikea vaikuttaa, jos erityisoppilaille ei ole koulussa riittävästi tukea.
Tutkimusprofessori, Työterveyslaitos
marianna.virtanen@ttl.fi
Tuula Oksanen
Apulaisylilääkäri, Työterveyslaitos
tuula.oksanen@ttl.fi
Jenni Ervasti
Erikoistutkija, Työterveyslaitos
jenni.ervasti@ttl.fi
Mika Kivimäki
Professori, Lontoon yliopisto
ja Työterveyslaitos
mika.kivimaki@helsinki.fi
Jussi Vahtera
Professori, Turun yliopisto,
TYKS ja Työterveyslaitos
jussi.vahtera@ttl.fi
Kirjallisuutta
- Ervasti J. Pupil-related psychosocial factors, school setting, and teacher sick leave: a collaborative data study (väitöskirja). University of Helsinki, Faculty of Behavioural Sciences, 2012. Sähköinen versio saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/36905
- Kristensen TS. Sickness absence and work strain among Danish slaughterhouse workers: an analysis of absence from work regarded as coping behaviour. Social Science & Medicine 1991;32(1):15–27.
- Oksanen T (toim.). Hyvinvointihavaintoja – tutkimustietoa kunta-alalta. Työterveyslaitos, 2012. Saatavana verkkokaupasta: https://verkkokauppa.ttl.fi/Default.aspx?tabid=205&&Type=productinfo&CatID=70&parentID=63&ItemID=1233&Page=1&language=fi-FI
- Toppinen-Tanner S, Ahola K (toim.). Kaikkea stressistä. Työterveyslaitos, 2012. Saatavana verkkokaupasta: https://verkkokauppa.ttl.fi/Default.aspx?tabid=205&&Type=productinfo&CatID=72&parentID=63&ItemID=1230&Page=1&language=fi-FI
- Vahtera J, Kivimäki M, Pentti J, ym. Organisational downsizing, sickness absence, and mortality: 10-town prospective cohort study. BMJ 2004;328(7439):555.
- Vahtera J, Kivimäki M, Pentti J. Effect of organisational downsizing on health of employees. Lancet 1997;350(9085):1124–8.