Sairauspoissaolokäytännöt – salapoliisin työtä?

Sairauspoissaolotilastoista ja poissaolojen taloudellisesta merkittävyydestä

Työelämän sairastavuutta voidaan kuvata monienkin erilaisten tunnuslukujen avulla, esimerkiksi sairauspoissaolopäivien lukumäärällä vuodessa tai kuvaamalla sairauspoissaolojen keskimääräiset pituudet. Kuvaajina on käytetty sairauspoissaolojen useutta sekä sairauspoissaolojen prosenttiosuutta teoreettisesta työajasta tai sairauslomalla olevien henkilöiden määrää jonakin ajankohtana tai sellaisten henkilöiden osuutta, joilla vuoden aikana on ollut sairauspoissaoloja. Erilaiset laskentatavat antavat usein erilaisen kuvan poissaoloista, ja ne saattavat toisaalta sekoittaa.

Lyhyitä sairauspoissaoloja ei erikseen tilastoida eikä kattavaa kuvaa aiheesta liene. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) raportin mukaan valtionhallinnossa oli vuonna 2010 keskimäärin 6,2 korvattua sairauspäivää, mutta kaikkiaan sairauspäivien määrä oli 9,7 työpäivää henkilötyövuotta kohti – 9,7 työpäivää sisältää myös esimiehen luvalla tapahtuvat lyhyet sairauspoissaolot.

Sairauspoissaolot kasautuvat pienelle osalle henkilöstöä. Koko vuoden työssä olleiden henkilöiden sairauspoissaolojakaumassa noin 20 prosentilla henkilöstöstä oli ollut 80 prosenttia kaikista poissaoloista. Tukitoimien keskittämisen paikka? Merkittävä osa, 35-40 % työntekijöistä, ei ollut yhtään päivää poissa sairauden vuoksi poissa töistä vuoden aikana.

Kela siis tilastoi yli 1+9:n päivän sairauspoissaolot. Vuonna 2012 enintään 300 arkipäivältä maksettavaa sairauspäivärahaa Kelasta sai 321 400 henkilöä. Osasairauspäivärahaa sai 8 700 henkilöä, 27 % enemmän kuin edellisvuonna. Sairauspäivärahaa maksettiin kaikkiaan 840 miljoonaa euroa ja osasairauspäivärahaa vajaa 14 miljoonaa euroa. YEL-päivärahaa maksettiin 6,3 miljoonaa euroa 18 400 yrittäjälle. Keskimääräinen sairauspäiväraha oli noin 55 euroa. Kaikkiaan 21 000 sairauspäivärahakaudessa päiväkorvaus oli vähimmäismääräinen eli 23 euroa.

EK:n jäsenyrityksissä sairaus- ja tapaturmapoissaolojen osuus vuonna 2012 oli 4,2 prosenttia työajasta, keskimäärin siis 11 työpäivää (80 tuntia). Työntekijöillä sairauspoissaoloja on 2–3 -kertainen määrä toimihenkilöihin verrattuna. Esimerkiksi teollisuuden työntekijöillä poissaoloja oli 5,6 % työajasta, toimihenkilöillä 2,0 % ja rakennusalan työntekijöillä 4,4 %, toimihenkilöillä 1,9 %. Teollisuuden työntekijät olivat siis poissa työstä sairauden tai työtapaturman takia keskimäärin 112 tuntia eli noin 14 työpäivää eli lähes kolme työviikkoa. Varsinaisia sairauspoissaoloja näistä oli keskimäärin 107 tuntia ja työtapaturmista johtuvia poissaoloja 5 tuntia. Toimialakohtaisiakin eroja on: eniten sairauspoissaoloja oli elintarviketeollisuudessa, keskimäärin 163 tuntia eli 20 työpäivää työntekijää kohti.

Milloin sairauspoissaolot ovat tavanomaista yleisempiä?

EK:n arvio on, että sairaus- ja tapaturmapoissaolot ovat tavanomaisesta sairastavuudesta johtuvia, jos niiden osuus teoreettisesta säännöllisestä työajasta on alasta riippuen noin 2–3 prosenttia. Jos sairauspoissaolot kohoavat yrityksessä muutoin kuin satunnaisesti yli 4–5 prosentin, on syytä selvittää tähän johtaneet syyt. Tiukalta vaikuttavan arvion tarkoitus lienee osin aktivoida sairauspoissaolojen seurantaa ja hallintatoimia.

Sairauspoissaolonumerologiaa – tunnistatko kaikki luvut?

0

Näin monta päivää saa olla poissa töistä ilman lupaa.

Omavastuuaika, jos sairauspäivärahakauden tai kuntoutusrahakauden jatkoksi haetaan suoraan osasairauspäivärahaa.

1, 2, 3, 1–3

Monessa työpaikassa saa esimiehen luvalla olla poissa töistä tilapäisten sairauksien vuoksi 1–3 päivää – osa työnantajista on jopa nimennyt nämä sairaudet. Tunnetaan myös ns. omailmoitus-menettelynä. Omailmoitus ei kuitenkaan ole "ilmoitus" vaan esimiehen tai hoitajan antama lupa, joka saadaan yleensä puhelinsoiton perusteella. Teksti- tai sähköpostiviestillä ei ilmoitusta pääsääntöisesti hyväksytä. Osa työnantajista vaatii terveydenhuollon ammattihenkilön todistuksen jo ensimmäisestä sairauspoissaolopäivästä lähtien.

Omavastuuaika on yksi päivä, jos sama sairaus jatkuu kuukauden sisällä edellisen sairausloman päättymisestä.

Osa-sairauspäivärahan enimmäisaikaan lasketaan kaikki osasairauspäivärahapäivät viimeiseltä kahdelta vuodelta.

4

Monella yrityksellä käytössä oleva lyhyiden poissaolokertojen raja puolessa vuodessa – tämän jälkeen seuraa ns. puheeksiottokeskustelu ja jos ongelmia terveyden suhteen vaikuttaa olevan, ohjaus työterveyshuoltoon. Puuttumisraja vaihtelee tavallisimmin 3–5 sairastamiskerran välillä.

5

Osassa työpaikkoja saa olla näin monta päivää sairauden vuoksi poissa hoitajan luvalla – osassa työpaikkoja aina, osassa erikseen määriteltyinä epidemia-aikoina.

6

Sairauspäivärahapäiviä viikossa, sunnuntaita ei lasketa sairauslomapäiviin.

7

Jos ilmoittamatta on poissa töistä seitsemän vuorokautta, on se irtisanomisperuste, ellei syynä ole se, että makaa koomassa teho-osastolla eikä voi poissaoloaan ilmoittaa.

8

Joissakin työpaikoissa voi olla ensin kolme päivää esimiehen luvalla, sitten viisi päivää sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai fysioterapeutin kirjoittamalla todistuksella ja vasta poissaolon kestettyä yli kahdeksan päivää tarvitaan lääkärin todistus sairauspoissaolosta.

1+9

Niin sanottu omavastuuaika eli sairastumispäivä ja yhdeksän sitä seuraavaa arkipäivää, joilta työnantaja maksaa täyden palkan. Tämän jälkeen riippuu sairastuneen työehtosopimuksesta, miten korvataan: sairauspoissaolo jatkuu joko Kelan SV-päivärahana tai työnantajan maksamana täytenä palkkana, jolloin SV-päiväraha maksetaan työnantajalle. Esim. KVTS 2014: Jos työntekijä on ennen sairautta ollut työsuhteessa vähintään 60 kalenteripäivää, kalenterivuoden aikana työntekijällä on oikeus saada sairausloman ajalta varsinainen palkka 60 kalenteripäivältä. Sen jälkeen hän voi saada kaksi kolmasosaa palkastaan 120 kalenteripäivän ajalta. Lisäksi harkinnan perusteella voidaan maksaa enintään kaksi kolmasosaa enintään 185 kalenteripäivän ajalta. Vuoden sairausloman jälkeen palkkaa ei enää makseta.

Osasairauspäiväraha on mahdollinen omavastuuajan jälkeen. Edellyttää B-lausuntoa.

12

Jos osasairauspäivärahaa haetaan, on osa-aikatyöstä sovittava yhtäjaksoisesti vähintään 12 arkipäivän ajaksi.

16

Jo 16-vuotias voi saada sairauspäivärahaa – sairauspäivärahaoikeus on 16–67-vuotiaalla.

20

Joillakin työpaikoilla oleva raja, jonka jälkeen tarkistetaan tilannetta esimiehen kanssa ns. puheeksiottokeskustelun muodossa. On siis osa ns. varhaisen tuen tai varhaisen välittämisen mallia.

30

Työnantajan on tehtävä ilmoitus työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon, jos työntekijän poissaolo on kestänyt 30 päivää yhtäjaksoisesti tai yhteensä vuoden aikana. Näin työterveyshuolto voi alkaa selvittää poissaoloa ja mahdollista tarvetta työkyvyn tai työhön palaamisen tukitoimille. Osana em. varhaisen tuen mallia esimieskin usein ottaa yhteyttä poissaolijaan tai järjestää keskustelun, jos vuoden aikana on kertynyt 30 sairauspoissaolopäivää.

Jos työkyvyttömyys alkaa saman sairauden uusiutumisen takia myöhemmin kuin 30 päivää edellisen jakson päättymisestä, on se omavastuuajoissa uusi sairastuminen.

50

Sairastuneella on oikeus vielä 50 arkipäivään 300 päivän enimmäisajan täyttymisen jälkeen (ns. lisäpäivät), jos vakuutettu palaa ansiotyöhön ja aikaisempi sairaus uusiutuu työssäolon jatkuttua yhtäjaksoisesti vähintään 30 kalenteripäivää.

55

Sairastuneella on oikeus saada päiväraha vähimmäismäärän suuruisena, kun hänen työkyvyttömyytensä on kestänyt yhtäjakoisesti vähintään 55 päivää, vaikka sairauspäivärahan myöntämisen ns. työedellytysehdot eivät täyttyisikään. Työedellytys täyttyy, kun vakuutettu on tehnyt ansiotyötä tai omaa työtä, hoitanut omaa taloutta, opiskellut, ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa tai ollut ammatillisessa kuntoutuksessa.

60

Sairauspoissaoloa voi jatkaa vain B-lausunnolla – lähetetään Kelaan. Samalla SVA-todistus on hyvä antaa työntekijälle vietäväksi työnantajalle tiedoksi sairauspoissaolon kestosta.

Kela huolehtii kuntoutustarpeen selvittämisestä.

Työnantajan on haettava SV-päiväraha Kelasta kahden kuukauden kuluessa sairauspäivärahakauden alkamisesta eli omavastuuajan päättymisestä.

Ansiosidonnaisen SV-päivärahan suuruus prosentteina palkasta noin-arviona, SV-päivärahalaskuri (www.kela.fi) laskee tarvittaessa tarkan arvon.

90

Työntekijän on toimitettava työterveyslääkärin tekemä lausunto työkyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista Kelaan, muutoin sairauspäivärahan maksaminen pääsääntöisesti loppuu. Lausunto on usein B-lausunto. SVA-todistus riittää esimerkiksi silloin, jos B-lausunto on jo tehty erikoissairaanhoidossa.

120

Osasairauspäivärahakauden maksimi vuorokausimäärä.

150

Tässä vaiheessa Kela tiedottaa sairastunutta kuntoutusmahdollisuuksista (ns. eläkekirje). Kelalle on toimitettava B-lausunto, joka pitää sisällään sairastuneen kuntoutussuunnitelman.

300

Kelan maksama sairauspäiväraha päättyy 300 arkipäivän jälkeen, sillä sairauspäivärahan tarkoituksena on korvata alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden ansionmenetyksiä. Sairauspäivät lasketaan vuoden ajalta takautuen, mutta tähän ei lasketa omavastuuajan pituisia (1+9 päivää) työkyvyttömyysjaksoja mukaan.

Osasairauspäivärahaoikeus on riippumaton 300 päivän enimmäisajasta ja siis mahdollinen myös 300 vuorokauden jälkeen.

Mitä 300 arkipäivän jälkeen?

Sairauspäivärahaoikeuden loppuessa voidaan hakea kuntoutustukea. Korvauksen taso säilyy ennallaan. Kuntoutustuki tunnetaan myös nimityksellä "määräaikainen työkyvyttömyyseläke". Kuntoutustuen kokonaiskestolle ei ole laissa säädetty enimmäisaikaa, mutta soveltamiskäytännössä kahta vuotta pidetään kuitenkin rajana. Sen jälkeen työkyvystä tai työkyvyttömyydestä tehdään pysyvämpi ratkaisu – takaisin työhön tai toistaiseksi voimassa olevalle työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuntoutustuelta palaa työelämään keskimäärin vain reilu kymmenesosa.

Sairauden perusteella voidaan myös irtisanoa työntekijöitä. Jos henkilö on ollut vähintään vuoden poissa sairauden takia ja sairaus oletettavasti jatkuu vielä pitkään ja siitä on lääkärinlausunto, on se mahdollinen irtisanomisperuste. Ilmeisenä irtisanomisperusteena sairautta käytetään kuitenkin harvoin.

Lopuksi

"Sairauslomalappuun" liittyy siis monenlaisia näkökulmia: lainsäädäntöä, erilaisia sopimuksia, monenlaista byrokratiaa, merkittäviä taloudellisia näkökulmia, inhimillisiä aspekteja, työpaikka- ja tuotantokysymyksiä. Siihen liittyvä koulutus on varsin vähäistä ja käytäntöjen kirjavuus ilmeistä – Suomi tarvitsisi Käypä hoito -ohjeen optimaalisista sairauspoissaolokäytännöistä. Sitä odotellessa sairauspoissaolotodistuksen kirjoittajan tulisi aina harkita, onko työstä poissaolo oikeasti tarpeen vai voidaanko asia muuten järjestää? Miten poissaolon aikana tervehtymistä voidaan aktiivisesti edistää? Voiko suunniteltu sairauspoissaolo olla haitallinen potilaan tervehtymisen tai kokonaistilanteen kannalta? Salapoliisin työ siis jatkuu.